Vierailija

illoinkin. Päivällä ja yöllä. On myös eläimiä. En ota aina lapsia mukaan, jos käyn pikaisesti. Jätän lapset keskinään melko usein, hetkiksi. Kerron aina, mihin menen ja että tulen pian. Läävät katsomaan telkkaria, leikkimään, syömään. Joo, on lapsilla isäkin, hän on töissä ja hommissa vielä enemmän kuin minä. Toki lapset on välillä mukana traktorissa, kuivurilla, missä milloinkin. Useiin on nopeita käyntejä jossain, en aina ota heitä mukaan. Liikun aina 500m:n sisällä kotoa. Ja ovat lapset 3 pv perhepäivahoidossa ja teen monet mahdolliset työt silloin, mutta illat ja viikonloputkin on meillä monesti työaikaa. Lapset tietää, missä käyn ja tulen pian. Sanovat välillä itsekin, että eivät tule mukaan, jos telkkariohjelma tai leikki on kesken. Tiedän, että aina voi heille sattua jotain, mutta meillä on ulkonakin töissä monta vaaran paikkaa. Isoja koneita liikkuu, kuivuri on korkea, paljon jyrkkiä rappuja . Sielläkin voi sattua lapsille , ja aikuisillekin, monenlaista. Mitä mieltä olette minusta? KUn jätän lapsia monesti keskinään. Kirjoitin vaan, kun tuntuu, että osa teistä tuomitsee heti, jos jättää tuon ihäiset hetkeksikään.

Kommentit (14)

väittänytkään että kaupungeissa ei lapsia heitteillä olisi, opettele lukemaan. Mielestäni vastuutonta, mutta omiapahan ovat. Joten jos jotain käy, niin oma on surusi.

Mennään aamulla navetalle todella aikaisin ja lapset pirauttaa radiopuhelinta kun heräävät tai tarvitsevat apua. Joskus humpsuttavat tulla navetalle kumpparit ja yöpaita päällä..



Kokeilimme päivähoitoa, mutta matkojen ja työaikojen hankaluuksien jälkeen päädyimme kuitenkin kotihoitoon. Pikkulapsivaihe on kuitenkin melko lyhyt ja aina tässä on jotenkin selvitty.



Lapset ovat mielestäni tyytyväisiä, eivät pelkää yksinoloa tai pimeää. Heille on normaalia ja tavallista jäädä keskenään " etävalvottuina" vaikka juuri radiopuhelimen välityksellä kasomaan lastenohjelmia tai leikkimään kotimetsään. Miehen kanssa käydään lypsyn aikana huutamassa ipanoita nimeltä navetan ovelta ja lapset puhaltaa pilliin tai kiljuu vastatakseen kaiken olevan kunnossa. Navettaan emme heitä ota; paikka on vaarallinen eikä työpaikka ole lasten viihdytyssaluetta.



Tietysti tunnen ajottaista huolta ja huonoa omaatuntoakin, mutta tämä on meidän elämää ja parhaamme yritämme. Toisaalta ollaan paljon yhdessä ja tällainen etäinenkin läheisyys tuo lapsillemme turvaa töiden aikana. Hyvänä puolena mainittakoon vielä lasten omatoimisuuteen oppiminen ja vastuu sisaruksista ja kavereista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Teillä lapset on tottuneet tohon ja tietävät missä olet, jos hätä yllättää. Joten mun mielestä on ihan normaalia ja ihan sopivaa. Itse sä tunnet lapsesi ja tiedät osaavatko käyttäytyä. Ei kukaan jättäisi lasta, jos tarvitsisi pelätä, että lapsi " hölmöilisi" .



Mä varmaan kyllä hommaisin kotiin kännykän ja opettaisin 5v:n sitä käyttämään hätätilanteissa. Voisi pyytää äidin tai isän apuun, jos pikkusisarus kaatuu ja satuttaa vaikka itsensä.

kaksitahoinen juttu. Itse en ehkä uskaltaisi jättää, mutta maatalontöissä kenties sitten pakko?

Parempi noin kuin että nukuttaisi unilääkkeillä...

maatalousyrittäjiä. Isoimmat lapset olivat reilu 3 ja 2 kun joskus päivällä jätin heidät vähäksi aikaa sisälle kun kävin seminologin kanssa navetalla tai päivä tarkastuksella. Vanhempi on tyttö ja nuorempi poika, mut niihin on aina voinut luottaa etteivät keksi mitään hurjuuksia. Ja aika noin 10-20 min. Ja aina tiesivät missä olen. Nyt jo paljon helpompaa kun vanhin katsoo pienintä. Minusta asia ok. Pakko työt on hoitaa .

Kyllä katsottaisiin pitkään, jos kaupungissa olisi noin pienet vähän väliä päivällä ja yöllä yksin kotona. Tai että lapset olisivat vanhempien työpaikoilla mukana (varsinkin, jos työ on jotain muuta kuin tietokoneen edessä istumista...).



Miksi ihmeessä ette siellä maalla voi laittaa lapsia päivähoitoon??



Jos yölläkin on käytävä tekemässä jotain hommia, voi varmaan edes silloin vahtia lapsia miehen kanssa vuorotellen! Vai onko ne lehmät ja koneet tärkeämpiä?

yn nopeasti jossain hommassa. Aina on huoli, miten sisällä pärjätään, mutta kerron, mihin menen. Vaaraa ja huolta on, kun ovat keskenään, mutta vaaraa ja huolta on maalla ulkonakin, vaikka vanjemmat olisi lähellä.

Itse vietin lapsena noin nelivuotiaasta alkaen pitkiä aikoja maalla mummolassa. Talo oli aina tyhjä kun heräsin, sillä porukka lähti aamulypsylle kuudelta. Minusta aamuhetket olivat ihania: söin rauhassa mummon jättämän aamiaisen, vedin saappaat jalkaan ja lähdin toivottamaan huomenet.



Ei olisi tullut mieleenkään tehdä muuta kuin noin, vaikka tavallisesti olin kyllä aikamoinen rasavilli. Mummolassa pelasin kuitenkin näillä säännöillä ja tiesin tarkkaan mistä hakea aikuisia tarvittaessa. Ei ollut edes oma koti, ja toimi silti hyvin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat