Miten päästä sairaalloisesta(?) mustasukkaisuudesta : `(?

Vierailija

Tarina lyhyesti tämä:



Suhteemme ensimmäisen vuoden luotin mieheen. TOtta kai tunsin hieman pistoksen sydämessä, kun tiesin hänen viettävän aikaa kauniiden naisten kanssa toisella paikkakunnalla. En rajoittanut, tentannut tai kieltänyt mieheltä mitään. Suhtauduin huumorilla miehen puheisiin naisista ja esim. heidän takapuolistaan. Mies sanoi rakastavansa minua, meillä toimi seksi, meillä oli yhteiset suunnitelmat tulevaisuudelle, meillä oli hauskaa yhdessä ja toisen lähellä oli hyvä olla. Olin iloinen, kun osasin olla suhteessa aikuinen ja luottavainen - teini-iän suhteessani olin omistushaluinen ja mustasukkainen.



Sain tietää ikävää kautta, että mies oli pettänyt minua viime syksynä. En vieläkään ole aivan varma, oliko miehellä ja tuolla naisella seksiä, mutta ainakin suutelua, halailua, salassa tapailua ja kirjoittelua oli. He tapailivat todella monta kertaa, ja joka ilta mies kuitenkin kertoi rakastavansa minua, enkä tosiaankaan osannut arvata mitään. Sain kuulla, että tuo nainen oli kaunis, iloinen ja isorintainen - mies ei kuulemma osannut ajatella järkevästi. Kuitenkaan mitään syvempiä tunteita hänellä ei ollut tuota naista kohtaan.



Paljastui, että mies on valehdellut minulle todella paljon. Mies ei kertonut tuosta pettämisestäkään totuutta ennen kuin "tenttasin" häntä pari kuukautta. Tarina paheni joka kerta. Olin epätoivoinen. Paljastui myös, että mies on puuhannut muutakin, jota hän ei _minulta_ hyväksyisi. Esim. kerran olimme yksissä juhlissa, joista minä lähdin aiemmin. Mies oli siellä pitänyt sylissä ja pitänyt kädestä erästä kaunista naista, joka yritti iskeä häntä. Tuostakaan mies ei kertonut.



Tapeltiin pari kuukautta. Olin aivan sekaisin, kuten varmaan mieskin. Olimme erillään kuukauden, minkä jälkeen palasimme taas yhteen asumaan. Mies on selvästi muuttunut avoimempaan suuntaan, panostaa yhdessäoloomme ja itse asiassa ei enää edes halua lähteä mihinkään ilman minua. Hän huolehtii ja juttelee kanssani, sanoo katuvansa syvästi lapsellisia tempauksiaan ja sanoo tietävänsä, ettei tee enää tuollaista uudestaan, koska nyt hänellä on asiat tärkeysjärjestyksessä ja toisekseen hän ei kestäisi enää, jos satuttaisi minua samalla tavalla. Mies myös sanoo, että hänelle todellakin riittää vain yksi nainen, hän on sen nyt ymmärtänyt.



No, arki sujuu meillä hyvin. Mies ottaa minut ihanasti huomioon. Kuitenkin oma elämäni on nyt helvettiä. En voi luottaa mieheen. Kilahdan jopa kaupassa, jos mies vilkaiseekin kaunista hyväkroppaista naista. Mustasukkaisuus ja epäluottamus jäytää. Haluaisin päästä skannaamaan miehen sähköpostit, puhelut ja tekstiviestit - minun on vaikea uskoa, ettei hänellä ole mitään meneillään. Epäilen miehen suhdetta naispuolisiin työtovereihin. Epäilen myös miehen tunteita minua kohtaan. Uskon miehen haaveilevan jatkuvasti kauniista naisista, uskon miehen olevan vain vehkeensä vietävissä.



Älkää sanoko, että eroa. En halua erota, koska rakastan miestä. Mutta tietenkään jos mikään muu ei auta, niin pakkohan se on. Itsetuntoni on nykyään aika ailahteleva. Vertaan itseäni muihin naisiin ja mietin, haluaisiko mieheni pettää näkemäni naisen kanssa. Tämä ei ole enää normaalia :(.



Pahinta on, että en voi muuttaa mitään itsessäni - muuta kuin tämän mustasukkaisuuden. Olen nuori, hoikka, nätti, opiskelen, huolehdin itsestäni ja ennen olin myös tasapainoinen, iloinen ja empaattinen. Nyt olen miehessä riippuva ja mustasukkainen :(. Olen myös erkaantunut ystävistäni, koska he eivät hyväksy minun ja mieheni suhdetta enää. Monen mielestä mieheni ei ansaitse minua.



Miehessä on paljon myös hyviä asioita. Hän ei ole pelkästään tehnyt pahaa, vaan pitänyt minusta myös huolta ja osoittaa päivittäin hellyyttä.

Kommentit (12)

Vierailija

Tuo oli aivan kuin mun kybästä, koko tuo teidän historiakin. Meillä vaan on vielä lapsia tuossa sopassa mukana. Koko ajan tasapainoilen eroan-en eroa-ajatusten kanssa...

Vierailija

Mä(nainen) olen vehtaillu kahen miehen kans...oman aviomieheni,ja sit poikäystäväni.

kuulostaa sekavalta juu....mut näin menee

Avioliitto oli aika kuolluttasilloin ku tapasin sen toisen.Aluksi vain soiteltiin ja tekstailtiin....sit tavattiin salaa....tavattiin montaa jertaa salaa.Sit ilmoitin aviomiehelleni et eroan.....ja samantien ukko pihalle ja tän toisen kanssa seurustelu muuttui kaikkien tietoon.3kk meni hyvin......

sit.tadaa......mä en enää jaksanukkaa sitä uutta ukkoa,vaan aloinki haaveilla aviomiestäni takas.....kerran palattiinki yhteen...oltiin viikko yhessä,kunnes ilmoitin et haluan sitteki sen toisen kans olla......nooh sen kans kerkesin olla pari viikkoa,ja taas tuli kauhee ikävä aviomiestä.....ja nyt sit ollaan taas yhessä.Ja siis asian pointti on se et PYSTYYKÖ MIES ENÄÄN LUOTTAAN MINUUN TÄYSIN ETTEN ENÄÄ SEKOILIS NOIN MITEN OLEN NYT TEHNY???!!!Olen kyl vannottanu satamiljoonaa kertaa etten enää niin tee....mut onhan se selvää et jos mulle ois noin tehty,niin tottakai epäilisin et millon taas käy noin....

Vierailija

On ihan mahdollista että mies on tajunnut mitä oli menettää ja ns. aikuistunut, tajuaa ettei ole varaa tuollaisiin temppuihin jos on varattu. Hän selvästi rakastaa ja haluaa juuri sinut.



Sun kannattaisi varmaan nyt mennä juttelemaan jonkuin ammatti-ihmisen kanssa, tai vaihtoehtoisesti voisitte mennä yhdessä jonnekin parisuhdeterapiaan. Sehän on selvä että pettämisen jälkeen luottamuksen uudelleen rakentaminen vaatii hirveästi. Mutta ihmiset, jotka tästä ovat selvinneet, sanovat että se kannattaa.

Vierailija

mustasukkaisuutesi, vaan miehesi käytös ja tavat, joista tuskin pääsee eroon. Niin moni nainen antaa anteeksi ja mies vaan jatkaa samaan malliin, joskus jää kiinni, joskus ei. Itse en pystyisi enää luottamaan, lopettaisin suhteen. En edes pystyisi rakastamaan miestä, joka olisi minua pettänyt.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat