Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Tai tuskin sellaista onkaan, sillä ei ole kovin soveliasta sanoutua irti kaverisuhteesta, mutta mulle nyt kuitenkin vähikseen riittäisi.



Minä en osaa sanoa suoraan, että en enää jaksaisi olla kanssasi tekemisissä, vaikka mieleni suunnattomasti tekisikin. Olen tuntenut kyseisen henkilön lapsesta asti, eikä minulla alussa paljon muita kavereita ollutkaan, asuimme pienellä paikkakunnalla, missä lapset olivat vähissä.

Ala- ja yläasteiän tulimme ihan hyvin toimeen, mutta sitten alkoi muuttua. Emme ole lainkaan samanlaisia ihmisiä, tämä toinen haluaa jatkuvasti olla yläpuolellani, tavalla ja toisellakin. Mm. koulutukseltaan on mielestään minua parempi, vaikka olemme samantasoisia, hänen aikanaan vain ehti opistoaste muuttua amk:ksi, eli tasan nimi. Hän on mielestään akateeminen ja sen vuoksi fiksu, kun minä taas olen " vain" opistoduunari. Kuitenkin hän kyselee mennen tullen neuvoja lapsensa kanssa, ja sitten vastaukseeni saan kommentteja, että enpä minä mistään oikeasti mitään osaa, koska en ole opiskellut kyseenalaistamaan mitään kirjaviisauksia, latelen vain ulkoa oppimaani tietoa.

Ajattelemme muutenkin lähes kaikesta hyvin eri tavoin, ja ainakin minulla on tunne, että hän ymmärtää tahallaan väärin hyvin monta sanomaani asiaa, että saa hyvän syyn piruilla päin naamaani. Noissa piruiluissa saan ymmärtää, että olen hyvin ilkeä ihminen, kun taas sanoin niin ja niin, vaikka todellakaan en ole sanonut sitä, mitä hän minun suuhuni asettaa.

Olen ollut jo pitkään se, joka ei ota yhteyttä, ei kutsu käymään jne, mutta ei hän tuota huomaa, laittaa itse vain aina viestiä ja ainakin yrittää tulla meille, vaikka aika usein olen ties millä syillä estellyt.

En jaksaisi enää olla mikään jätesanko.

Kommentit (5)

Mun mielestä on parempi sanoa suoraan mikä mättää kuin vain " unohtaa" ...

jos hän siitä vetää herneen nenään ni mitä menetät, ainakin pääset hänestä eroon sit...tai jos hyvin käy ni hän alkaa ehkä miettiä käyttäytymistään ja voitte olla edelleen kavereita..

mutta tätä menoa on jatkunut jo monta vuotta.

Onneksi emme näe kuin parisen kertaa vuodessa, mutta meiliä ja syytöksiä milloin mistäkin tulee useammin, ainakin kerran kuussa.

-ap-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei ole sivistynyttä tapaa. Jos hän sitten itse kysyy mikä on, niin sitten voit sanoa että mielestäsi teillä ei enää ole ollut yhteistä säveltä.

tuota piiiiitttttttttttkkkkkkkkkkkkkääääääääää vastausaikaakin olen kokeillut, mutta ei ole purrut sekään. Tai siis mun entiseen tahtiini verraten pitkää, yleensä vastaan muille (ja hänellekin siis ennen) päivässä tai parissa, viime aikoina olen pitänyt parinkin viikon taukoja, ja sen jälkeen vastannut hyvin lyhyesti, mutta eipä ole auttanut.

Jotenkin uskon hänen kylla panneen asian merkille, mutta hän ei uskalla kysyä mikä mättää, koska hänellä tuskin on hirveän monta kaveria olemassa.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat