Vierailija

Meillä 5 kuukauden mittainen suhde, alkuun sovittiin että kumpikin on tosissaan ja kummankin lapset otetaan mukaan, koska tuntui heti 1. kuukauden jälkeen että tässä tämä ihminen on jota olemme etsineet.



Kesällä asiat oli hyvin puuhasimme ja touhusimme kaikkea. Kuljimme paljon yhdessä, lomallakin kävimme.



Miehen kanssa myös sovimme että, pistämme toisemme ykköseksi, ja kuuntelemme ja neuvottelemme asioista menoista yhdessä.



Pikkuhiljaa asiat alkoikin menemään siihen suuntaan että neuvottelut päättyi siihen että mies sanoi EI, kaikkeen oli EI, minnekään ei halunnutkaan lähteä yhdessä, minun lapset eivät enää olleetkaan tervetulleita hänen luo, mies myös ivaili poikani lievällä ylipainolla.



Sitten asiat meni niin että kun miehen lapset tulivat isälleen, niin minäkään en saanut enää käydä edes kylässä miehen luona, saati että olisin saanut soittaa hänelle silloin.



Kun mies tuli luokseni viettämään iltaa ja yötä, hän komenteli minua, " laitapa sitä ruokaa" " alappa keittää sitä kahvia" " eikä täällä sitä teetä saakaa"



Samoin suhteen alussa, siis tuonhan pitäisi vieläkin olla alussa, mutta siis ensikuukausina mies halusi puhua kanssani puhelimessa, nyt parin viimeisen kuukauden aikana mies ei ole ottanut oikeastaan yhteyttä oma-aloitteisesti, vaan minä olen soittanut hänelle ja sitten mies ei kuitenkaan ole kuunnellut, alkanut syömään jotain muroja ja rouskutellut tai avannut telkan ja hymähdellyt vain.



Alussa tuntui niin hyvälle olla miehen kanssa, nykyään on vain iso suuri palakurkussa koko ajan ja tuntuu että pakahdun pahaan olooni.



Tunteistaan mies ei halua tai kykene puhumaan, ja jos minä kerron hänelle omista tunteistani, niin ei hän halua kuunnella.



Miehelle, ei voi sanoa mitään poikkipuolista tai edes sellaiseksi tulkittavaa, hän vetäytyy murjottamaan, mököttämään, ei vastaa puhelimeen, ei viesteihin, vastassa on jäänkylmä seinä.





Ei kai tässä auta kuin erota suosiolla, en jaksa tuollaista kohtelua





Kommentit (9)

että tulipa tuhlattua muutama kuukausi elämästä mihin?



Mutta eipä sitä tiedä minkälainen ihminen toinen on. No, tämäkin nähty... avoimin mielin eteenpäin elämässä, hän ei ollut se oikea.

Vierailija:

Lainaus:


on yrittänyt tavoittaa tämän murjottavan miehen, mutta katkaisee puhelut ei vastaa viesteihin.



Viimeisin viesti lähti äsken, hyvää jatkoa sinulle, toivon sinulle ja läheisillesi kaikkea hyvää. T. xxxx



Tein siis vanhaset ero t. viestillä




sanoa päin naamaa, ja kuitenkin mulle sanoo että rakastan sua, mutta kuitenkin käyttäytyy tuolla tavalla. Ei se ole rakkautta, ainakaan minusta.



Olen vain itse tainnut syyllistyä mielistelyyn ja hyvittelyyn, kun mies on mököttänyt olen pyydellyt anteeksi, vaikka syy ei olekaan ollut minun. Mutta olen halunnut että olisi rauhallista ja tyyntä. En jaksa olla riitaisessa ja mököttävässä ilmapiirissä, se ahdistaa. Enkä pidä riitelystäkään vaan asiat pitäisi pystyä puhumaan, rauhallisesti ja rakentavasti.



Mutta miten sellaisen kanssa keskustelee joka loukkaantuu joka asiasta, ja sitten kiukuttelee kuin kesken kasvuinen lapsi.











itsestä heti hirmu paremmalta, tuntuu kuin rinnan päältä olisi nostettu iso suuri kivi pois. On helpompi hengittää ja olla.



Minulla on ollut ahdistunut olo jo kuukauden ja nyt se helpotti. Mulla on miehen asunnolla vaatteita ja muuta, mutta nakatkoon vaikka roskiin. Jos ei tuo niitä mulle, sinne minä en enää astu jalallanikaan.



Syystä? Ei tiedä, mahdotonta tietää. Älä anna vieraan miehen ivailla lastasi.



Äläkä syhdy kurseksi, joka ihmetteli kun vanhanen ei enää soitellut eikä " löytynyt" aikaa.



Säilytä kunnioituksesi ja jätä mies rauhaan. elä elämääsi eteenpäin.

on yrittänyt tavoittaa tämän murjottavan miehen, mutta katkaisee puhelut ei vastaa viesteihin.



Viimeisin viesti lähti äsken, hyvää jatkoa sinulle, toivon sinulle ja läheisillesi kaikkea hyvää. T. xxxx



Tein siis vanhaset ero t. viestillä

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat