Vierailija

Isäni on alkoholisti, isovanhemmillani ja sedälläni vakavia mielenterveysongelmia, veljelläni myös mielenterveysongelmia ja pikkurikollisuutta, vanhempani eronneet (onneksi)



Itse olen muuttanut naapuripaikkakunnalle, jossa on mieheni mukava suku ja ystävät lähellä. Ilman miestäni olisin takuulla muuttanut paljon kauemmas näiltä seuduilta.



Väsyttää aina tämä sama tilanne, kun tutustuu uusiin ihmisiin niin uusi tuttavuus alkaa tekemään sukuselvitystä, että mistä tarkalleen olet kotoisin ja oletko sukua sille ja tälle ja sittenhän meillä on yhteisiä tuttuja siellä ja täällä.



Ja väistämättä minulla käy kylmät väreet pitkin selkää, kun näen toisen kasvoista, että nyt sille valkeni, että ole " siitä perheestä ja suvusta" . Joskus tuttavuus on tästä huolimatta syventynyt ystävyydeksi saakka, mutta joskus on sitten lopahtanut.



Tänään viimeksi tämä sama homma ja jännityksellä odotan onko jumppakerhossa tapaamamme äidin ja lapsen kahvikutsu enää ensi viikolla voimassa.

Kommentit (4)

Tämä oli minulle suuri ongelma, kun olin nuori. Tässä välissä asia ei ole juurikaan vaivannut minua pahemmin: minulla on aina ollut hyviä ystäviä, enkä ole välittänyt puolituttujen mielipiteistä.



Mutta taas sama ongelma nostaa päätään, sillä haluaisin tutustua lapseni vuoksi uusiin ihmisiin. Tuntuisi kivalta " verkostoitua" enemmän perheiden kanssa, joissa samanikäisiä lapsia. Alkaa pelottaa, että vielä lapsenikin saa kärsiä iso- ja isoisovanhempiensa ongelmista!



Enimmäkseen tunnen olevani tämän asian yläpuolella. Mutta sitten on taas niitä päiviä, jolloin saa todella tsempata itseään.



ap

Vika on kyl sit siellä toisessa päässä. Koska ei sua voi tuomita sun perhetaustasi takia! Ei se tee sinusta vähempiarvoisempaa tai puutteellisempaa ihmistä jos sun sukusi on mitä on. Päinvastoin koita kääntää kakki kokemasi asiat voimavaroiksesi ja pidät itse selvillä mitä arvoja haluat elämässäsi painottaa ja toteuttaa. Tosi ystävyys ei kyl tuomitse tms, vaan ihmiset otetaan ihmisinä.



Mä olen itse alkoholisti/huume/väkivalta perheestä, mun isä tappoi itsensä aikanaan, mun veljet ovat kamankäyttäjiä jne...

Silti olen aviossa, kahden maailman suloisimman tytön äiti, ja mulla on paljon ystäviä, osa ollut lapsuudesta saakka, osa tullut matkan varrella. En häpeä sitä mistä olen tullut!! Erilaisuus on rikkautta!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuulostat itse tosi fiksulta eli eihän ole mitenkään sinun syysi, että tulet tuollaisesta perheestä! Jos joku " tuomitsee" sinut tuon perusteella niin se on sitten heidän häpeänsä, ei sinun.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat