Seuraa 

Onko muilla samoja ongelmia (luulisin, että on...)?

Meidän tyttö 3,5kk ei tahdo millään nukahtaa, ja varsinkin iltaa kohti nukuttaminen on yhtä väsytystaistelua! Vien vauvan omaan sänkyynsä kun alkaa kitistä väsymystään, mutta sängyssä ei nukahtamisesta tahdo tulla mitään vaikka silmät lurpsuvatkin. Yhtä kitinää ja itkua, ja äidin pitää olla taputtelemassa ja hyssyttelemässä. Yksinään ollessa kitinä muuttuu itkuksi ja lopuksi ulvomiseksi, eli sekään ei auta.



Jossain vaiheessa tyttö sitten nukahtaa, mutta hermot on kireellä molemmilla vanhemmilla. Monesti joudun ottamaan tytön syliin ja hän saattaa nukahtaa kun kävelen ees-taas kämpässä tai pomputan itseäni jumppapallon päällä (konstit on monet...) Mies just eilen kysyi, että miten tää voi olla näin vaikeeta...



Päiväunia ei oteta ulkona pysähtyneissä vaunuissa, vaunuihin nukahdetaan kun ne liikkuvat, mutta kun liike pysähtyy, tyttö herää. Jossain vaiheessa meillä nukahdettiin omaan sänkyynkin " itsekseen" , eli kun olin väsyneenä jättänyt hänet sinne.



Yöt tyttö nukkuu suht hyvin kun saa nukahdettua, ja parin yösyötön jälkeen nukahtaa onneksi heti uudelleen. Päiväunet vedetään n. tunnin pätkissä.



Pelkään, että tyttö tottuu siihen, että aina jonkun on nukutettava hänet hyssytellen ja suhistellen, ja se kai ei ole tarkoitus... Aika väsyttävää päivittäin tuo nukkumaan meno.



Kertokaahan nyt kokeneet äidit, onko tämä ihan yleistä, ohi menevä vaihe, vai mennäänkö seuraavat 10 vuotta näin... Ystäväni tyttö nukahtaa itsekseen aina sänkyynsä kun hänet sinne vie!



Kiitos avusta! :)

Kommentit (19)

Meillä myös mennään hyssytellen, hyräillen ja kävellen lasta nukuttaen yö- ja päiväunille. Otin nämä keinot päivälläkin käyttööni, kun 4kk vanha poikamme ei tahtonut nukkua päivisin ollenkaan - ei syntymästään lähtien. Koskaan ei ole nukahtanut sänkyyn, sitteriin tms. noin vain. Ainoastaan liikkuviin vaunuihin, keinuvaan syliin, liikkuvaan autoon jne. Vauva on alkanut nyt nukkumaan 30min - 2h pätkiä päivisin, joskus jopa pari kertaa päivässä. Muutoksesta olen tyytyväinen. Olisi kuitenkin tosi kiva, jos vauva nukahtaisi omaan sänkyynsä ilman mitään " temppuja" . Kuin luin näitä vastauksianne, minulla tosiaan tuli syyllinen olo, Ensin en ole osannut " antaa" vauvan nukkua ja nyt käytän vääriä keinoja uneen pääsemiseksi. Kai sitä äitinä aina miettii, onko tehnyt oikein asioita ja potee syyllisyyttä.



Tsemppiä Kissun " unikouluun" ja Kiitos Aasalle lohduttavista sanoista.

" Se on totta että tuohon hyssyttelyyn, heijailuun, rinnalle nukuttamiseen ajaudutaan, siihen tuskin kukaan tarkoituksellisesti pyrkii. Itse yritän tuoda sitä esille, että kun vauvalla ei enää ole pakottavaa tarvetta ko. erityistoimenpiteisiin niin osattaisiin luopua niistä, toisin sanoen kokeiltaisiin aina välillä muitakin tapoja ja joskus voi sitten yllättyä iloisesti että vauva jääkin omaan sänkyynsä ilman huutoja (en siis kannata huudatusta). Kärjistetysti, hyssyttelyä tai tissinukutusta ei välttämättä tarvi jatkaa 5 v asti :)."



Totta. Niin pitääkin kokeilla uusia keinoja. Lähinnä viittasin siihen mahdolliseen huudattamiseen, että minusta silloin ei ole välttämättä paras juttu yrittää saada lasta itsekseen nukkumaan, koska lapsi ei selvästikään ole valmis. Mutta kannattaa tietysti jonkun viikon/kuukauden päästä kokeilla uudestaan, josko vauva sitten jäisi mielellään omaan sänkyynsä :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

hei

3 kk ikäisellehän ei vielä suositella unikoulua, koska rytmi on hakusessa ja vauva ei ole unikouluun valmis. Jos ei meinaa muuten rauhoittua sänkyynsä tai syliin, voi kokeilla kapaloa, se voi auttaa joskus. Meillä 5kk ikäinen poika vain huutaa sylissä, jos on väsynyt ja rauhoittuu heti kun pääsee sänkyynsä. Eli väsyneenä haluaa päästä sinne paikkaan, missä nukkuu, eikä kaipaa silloin syliä eikä läheisyyttä.

On varmasti turha tulla tänne moralisoimaan unikoulua. Yleensä ihmisillä on lapsen nukkumisen kanssa ongelma, jos he siihen apua täältä pyytävät. Jokainen saa nukuttaa lapsensa niinkuin haluaa ja käyttää siihen vaikka kaiken aikansa, mutta tosiasia on että kaikki eivät tätä jaksa. Ja jos äiti ei jaksa ei ole hyvä lapsellakaan. Ne ihmiset, jotka unikoulu- ja nukahtamisvinkkejä pyytävät eivät ole tyytyväisiä omaan tilanteeseensa ja haluavat apua. Itse koen sen omalla kohdallani tärkeäksi, että meillä molemmat lapset (5v. ja 5kk) nukahtavat itse, ilman itkuja. Toki pienempi tarvitsee välillä syliä ja silitystä, eikä nukahda jos ei ole väsynyt. Itse ehdin illalla vähän aikaa vaikka vain istua rauhassa ennen omaa nukkumaanmenoani ja se on tärkeää omalle hyvinvoinnilleni.

Unikouluahan voi sitten enemmän harrastaa isommilla (6kk-->) lapsilla ja siihen löytyy hyviä ohjeita esim. mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta. Nykyisinhän ei mielellään puhuta unikoulusta, eikä siinä enää anneta lapsen itkeä. Siinä vaan opetetaan lapselle toisenlainen nukahtamistapa, että osaa nukahtaa sitten yölläkin hereillä käydessä (45 min välein) itse, eikä tarvitse esim. tissiä 45 min välein. Kukaan aikuinen ei jaksa vuosikausia 45 min. unijaksoilla. Aikuisilla unisykli on pidempi ja 45 min aikana ei tule syvää unta ollenkaan ja sitä tarvitaan jaksamiseen. Vauvat taas vaipuvat miltei heti syvään uneen.

Jaksamisia kaikille pienten lasten äideille, valvomistahan tulee aina vaikka lapsi nukkuisi kuinka hyvin, vähintään sitten kun sairastellaan.

Ja kun tässä ap kyseli myös päiväuninukuttamisesta, niin vastaanpa itse hyväksi kokemani neuvon jonka sain neuvolasta. Päiväunille mennessä vaunuja kannattaa heiluttaa aluksi sen aikaa kun vauva rauhoittuu, ja lopettaa se heti kun on hiljaista. Jos vauva alkaa protestoimaan, voi taas heijalta lisää, mutta lopettaa hetken päästä kun hiljentynyt. Eli vaunuja pyrittäisiin heiluttelemaan vain niin vähän aikaa kuin se on välttämätöntä.



Jos vauva herää unisyklin välissä ja on siis selvästi herännyt liian aikaisin, vaunuja heijaillaan kunnes vauva on taas rauhoittunut, saattaa olla että hän saa taas uudesta unisyklistä kiinni. Näin meillä vauva oppi nukkumaan 30-40 min unien sijasta useamman unisyklin, sekä oppi pikkuhiljaa tällä menetelmällä nukahtamaan ilman mitään heijauksia. Vaunujen edessä pidin harsoa, koska jos hän näki minut ei uni enää tullut silmään vaan piti jäädä äitiä tuijottelemaan :)

Tuolla toisessa ketjussa kirjoitinkin miten meillä opeteltu itsestään nukahtaminen, en jaksa uudestaan sitä tähän kirjoittaa, mutta haluaisin kommentoida tuohon mitä Aasa kirjoitti. Olen samaa mieltä että vauvalle pitää antaa läheisyyttä ja vauvojen maailmassa kaikki muuttu yhtenään. Eli jos nyt on hankala vaihe menossa, niin se on onneksi vain vaihe ja tilanne on kohta taas toinen. Toisaalta olen kuitenkin sitä mieltä, että tietämättömyyttään vauvan voi totuttaa johonkin epäsuotuisaan tapaan. Vaikka eihän siinä mitään jos vauva tottuu esim. nukahtamaan tissille, siitä vaan täytyy ehkä sitten joskus vieroittaa jos vauva ei itse sitä tee ja keksiä uusi nukahtamistapa. Itse pyrin mieluiten kestävään lopputulokseen heti alussa, tosin asteittain vauvan luonne huomioiden. Mutta joskus sitä saattaa itse olla enemmän kiinni joissakin tavoissa kuin vauva. Esimerkiksi itse on tottunut siihen, että vauva nukahtaa helposti tissille eikä siksi koskaan kokeilekaan jäisikö hän puoliunisena sänkyynsä itse nukuttelemaan. Ei ehkä halua ottaa sitä riskiä että nukahtaminen saattaisikin aluksi kestää hieman kauemmin.



Mä tein esikoisen kanssa kaikki temput ensimmäiset 3 kk että saisin hänet nukahtamaan. Käytännössä siis olin hänen tuttinaan päivin, illoin (yleensä nukutusimetyssessiot 4-5 h illalla) ja öinkin tankattiin monta kertaa. Itse koin tervetulleina neuvot joita sain neuvolasta liittyen nukutukseen, koska olin tosi poikki tuohon rumbaan. Neuvolasta neuvoi, että vietäisiin vauva sänkyyn tissiltä juuri kun on nukahtamassa eli hieman vielä tolkuissaan. Tämä alkoi toimia hyvin pian. Sitä ennen oltiin tosin saatu vauva totutettua tuttiin. Lisäksi luin joistakin opuksista, että jotkut vauvat vain itkevät kun ovat väsyneitä. Ja näinpä meilläkin oli, luulimme että meillä koliikkivauva kun hän huusi n. 1 h illassa, mutta jälkeenpäin tajusimme että kyse oli väsymysitkusta. Vauva siis itki sylissämme joka ilta tuon n. 1h (ei sängyssä yksikseen). Tuosta vaiheesta kun päästiin yli niin sitten alkoi tuo itsenukahtamisen opettelu. Toisaalta jos ei koe rasittavaksi pitkiä nukutusimetysjaksoja niin ei kai niitä tarvitse muuttaa. Silloin on kuitenkin hyvä tiedostaa että kun imetys joskus loppuu niin nukutus voi muuttua hankalammaksi.



Itse olen nähnyt perheitä joissa tilanne on jumiutunut siihen että 4 v lapsi pitää edelleen nukuttaa viereen n. 1 h nukutusrumban saatelemana. Mielestäni vanhempien pitää opettaa nukahtamistottumukset lapsille elleivät ne itsestään ole järkevät, samoin kuin lapsille opetetaan monia muitakin asiota ja tapoja.Toki pari kuukautiselle vauvalle ei vielä kamalasti mitään opeteta, mutta 4 kk tienoilla voi jo tottumuksia alkaa luomaan.

Voikun kuullostaa niin tutulta.. Me pidimme samassa tilanteessa ns. unikoulun tytölle. Nyt tyttö to 5 kk vanha, noin 3 kk:n iässä kun koliikki itkut olivat loppuneet aloimme miettiä kuinka iltoja helpottaa. Laitoimme tytön nukkumaan kun siltä näytti, annoimme huutaa niin kauan et nukahti, olimme toki lähellä tuttia antamassa... Eka iltana huusi noin 40 min, tokana noin 30 min.. Siitä asti ollut illat ihania, tyttö nukahtaa juotuaan iltavellin sänkyynsä kuunnellen mobilen musiikkia. Joskus saattaa vieläkin olla pientä kitinää mutta harvoin, tällöin ei ole vielä tarpeeksi väsynyt nukkumaan vaikka siltä olohuoneessa näyttikin.



Tätä unikouluahan ei enää suositella taas tassuttelua,, meidän neidillä ei tuo tassuttelu onnistu, huutaa kahta kauheammin jos silitän häntä.. Jokainen kokeilee omat keinot mitkä ovat parhaat. Voimia..



-Eikka ja Nella 5 kk-

Nuorimmat, 1v10kk ja 6 viikkoinen viedään omaan sänkyyn illalla ja päiväunille ulos vaunuihin ja sinne nukahtavat.



Tuosta nukutusrumbasta kannattaa päästä jotenkin pois. Oiskohan jollain siihen vinkkejä?



Rapuäiti sekä katras

Meillä oli ja on edelleen sama juttu, että tyttö herää heti kun vaunut pysähtyvät... Niinpä olenkin tehnyt nyt niin, että laitan hänet vaunuihin nukkumaan päikkärit, ei käydä kävelyllä tms etteivät vaunut liiku. Siellä sitten nukkuu sellaiset 2-4h päikkärit, myöhemmin voidaan lähteä sitten kävelylle siten, että äitikin saa raitista ilmaa...

KIITOS vastauksista! Tänään illalla annoin iltavellin ja laitoin tytön samantien sänkyyn. Istuin vieressä ja pidin käsiä hänen käsivarsillaan (kun ne lähtee aina vaeltelemaan ja sitten neiti piristyy), ja siihen 15min. istumisen jälkeen tyttö nukahti, ilman itkuja! Irroitin kyllä otteeni ennen varsinaista nukahtamista.



Nyt sitä miettii kuinka tyhmä on ollut, kun on lähtenyt tohon pomputteluleikkiin mukaan, mutta olen tainnut pitää tyttöä liian kauan hereillä, eli ts. vienyt hänet sänkyyn vasta kun olkkarissa on aika kitinää. Ja siinä ollaan jo suossa, kun tyttö alkaa huudon heti sängyssä. Siinä on valmis meikein päällään seisomaan että huuto loppuisi ja kotiin saapuisi rauha...



Mutta siis kiitos kun avasitte silmäni! Itse olen lukenut unikoulusta jnkn verran, mutta tilanne oli jotenkin " liian lähellä" , ettei tajunnutkaan omaa vinoutunutta käyttäytymismalliaan.



Tästä on hyvä jatkaa, KIITOS! :)

Poitsusta näki, kuinka hän autossakin taisteli unta vastaan, sama juttu vaunuissa. Vaunuihin oppi nukahtamaan n. 2 viikon sitkeän harjoittelun jälkeen. Päiväunille ja yöunille piti lähes aina nukuttaa. Jos kuvitteli, että kyllähän sitä vauva nyt jossain vaiheessa nukahtaa väkisinkin, niin se ei kyllä pitänyt paikkaansa. ´Pahimmassa vaiheessa nukutettiin päiväunille siten, että turvakaukalo ripustettiin köysillä kattoon ja siinä sitten heijattiin vauvelia niin kauan että oli varmasti sikeässä unessa. Yöunille nukutettiin pitämällä käsistä ja jaloista kiinni, vähän isompana otettiin viereen ja siinä pidettiin käsistä ja jaloista kiinni. Voi kuulostaa hurjalta, mutta ei siinä satutettu poikaa, vaan se oli ainoa tapa joka tepsi ja sai pojan rauhoittumaan ja nukahtamaan.

Poika oli 1,5 vuotias kun pääsi itse pois pinnasängystä ja siitä sitten alkoi opettelu omaan tavalliseen sänkyyn. sitä opettelua kesti puoli vuotta (toiset kehuivat että oppi parissa viikossa....). Eli ei siis pysynyt sängyssä ei sitten mitenkään... Mutta kaikenlaiset konstit kokeiltiin ja lopulta puolen vuoden jälkeen alkoi pysymään sitten sängyssään. Nykyään poika on 5 v eikä ongelmista ole enää ollut pitkään aikaan tietoakaan.

Tyttö olikin sitten toista maata , heti maittoi unet sekä autossa että vaunussa ja kun hänet laittoi sänkyyn, niin nukahti sinne. Kyllä oli outo tunne, kun ei tarvinnut nukuttaa mitenkään. Jotta tsemppiä kaikille ongelmanukahtajien vanhemmille, tiedän miltä teistä tuntuu...

En osaa sanoa unikoulusta mitaan, meilla tilanne muuttui itsestaan. Aluksi vauva kaipasi paljon laheisyytta ja nukahti aina vain syliin tai kainaloon. Sitten vauva noin 2kk kasvoi, mutta me tuoreina vanhempina emme heti ymmartaneet tata. Yritimme edelleen antaa vauvan nukahtaa meidan kanssa syliin, tasta seurasi aina seka paivaunille ja iltaisin noin tunnin nukutustuokio. Valilla vauva huusikin tai ainakin hermostui ja herasi aina kun syli liikahti. Eli meilla piti istua hiiren hiljaa, etta vauva ei sylissa hairiinny (tai kavella hyssytellen)... Jossain vaiheessa tajusin, etta kun vauva ei enaa jaksa hymyilla ja olla hyvalla tuulella han on vaynyt ja tarvii unta. Nyt laitankin jo tassa vaiheessa heti omaan sankyyn nukkuun, tutti suuhun ja harso silmille (harso on ihan ohut ja kayn nappaseen pois kun on nukahtanut). Meilla aiti ja isi ei siis ymmartanyt vauvan vasymysta tarpeeksi aikaisin emmeka myos ymmartaneet vauvan hieman jo itsenaistyneen ja yhtakkia nukkuvankin paremmin itsekseen kun sylissa jossa siis uni aina hairiintyi. Nyt on niin ihanan helppoa, kun ainakin toistaiseksi tiedamme mita vauva tarvitsee eika hanen tarvi enaa itkea vasyksissaan kun laitetaan heti ensimmaisista inahdukstsa nukkuun. Itsella oli enemman vaikeuksia sopeutua vauvan itsekseen nukkumiseen kuin vauvalla, sentaan nukkuu viela yolla meidan valissa niin ei aidille tule niin ikava pienta. Jos hermostuu kunnolla ei meinaa saaada millaan rauhoittuun saati sitten nukkumaan. Meidan 3kk vauva nukkuu nyt paljon enemman paivalla kun esiviikkojen jalkeen ja jaksaakin olla hereilla hyvan tuulisena :) Meidan vauva on kylla helppo, joten varmasti on vauvoja joilla ei toimi nain helposti. Luulen etta meillakin muuttuu taas vaikeammaksi kun oppii enemman liikkumaan. Pitaa vain yrittaa vanhempina sopeutua vauvan uuteen tilanteeseen ja uusiin tarpeisiin, saattaa tietty kestaa aina hetken ennen kuin ymmarretaan taas mita vauva tarvitsee :)

Vauvojen kohdalla puhutaankin temperamenttieroista. Olen ihan samaa mieltä siinä että alle puolen vuoden ikäinen lapsi on niin pieni, ettei sen todellakaan tarvitse osata jäädä yksin omaan huoneeseen, omaan sänkyyn nukahtamaan itkun kanssa.

Vauvojen kohdalla puhutaankin temperamenttieroista. Olen ihan samaa mieltä siinä että alle puolen vuoden ikäinen lapsi on niin pieni, ettei sen todellakaan tarvitse osata jäädä yksin omaan huoneeseen, omaan sänkyyn nukahtamaan itkun kanssa.


Kovin tutun kuuloista!!

Meillä vauva kärsi alkuun ilmavaivoista ja ilmeisesti oppi siihen, että kuljettiin ympäri ämpäri vauva sylissä..

Kun vaivat helpotti ei poika meinannut osata nukahtaa itsekseen millään. Ei syönyt (eikä syö vieläkään) tuttia. Maitopullolla ja tassuttelulla (tai jotain tassuttelun tapaista) saatiin vauva nukahtamaan.

Joskus nukahti itsekseen..

Meillä poika oppikin sitten nukahtamaan pelkästään pullo suussa (ei hyvä!) ja siitä ollaan vierotettu reilu viikko.

Annan siis maitoa/velliä ennen nukkumaan menoa ja sit sänkyyn. Annan pojan itkeä jos itkee, välillä käyn tarjoamassa tuttia ja laittamassa peittoa päälle.

Tänä iltana nukahtikin ilman kitinöitä, eli toivoa on, vaikka välillä tuntuu ettei opi ikinä!



Ei ainakaan kannata ottaa tilalle mitään uutta nukuttamiskeinoa vaan jonkun jo mainitsema " ei nukuteta" -nukutus tapa!!

Kurjaahan se alkuun on kuunnella pienen itkua (ja tottakai välillä on käytävä tarkistamassa, että kaikki on ok), mutta helpottaa yllättävän äkkiä ja nukahtaa rauhallisemmin (ainakin meillä) ilman nukutus " rituaaleja" !



Syliin ei kannata ottaa sängystä jos ei ole ihan hysteerinen.

Jos pitää kuitenkin ottaa syliin rauhottuun niin ilman " suhinoita" ja pompotuksia ja heti takaisin omaan sänkyyn kun on rauhottunut.

Jos otat vauvan syliin, niin istu itse esim. sängylle. Älä laita valoja päälle makuuhuoneessa vaan pidä huone hämäränä niin vauva ei virkisty.

..niin ja laita vauva ajoissa nukkumaan! Yliväsyneenä uni ei tahdo tulla millään!



Toivottavasti näistä olis jotain apua.

Meillä nämä konstit toimi!



Tsemppiä!



Meillä tyttö 2 kk nukahtaa sitteriin (makuuasento) meidän katsellessa vielä telkkaria. n klo 21-22. Siitä sitten nostetaan omaan sänkyynsä.

Vähän kärjistäen tuo siis, mutta ärsyttää kun vanhemmat joutuu tuntemaan huonommuutta jos vauva " on opetettu" nukahtamaan " väärällä" tavalla. Vuosikin on lyhyt aika, vauva on niin pieni...Vauva on ollut 9kk ensin masussa niin lähellä äitiä kun vain olla ja voi. Sitten tullaan masusta ja pitää sopeutua tähän maailmaan. Evoluutio on luonut vauvoista tarvitsevia, yksinäinen vauva on helppo saalis pedoille jne. Meillä ei ole enää petovaaraa ja järjellä ajatellen vauva pärjää loistavasti ilman meitä sängyssään. Vauvat eivät vain tiedä sitä, heidän pitää oppia tämä lukemattomien toistojen kautta tietävät että kun itkee, apu tulee jne. Kun vauva kasvaa, on hänellä itselläänkin jo kykyä rauhoittua ja käydä nukkumaan.



Osa lapsista on tosi " helppoja" ja nämä helppojen vanhemmat monesti ihmettelevätkin miten jotkut vanhemmat tekevät asioita väärin ja siksi vauvat eivät nuku...Osa lapsista on taas tosi vaikeita ja kiristävät vanhempien jaksamista tosissaan. Eivät kuitenkaan kiusallaan. Onneksi monet vauvat sattuvat näiden ääripäiden väliin.



Tämä purkaus ei nyt ollut kohdennettu keneenkään henkilökohtaisesti, harmittaa vaan se yleinen ilmapiiri, että vauvat jotenkin " pompottavat" vanhempiaan tai vaativat palveluita. Oma neuvoni olisi että turha murehtia, aika aikaansa kutakin. Kuukauden tai vuoden päästä on murheet ihan toiset jo, vauvan ekan vuoden aikana tapahtuu niin paljon asioita että juuri kun luulet että " nyt on meillä hyvät systeemit ja rytmi hallussa" , niin sitten vauva alkaa opetella nousemaan seisomaan ja seisookin sängyssä illalla tuntikaupalla. Tai sitten tulee viikon välein hampaita ja niitä podetaan aina viikko kerrallaan, siinäkin vierähtää tovi. Joku on sanonut että vauvan ekan vuoden aikana tapahtuu aivoissa niin huimaa kehitystä että ihme etteivät ne poksahda. Eipä ole ihme että nukahtaminenkin on vaikeaa joskus ja uni levotonta.



Kauniita unia toivottaa kaikille yhden huonon ja yhden hyvin nukkuvan lapsen äippä

vauva tarvitsee myös. eli joskus itkuilu ja kiukkuilu ja kamalat pultit voivat johtua siitä että vauvan " läheisyyskiintiö" ei ole vielä täynnä. itse olen huomannut että jo pienellä vauvalla samat iltarutiinit:pesut, iltapalat ja läheisyyshetki tuo parhaiten unen ja vauva tällöin " malttaa" nukahtaakin oli paikka sitten syli tai oma sänky. liika hyppely ja heilutus taas aktivoi vauvaa hereillä oloon. ja jos vauvan kanssa päivisin seurustelee tarpeeksi ja illat rauhoittaa läheisyydelle ja rutiineille niin vauva nukkuu paremmin.tietysti ei päde kaikkiin vauvoihin mutta tässä yksi vinkki myös. toivittavasti tästä sekavasta viestistä sai edes joku selvää... :)

Han_:

Lainaus:






EVauva ei ilkeyttään itke eikä taatusti kyseessä ole se, että vauva on " tottunut" hyvälle. Vauva on opettanut vanhemmilleen, että " vain teidän sylissä minun on tarpeeksi turvallista nukahtaa itkemättä" (siksi vanhemmat ovat ajautuneet siihen, että vauvaa hyssytellään, nukutetaan rinnalle, heijaillaan tms.). Millainen kokemus vauvalle on se, että vanhemmat yrittävät saada hänet nukkumaan jossain hänelle turvattomalta tuntuvassa paikassa? Eikä itkukaan auta.






Se on totta että tuohon hyssyttelyyn, heijailuun, rinnalle nukuttamiseen ajaudutaan, siihen tuskin kukaan tarkoituksellisesti pyrkii. Itse yritän tuoda sitä esille, että kun vauvalla ei enää ole pakottavaa tarvetta ko. erityistoimenpiteisiin niin osattaisiin luopua niistä, toisin sanoen kokeiltaisiin aina välillä muitakin tapoja ja joskus voi sitten yllättyä iloisesti että vauva jääkin omaan sänkyynsä ilman huutoja (en siis kannata huudatusta). Kärjistetysti, hyssyttelyä tai tissinukutusta ei välttämättä tarvi jatkaa 5 v asti :).

en näe ollenkaan niin, että jos lapsi parin illan itkujen jälkeen nukahtaa itsekseen, hän on jotenkin kypsynyt. Päinvastoin, mulle tulee sellainen tunne, että vauva on niellyt pettymyksensä ja joutunut tyytymään siihen, että vaikka hän kuinka huutaa, että tarvitsee syliä, hän ei sitä kuitenkaan saa ja siksi nukahtaa ilman itkuja, koska itku on turhaa :(



Oman lapseni kohdalla en osaa ajatella unikoulua (vielä), vaikka poika on yli 7kk ja yöt huonoja. Lapseni selvästi tarvitsee minua öisin, koska itkee. Jos hän ei tarvitsisi, hän ei itkisi.



En kohdista tätä keneenkään henkilöön täällä. Olen vain yrittänyt ottaa asiaan toisenlaisen näkökulman. Nimittäin vauvan näkökulman. MIKSI vauva itkee, MITÄ hän ilmaisee ja niin edelleen. Vauva ei ilkeyttään itke eikä taatusti kyseessä ole se, että vauva on " tottunut" hyvälle. Vauva on opettanut vanhemmilleen, että " vain teidän sylissä minun on tarpeeksi turvallista nukahtaa itkemättä" (siksi vanhemmat ovat ajautuneet siihen, että vauvaa hyssytellään, nukutetaan rinnalle, heijaillaan tms.). Millainen kokemus vauvalle on se, että vanhemmat yrittävät saada hänet nukkumaan jossain hänelle turvattomalta tuntuvassa paikassa? Eikä itkukaan auta.



No, ehkä minä vain olen vähän liian lepsu :p Kannustan jokaista perhettä tekemään ratkaisut perheen (ja vauvan) tarpeisiin sopivista lähtökohdista välittämättä ulkopuolisista mielipiteistä (oli sitten kyseessä " huudatusunikoulu" tai vaikka sylissä nukuttaminen)! Niin on kaikkein parasta.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat