Vierailija

Ei mun asioilla ainakaan ole! Mitä enemmän yritän niitä järjestää, sitä surkeammin menee. Eikä tilannetta paranna tippaakaan se että en yritä järjestää. Mä en edes usko jumalaan ja silti tuntuu siltä, että jumala on mulle hyvin, hyvin vihainen.

Kommentit (21)

Tähänkin saakka kaikki on sujunut uskomattoman hyvin. Esim. asuimme 6 vuotta todella kamalassa paikassa. Kuin kohtalon ivasta löysimme 3 vuotta sitten aivan uskomattoman tontin, ostimme sen, ja nyt saamme vihdoin rakentaa sinne kun saimme entisen murjun myytyäkin.



Myös firmani alkaa mennä paremmin. Kaiken eteen on vain tehtävä hiukkasen työtä. Päämääriä pitää olla ja niiden eteen pitää tehdä töitä. Mutta ei kannata uskoa että kaikki toteutuu päivässä. Joka päivä pitää tehdä jokin pieni asia ja niiistä pienistä asioista sitten muodostuu lopulta se ISO tavoite.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uskon silti, vaikka eilen tuli päätös työkkäristä karensista joka kestää joulukuun loppuun.

Ainoa huoltaja olen lapsilleni.

Parhaansa sitä yrittää ja koko ajan tulee uusia vastoinkäymisiä. Silti olen lapsesta saakka uskonut olevani selviytyjä. Ei tule niin pahaa paikkaa etteikö siitä selviäisi. Aina niillä asioilla on kuitenkin ollut tapana järjestyä.



Mummoni aina sanoo, että pahan onnen sukua ollaan. Olen ollut erimieltä. Pikkuhiljaa alan uskoa mummoani.

ja eniten niihin voi vaikuttaa jokainen itse!



Ja osa asioiden järjestymistä on se että hyväksyy tosiasiat, vaikkapa sairaudet. Jos niille ei voi mitään niin ei voi. Jos niihin takertuu jää se muukin elämä elämättä

Onko sun elämä siis aina ollut yhäti jyrkkenevää alamäkeä? Kyllä mun asiat ainakin välillä taas asettuu kuosiinsa, vaikka hankalia kausia oliskin. Lisäksi oon sitä mieltä, että kaikki ikävä on hyvästä ja asiat tapahtuu niin kuin pitää, eli kuten tarkoitettu.

tavalla tai toisella. Vaikka välillä on ollut vaikeita kausia, olen aina sen verran perusoptimistinen että uskon asioiden paranevan. Tärkeintä on toivo, usko huomiseen.



Tiettyihin asioihin ei pysty itse vaikuttamaan, ja on vain hyväksyttävä että asiat nyt vain on näin ja pärjättävä parhaansa mukaan. Sitten on ne mihin voi itse vaikuttaa.

yritän myös aina nähdä kaikissa huonoissa tapahtumissa jotain hyvää. Siinä on mielestäni ero selviytyjän ja ei-selviytyjän välillä. Jotkut jäävät vatvomaan asioita, se vie hirveästi energiaa! Esim. ei kannata jäädä miettimään "miksi juuri minä sairastuin" tai "miksi juuri minä olen köyhä". Sen sijaan pitää sopeutua niihin huonoihinkin asioihin ja oppia niistä jotain.



Oma äitini on tällainen vatvoja. Vatvoo ja valittaa sairauksistaan vaikka oikeasti hänellä on (minun mielestäni) ollut hyvä elämä. Toinen tuttuni on MS-sairas eikä oikeasti juuri valita mistään!!! sen sijaan on kiitollinen jokaisesta päivästä, osaa nauttia pienistäkin asioista jne. Vaikka on köyhä ja tooodella sairas. Siinä ihailtava ihminen!

Jos katson elämääni taaksepäin niin jokainen vaikeus on merkinnyt jonkin uuden ja paremman jutun alkua. Pitää silti olla yritteliäs ja etsiä tilaisuuksia, eivät ne taivaasta syliin tipahda.

tällä hetkellä olevat ongelmat järjestyy varmaan jossain vaiheessa, mutta sitten tulee taas uusia ongelmia. Sellaista elämä vaan on, koko ajan vastoinkäymisiä. Tuskinpa kellään menee koko ajan hyvin.

Asiat ei välttämättä järjesty sillä lailla kuin itse toivoisi, mutta jotenkin kuitenkin.

Ap on tutkitusti työkyvytön. Jos menen tavallisiin töihin, lähtee pahimmassa tapauksessa henki. Parhaassa tapauksessa on hirvittävän rankkaa. Mulla ei juuri nyt ole voimia tähän vaihtoehtoon. Olen peloissani että onko koskaan? Jokainen uusi yritys pärjätä töissä on vaan heikentänyt uskoa siihen että koskaan voisin kestää normaalia työelämää. Olen ollut terapiassa, ei ollut apua eikä lääkityskään ratkaise ongelmaa.



Sairaseläkkeelle en silti pääse. Sairaslomaa ei kannata hakea, koska en saisi käytännössä mitään ja menisi mahdollisuudet tehdä edes keikkaluontoisia töitä.



Asian julkinen tunnustaminen ja työllistämistöihin hakeutuminen pilaisi vanhempieni loppuelämän. Ja se on fakta, jolle ei voi mitään. Tähän voi sanoa että mitä sä siitä välität, mutta kyllä mä vaan välitän. Mun vanhemmat on ressukoita.



Jos jään tähän missä nyt olen, kuppaan vaan miesparkaani ja elämme köyhyysrajalla. Jos eroan, joudun jonnekin sossun asiakkaaksi ja taas pilataan vanhempien loppuelämää.



Itsemurhakaan ei ole vaihtoehto, koska se aiheuttaisi muille liikaa tuskaa ja olen päättänyt että hengissä on pakko pysytellä.



Mulla on tänään vielä tavallistakin pessimistisempi olo ja siksi täällä vingun ja valitan. Menkatkin on tulossa. Anteeksi. Mutta tosiasia on, että ihan jokainen vaihtoehto mihin päädyn, on järkyttävän tuskallinen ja olen ihan kauhuissani että mitä tässä oikein voin tehdä?!! Terapiaa on tulossa lisää kai jos Kela myöntää, mutta kun eka yrityskään ei auttanut niin paljonkohan senkään varaan voi laskea.

Se oma liiallinen järjestely juuri pilaa sitä karmaa, millä asiat jotenkin aina viimekädessä järjestyvät.



Itselläni on ollut monta sellaista tilannetta elämässä, jossa olisi moni ajatellut, että nyt koitti tuomionpäivä, mutta niistä on aina selvitty. Mulla on syvä luotto asioiden järjestymiseen.



Olen mm ollut määrättynä sairaseläkkeelle 20-vuotiaana, kaikki muuttui kuitenkin täysin ihmeenomaisesti ja nyt olen onnellinen terve äiti. Olen myös elänyt saldo nollilla vuosia ja aina jostain ilmestyy rahaa, jolla selvitä. Ihan sellaisia yliluonnollisia juttuja on tapahtunut.



Olen esim ollut menossa bussipysäkille kamalassa kiireessä ja tajunnut, että kortissa ei ole saldoa. Bussiin oli pakko ehtiä, sillä minulla oli tärkeä meeting keskustassa koskien tulevaisuuttani. No, bussi tuli pysäkille ja menin sisään mielessäni rukoillen "Auta Jumala". Bussikuski katsoi minuun ja sanoi, "Nyt on ilmainen kyyti sinulle, kun kortinlukijakone meni rikki edellisellä pysäkillä".



Mutta joo, kyllä uskon asioiden järjestymiseen tavalla tai toisella. Uskon, että tähän uskoon vaikuttaa vahvasti se, etten pelkää enää kuolemaa. Tiedän, että kuolemaa ei ole, on vain rakkautta.

Olen kädet verillä yrittänyt järjestää elämääni ja tehnyt asioita joita moni ei varmasti suostuisi tekemään että asiat järjestyisivät. Nyt olen ihan uuvuksissa koska en vaan onnistu, mitä tahansa yritän. Aina seuraava vuosi on edellistä huonompi. Entistä köyhempi, entistä syvämmällä suossa. Ei tässä ole oikein muutakaan toivoa enää kuin jumala, koska itse en nähtävästi pysty asioitani hoitamaan :'(.

Itse esim. tulin hieman huonoon aikaan raskaaksi. Kaikki ympärillä toitottivat, että siinä menee työmahdollisuudet tulevaisuudessa etenkin kun halusimme toisen lapsen heti perään. No kun palasin työelämään, sain kuukauden päästä vaikinaisen toimen.



Meille kävi asunnossa, onneksi vuokra, paha vesivahinko, jonka seurauksena aloimme etsiä omaa ja löysimme unelma-asunnon. Tuo vesivahinko oli kyllä aikamoinen shokki pikamuuttoineen yms, mutta siinäkin kävi siis parhainpäin.



Kovin pahoissa rahavaikeuksissa en ole edes ollut, koska olen ihan itse pitänyt huolen siitä, että olen elänyt tulojeni mukaan. Tavallaan siis ajattelen, että asioilla on tapana järjestyä, mutta niiden eteen tavitsee myös itse tehdä jotain. Ei se niin mene, että jos elää kuin pellossa ja antaa vaikka raha-asioiden mennä pahemman kerran solmuun, niin ne ihan itsekseen järjestyvät.

Lainaus:

yritän myös aina nähdä kaikissa huonoissa tapahtumissa jotain hyvää. Siinä on mielestäni ero selviytyjän ja ei-selviytyjän välillä. Jotkut jäävät vatvomaan asioita, se vie hirveästi energiaa! Esim. ei kannata jäädä miettimään "miksi juuri minä sairastuin" tai "miksi juuri minä olen köyhä". Sen sijaan pitää sopeutua niihin huonoihinkin asioihin ja oppia niistä jotain.



ja aina niistä selviää. Kahdella aikuisella lapsellani on ollut omat vaikeutensa. Niistä ollaan puhuttu ja laadittu yhdessä suunnitelma. Olen myös rohkaisuut uskomaan tulevaisuuteen ja sanonut, että katsotaan ½-vuoden kuluttua taaksepäin ja kaikki tuntuu pahaltaunelta.

Lainaus:

Olen esim ollut menossa bussipysäkille kamalassa kiireessä ja tajunnut, että kortissa ei ole saldoa. Bussiin oli pakko ehtiä, sillä minulla oli tärkeä meeting keskustassa koskien tulevaisuuttani. No, bussi tuli pysäkille ja menin sisään mielessäni rukoillen "Auta Jumala". Bussikuski katsoi minuun ja sanoi, "Nyt on ilmainen kyyti sinulle, kun kortinlukijakone meni rikki edellisellä pysäkillä".

mutta ne pitää todellakin itse järjestää. Enkä oikein ymmärrä, miten Jumala tähän liittyy. Meinasitko, että Hän järjestää asiasi?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat