Vierailija

Meillä ei ole vuoteen ollut mitään läheisiä suhteita miehen kanssa ja nyt puhuttiin mun aloitteesta, että voitaisiin asua yhdessä lasten takia, mutta muuten sanoa suhde irti. Ehdotin niin, että hän saisi toisen päivän viikonloppuna ja mä toisen vapaaksi ja muuten pyöritettäisiin arkea sovussa ilman riitoja ja haukkumista ja muuta mitä nyt on ollut liikaa.



Mies otti sen tosi raskaasti, pahemmin kuin luulin. Eihän meillä oo mitään ollut vuoteen ollut mitään fyysistä tai läheistä yhteyttä, joten yllätyin kun raivostui... tein kuitenkin selväksi ettei nyt ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa kunnon selvä aikalisä, ero. Mulla ei mitään haluja kehittää suhdetta enää.



No jonkilaiseen sopimukseen päästiin, mutta nyt joka kerta kun sanon vaikka, että kävisikö että tällä viikolla otan vapaaksi lauantain niin mies alkaa suuttua ja sanoo että ei todellakaan käy ja että hän ei ainakaan hoida lapsia. Sitten tulee riita ja tappelu joka päättyy siihen että mies sanoo että tee sitten mitä haluat ei kiinnosta. Tai siihen että mies käskee painumaan pois samantien..mies ei ite käy paljon missään ikinä ja kokee varmaan olevansa yksinäinen...säälii itseään, mutta mulla on nyt itselläni nini ahdistava ja paha olo ettei sääli riitä miehelle.



Eli vaikuttaa tietty siltä että kunnon ero olisi parempi, mutta en tosiaankaan tajua miten ikinä saadaan silloin sovittua lasten hoito ja muutto konkreettisesti. Tiedän ettei siitä tulisi mitään ainakaan yhteistyössä...

Kommentit (3)

mutta tilanne oli silti se että emme olisi halunneet erota kokonaan, koska olimme toistemme parhaat ystävät. No, sitä kesti alle vuoden ajan, sillä kaikista hyvistä ennakkoaikeista huolimatta oli liian vaikeaa asua saman katon alla siinä vaiheessa kun meillä alkoi olla muita suhteita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat