Seuraa 

No niin. Omat gyne tulokset ja veri/virtsa tulokset ok. Miehen pitäis mennä tekemään "purkin kanssa tuttavauutta tällä viikolla. Ajan Naisten polille ollaan saatu vasta helmikuun puoleen välin lisä tutkimuksiin. Luomusti nyt sitte yritellää siihen asti. Aateltii ostaa ja kokeilla noita ovis testejä josko ne auttais paremmin osumaan oikeaan hetkeen yritykset. Onko jollain niistä kokemusta? Tuliko stressi kun niitä käytti?

SurinaS

Sivut

Kommentit (29)

Tiedän todellakin Pikkumymmeli miltä inusta tuntuu!!!

Meillä mies kanssa vähättelee mun tunteita ja niin tekee ne harvat kaverit ja sukulaiset ympärillä jotka asiasta tietää.. Mutta kun välillä (usein) tulee itku, turhautuminen, epätoivo.. Ja kukaan ei todellakaan ymmärrä. Minusta tuntuu ettei edes ne jotka ovat vuosien yrityksen jälkeen saaneet lapsen niin hyssyttelevät kyllä se siitä mutta eivät joko halua (tai pysty..) puhumaan asiasta.



Minä kanssa kaipaan ihmistä jolle voisin oikeasti sanoa että on ihan paskaa yrittää tehdä lasta, toivoa, pettyä, itkeä ja joku kuuntelisi oikeasti.. Elämä on nyt ja tiedän että on tyhmää viettää vuosia näin itkeskellen välillä tuntuu ettei edes osaa muuta Ja sitäpaitsi vaikka kuinka yrittää olla laskematta päiviä ajattelematta koko lapsen tekoa niin kokoajan se on jollakin tavalla mielessä, jossei päällimmäisenä niin jossain siellä kuitenkin..



Helpottaisi varmaan jos luovuttaisi.. en taida pystyä siihenkään, enkä halua minä haluan vielä saada lapsen. HALUAN !



Tuttavien vauva uutiset ottaa koville.. mutta sellaista elämä on välillä paskaa välillä siedettävää ja ihan kivaa ja joskus aivan mahtavan ihanaa =)

Ei kenenkään tarvitse hymyillä jos ei hymyilytä, itke silloin kun itkettää. Ei se paha olo kuitenkaan itsestään häviä, helpompaa se on sietää jos tietää että joku on tukena! Ja kateus sekin on vain tunne, ja kaikki tunteet on sallittuja!



Halauksia ja voimia Pikkumymmelille ja kaikille samassa tilanteessa oleville!

Tuetaan toinen toisiamme!!!

=) Mami kp21

Juu, väärä hälytys oli, tk:ssa testi tänään negaa, kp:t siis 34/30 nyt.. Mä en jaksa tätä enää! Ja kun tästä ei voi kenenkään kanssa puhua oikeassa elämässä. Mun mielestä mulla on oikeus miehelle tästä puhua ja purkaa tuntoja, mutta ei vissiin sen mielestä. Mun pitäis vaan jaksaa olla niinkun ei yritettäiskään, ei elätellä toiveita, ei tehdä testiä, ei masentua. Hymyillä vaan vaikka satais mitä paskaa niskaan. No ei nyt ihan noin, mutta kärjistetysti kyllä.. Miehen mielestä on turha elätellä turhia toiveita, koska sitten petyn kuitenkin joka kerta. Pitäs vaan elää normaalisti ja sitten joskus tulee se kiva ylläri. Joo tämä keskustelu käytiin tänään. Mua vaan itkettää.. Usko tähän projektiin on nolla!! Ja kaiken kukkuraksi kaveri tuossa yksi päivä kertoi raskausepäilyistään, omistani olin onneksi ihan hiljaa. Tämä kaveri on aina saanut lapsensa heti eka yrityksestä ja suoraan sanottuna toivoin että he nyt tällä kertaa olisivat saaneet edes kolöme kuukautta yrittää.. Kuulostan aivan kamalalta ihmiseltä, mutta kyllä tässä ihan rehellisesti sanottuna alkaa katkeruus ja kateus nostaa päätään.. *huoh* :_|

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä kanssa on ollut adoptiosta puhetta. Ei nyt vielä ihan tosissaan, mutta se olisi ihan mahdollista meidän molempien mielestä. Hoidoista tai edes tutkimuksista on ollut puhetta.. Joulukuussa ajattelin soitella aikaa !



Mulla raskautumista saattaisi helpottaa kun vähän painoa pudottaisi, ylipainoa ei paljon, mut vähän kumminkin.. Kaveri juuri neuvoi, et älä ajattele sitä koko ajan, yleensä sitä eletään normaalia elämää kunnes huomaa olevansa raskaana.. Niinhän sitä luulisi ja niin toivoisin pystyväni tekemäänkin...



Meillä myös molemmat lapset toivoo pikkusisarusta =) ja kun lähipiirissä on useampia vauvoja välillä tulee suoria kysymyksiä ja välillä sivulauseessa. Esikoinen tokaisi noin kuukausi sitten: "ei sitä tiedä vaikka meidänkin äitin masussa ponpsottelisi kohta vauva" =)kyyneliä sain pyyhkiä silmäkulmista.. Että ollaan vähän niinkuin koko porukka vauvakuumeessa...



Voimia ja jaksuja!!

=) Mami kp22

Sain muutama pvä sitten ovis testit ja nyt muutamaa on ehtiny kokeilla. Eka oli selkee nega mut sitte tokana kertana mietin että onko se nyt sitte tarpeeks punanen viiva vai ei kun jos hailukka niin sitte nega.... Minusta se oli vähän siinä ja siinä et kumpaan kallistuu tulkinta,ärsyttävää! Katotaan tänää mitä näyttää. Raskaus testikin oli nii hailukka kun esikoisemme kuitenkin tuli ni jotenki ei osaa luottaa omaan tulkintaan noista viivoista. Hemmetti että on tieteellistä tää puuha!!! X-(

SurinaS

Menkat alkoi eilen eli kp2 menossa.. fiilikset ei ihan maassa. La oli kaverin 30v juhlat, päivällä testasin negan ja uskalsin juhlia.. Mut silti harmittaa =(



Tuosta kommenteista: ma päiväkerholla kun kannoin naapurin kuukauden ikäistä vauvelia sylissä, kerhotäti tuumasi et - varo pian tarttuu pian vauvakuume, - tuumasin siihen tyynesti et onhan sitä tässä pian 3v yritetty ja naapuri asiasta tietäen jatkoi et joskohan se siitä tarttuisi.. jotenkin ei jaksa kaiken maailman kommentteja. Uskon et ystäväni todella haluavat tukea, ja toisaalta ymmärtävät ja toisaalta eivät. On monia joille en kerro meidän projektista ihan tarkoituksella.. Itseasiassa kukaan ei tiennyt ennen keskenmenoa että me tosissaan puuhaillan perheenlisäystä.. siin km:ää itkiessäni sain sanottua kavereille et 2.5v yritetty ja tulos tässä..



Tuo oli hyvä pointti et miten itse suhtautua muihin samassa tilanteessa olleviin.. jos on tarpeeksi tuttu niin voi puhua omasta tilanteesta, mut en ihan kaikille. Ehkä tärkeintä olisi kuunteleminen, mä olen huono löytämään oikeita lohdutus sanoja!!



Ajatuksia muualle siirrän tällähetkellä puuhastelemalla vanhan lipaston kimpussa, askartelemalla "joulukuusta" ja joulukortitkin odottas viel toteuttajaa.. Ja huolta aiheuttaa pieni karvainen potilas, meidän rakkaallla 1.5v borderilla on ilmeisesti nielutulehdus =( huomenna antibioottia hakemaan josko alkaisi tokenemaan.. Puuhaa riittää =) Ja kuten todettu on niin eihän se mitään meinaa käytännössä et hellittää lapsen tekemisessä, kyllä se yli 2.5vuodessa on huomattu!



Joka kuukausi alkaa tuntua lopullisemmalta.. ehkä meille ei ole tarkoitettu enempää lapsia..



Toivon myös oikeaa lumista talvea!!! ja valkeaa joulua..

=)Mami kp2

Mami79: Soitin terveyskeskukseen ja siitä sit edettiin kun aateltii että ensin mennää edullisimman reitin kautta vaikka sitte pikkusen jouduttais odottamaan eri toimeenpiteitä,tosi hintavia kun ovat yksityisellä sektorilla.

Mutta nyt kyllä jännittää!!!! viiime tikutusten jälkeen ei nyt sit oo menkkoja kuulunu 4 päivään joten ihan tosissaan laittakaahan kaikki peukut pystyyn että ei niitä tuliskaan.....Että jos sittenki niistä 2%sta joku kuitenkin on osannu uida ja että minun vastakappale olis torveni saanu kalastettua apajille.

No niin, heippa hei!:) Pistetäänkö me kiertopäiviä, yrityskiertoja yms. Kiertopäivät vois olla ihan kiva laittaa, yrityskertoja ei välttis tartte, kun sitä yritystä kuitenkin on pitkästi jo takana:/ Mulla nyt kp28/30, vähän kyllä jänskättää, mutta ei oikeen hirveesti uskalla toivoa! Mä en henkilökohtaisesti tykkää noista ovistesteistä, kun mulla ne näyttää useampaan otteeseen kuukaudesta plussaa.. En tiedä mikä mättää..



Tunnelmallista syysiltaa kaikille!! <3

Eli mun taival tässä pinossa taisi jäädä lyhyeksi, tänään tein raskaustestin ja heikkoa positiivista se näyttää. Tämä on kyllä aivan huippu juttu kahden vuoden kuumeilun ja negatestien jälkeen. Km oli viime syksynä ja sitä nytkin kyllä pelkään, toivon ettei vuoto ala!

hienoa kun on niin moni tullut seuraksi tähän pinoon :)

Ei se ns. normaalia elämää eläen ilman paineita auttanu meitä ainakaan.Ensin ajattelin kun ekaa touhuttiin että se tärppäs kun loppu se suurin vouhotus mutta tokaa odotellessa on menny sen verran kauan että ei ko. menetelmä oo edesauttanu mitenkää.

Se olis ens viikol miehen "purkki ystävistä" tiedon tulo odotus edessä että onko niissä jotakin häikkää. Jos ei niin sitte pitää temppuilla ens vuoden helmikuuhun ihan vaan luomusti ennen seuraavaa kunnon tutkimuksia lapsettomuus lekurilla.

Taidan hankkia niitä ovis testejä. Tähän mennessä en oo viittiny hommata ettei tarvis panikoida niitten kans. Jotenki tuntuu että ne on ihan huuhaata, mene ja tiedä......

kp on n.10/30 jos siis oikein olen osannu laskea. Kamalaa myöntää mutta olen jokseenki kauheen noviisi kaikis näis päivien laskemisis ja lyhenteis kun oon niin laiska ollu enkä jotenki ole saanu selviteltyä näitä juttuja kauheesti mutta eiköhän ne tuu tutuiksi ja opituksi kun saan teijän kanssa rupatella.

Tuli vaan mieleen että jos on joku tuttu jolle on kertonu asiasta ja hän käskee ottaa iisisti ja olla ajattelematta ni noitten sanojen takana voi olla se ettei he osaa muutakaan sanoa,kovasti varmasti haluavat kuitenki jollaiin lailla lohduttaa mutta tosiaan eivät osaa. Muuten,mitä te sanoisitte jos joku teidän tuttunne kertoisi heidän vaikeudestaan saada lisää lapsia? Kerrotteko omasta tilanteestanne? MIten lohdutatte? Entä jos et haluakkaan paljastaa että teillä on saman kaltainen tilanne,mitä silloin sanot?

Suuresti ärsyttää se kun kysytään ja ehdotellaan että eikö meidäkin olisi jo aika hankkia lisää :( Mitä siihenkin pitäis vastata? Ei se kaikille kuulu! Itse asiassa emme ole kertoneet kenellekkään hankkeestamme kun ei millään jaksa selitellä miksi ei vieläkään ole tärpännyt jne.

Semmosta... Kaikesta huolimatta ihanaa syksyn jatkoa ja toivottavasti tulis tänä vuonna lunta mieliämme piristämään.

SurinaS

Kiitos pikkumymmeli :) Testini oli vahvasti positiivinen. Toivottavasti näemme tuolla odottajien puolella piakkoin mami79 ja pikkumymmeli. Ja itse toivon että toukkamme jaksaa oleilla masussa loppuun saakka sekä muuten homma sujuu hyvin.

Mahtuu tänne mukaan!

Meillä kolmosen haaveilua tulee vuodenvaihteessa 3vuotta täyteen.. Kesällä olin raskaana, meni kuitenkin kesken elokuussa. Olen yrittäny pysyä toiveikkaana välillä se on vaikeaa..



Tänään meillä kävi jätevesi kartoitusta tekemässä pari miestä, tarjousta tehdessä tuli tietenkin puhdistamon koosta kysymys: aiotteko lisääntyä, minkä kokoinen systeemi pitää olla... (ei tiedetä lisäännytäänkä me, huonolta näyttäis...!) ja varmasti jos tilataan se pienempi niin sitten saadaan kaksoset tai jotain, et pääsee heti alkuun laajentamaan sitä puhdistamoa..



Hyvä että Ull-Maij olet päässyt tutkimuksiin, ajattelin itse joulukuussa soitella ja varata aikaa. Meil mies on ollu nihkeä, kun kerran kaksi jo on niin miksi ei kolmas onnistuisi luomusti.. mun raja tulee siihen 3vuoteen, ihan mielenterveyden takia, en jaksa kauempaa!



Mutta nyt esikoisen kanssa kertotaulua tankkaamaan =)

Mami kp18/24-30

Ihanaa, että pitkä odotuksen odotuksenne palkittiin!! Paaljon Vauvaliimaa mukaan!



Mami: Höh, halit sinnepäin, pidetään meillekin peukut pystyssä, että nyt tärppäis!



Itsellä alkoi viime viikolla menkat, uuteen yritykseen, kyllähän tämä yritys sais jo riittää....

Viime kesänä tikutin kaksikuukautta kp5~> toisena löytyi silloin tällöin tummia vaaleita ohuita paksuja viivoja.. eli ajattelin siin kierrossa kun selkeää viivajaksoa ollut niin ei mahd ollut ovistakaan.. toisena löytyi kunnon viivoja!! Nyt en ole tikuttanut säännöllisesti kuin kp10-12 alkaen muutamana päivänä, välillä viivoja on löytyny välillä ei.. kuvaa tätä mun mielialaa tuntuu että antaa periksi ja luovuttaa.. jos ei niin sitten ei



Niin siitä kierrosta jossa selkeät viivat löytyi niin raskauduin. Olen välillä jopa tuntenut oviksen! Ehkä pitäisi ostaa tukkupakkaus ovistestejä ja tikuttaa taas parikiertoa, katsoa ovuloinko ollenkaan..



Niin yleensä meillä on yritetty pupuilla kaikenlaisilla viivoilla ohuilla ja vaaleillakin... Eihän ne testit 100% toimikaan mut osaa haarukoida mihin ovis mahd ajoittuisi! Olen myös laskettanut kiertoa näiden sivujen laskurilla ja perhesivujen laskurilla.. mut apua niistä ei ole ollut ainakaan vielä..



Meidän koira on iah oikeasti kipeenä nielurisat on penslattu ja antibiootit ja kipulääkitys päällä. =) nyt voi onneksi vähän paremmin!



=) Mami kp4

:( Miehen pikku häntä oliot on 98% epämuodostuneet. Että tällai!! :_| Tainnu olla iso ihme että yksi lapsi on yleensäkään tullu luomusti. Todella masentava tilanne. Ei tietty ihan mahdoton tilanne mutta kuitenkin hyvin lähellä sitä.

Niin no ollaan ja ollaan hakeutumassa... TK:hon ajattelin soitella joulukuussa.. sen päätin silloin kun elokuussa km:jälkeen alkoivat ekat menkat.. Se joulukuu vain lähestyy niin hurjaa vauhtia, olen kyllä oikeasti sitä mieltä että jotakin tämän asian eteen on tehtävä. Saisi edes tietää onko oikeasti jotain vialla vai mistä kiikastaa..



Rankkaa tämä on! Mikä on kauan yrittämistä? Sitä olen monesti miettinyt.. ystäväni yrittivät 6vuotta ja sitten viimein lapsettomuushoitojen tauolla tärppäsi. Siinä laskussa vajaa 3vuotta ei ole mitään. Moni tuttavani on hakeutunut hoitoihin vuoden yrityksen jälkeen..



Meillä mies ei halua myöntää että jotain voisi olla vialla.. tietysti niin sitä toivoo itsekin ettei mikään olisi vialla! Kyllähän se tietysti antaa jotain toivoa kun on 3kertaa ollut raskaana. Ekasta ja tokasta raskaudesta on vaan jo niin kauan (8 ja 6vuotta) km:stäkin tulee jo 3kk (piti olla muka kohonnut hedelmällisyys, ei toiminu ainakaan meillä..)



Sitä niin toivoo kovasti että saisi vielä olla raskaana, tuntea likkeet, tutustua pikkuiseen tuhisijaan, nähdä ensimmäiset haparoivat katseet ja hymyt.. Sylissä olisi tilaa pikkuiselle.. Ehkä se satuttaa eniten kun tietää minkä menettämistä pelkää eniten -jos käy niin ettei koskaan onnistukaan.

Haluan kuitenkin uskoa että toivoa on, meillä kaikilla!



Kyyneliä jälleen pyyhkien Mami kp22

Anteeksi, kun olen ollut niin hiljainen.. Viime kiertoni venyi 40:ään päivään ja nyt sitten kp6 ja 13 tikutin ovisplussan.. Kummallakin kerralla oli yritystä joten saa nähdä..



Mami: Pahoittelut tädistä!!:( *iso hali*



Tuli nyt lyhyt viesti, tämä vaihe kierrosta on niiin tylsää, eikä oikein mitään sanottavaakaan ole nyt..:/ Plussaonnea kaikille hurjasti!!



Mymmeli kp 16/30

Minä en vielä päässyt mukaan odotuspuolelle, menkat alkoi ajallaan kp 28.



Sen verran edistystä että soittelin neuvolaan ja aluksi aika omalääkärille ja sitten katsotaan jatkoa.. suosittelivat menemään suoraan yksityiselle.. Jos nyt näyttää et homma ei etene kunnallisella, niin sitten lähdetään yksityiselle (matkaa n.100km)



=) Mami kp3

Kakkosta on tässä haaveiltu toukokuusta 2007 lähtien, eli noin 1,5-vuotta.



Kaksi raskauttakin alkanut, mutta molemmat kohdunulkoisia. Viimeisin ku oli viime joulukuussa. Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään.



Sain käytyä verikokeissa. Kilpparit on 1.10 ja prolaktiini oli 136, eli sekin vissiin hyvä? Varasin väestöliiton lekurille ajan 18pv tätä kuuta. Toivottavasti sieltä sais apua. Jotenki tuntuu että IVF on ainut mahdollisuus meille :(



T: Ull-Maij kp 4/28

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat