Ketju vauvan osittain imetyksestä! Kaikki mukaan!

Vierailija

Olisi todella mukavaa jos juuri sinä kertoisit teidän imetyksestä ja siitä miten se on alkanut ja sujunut? Kuinka kauan olet jaksanut osittain imettää vauvaa? Missä kohtaa imetys alkoi mennä "vikaan"? Mikä on syy siihen ette pysty täysimetykseen? Kuinka pitkän ajan annat rintaa ja kuinka paljon annat korviketta?



Näihin kysymyksiin tuskin kukaan vastaa samalla tavalla ja näihin kysymyksiin ei ole oikeaa vastausta.

Kommentit (4)

Vierailija

Aikomus täysimettää oli kova. Sain pitkän, varmaan kahden tunnin ihokontaktin ja ensi-imetyksen sairaalassa ja imetin vauvaani täysin lapsentahtisesti. Kotiinlähtöpäivänä paino oli tippunut kuitenkin niin paljon eikä rinnoista tullut pisaraakaan maitoa että mies passitettiin kauppaan ostamaan korviketta ja pulloja. Viidentenä päivänä syöttöpunnitus oli vaivaiset 4g ja elämä oli yhtä pissan kyttäämistä kun piti saada se tietty määrä pissoja per päivä aikaan. Tyttö olisi ollut ihan tissivauva eikä olisi huolinut pulloa millään. Imetin, imetin ja imetin mutta maitoa ei vaan noussut rintoihin riittävästi. Niinä päivinä kun täysimetin (tai korvikemäärä jäi alle desiin), pissaa tuli niukasti ja painokehityskin notkahti aina jos olin vähentänyt korvikemäärää. Kun muutenkin mentiin alakäyrillä ei varaa notkahteluihin kauheasti edes ollut.



Kaiken itkun, stressin ja hampaiden kiristyksen jälkeen päätin että olkoon, tyttö saa sitten vaikka siirtyä kokonaan pullovauvaksi mutta hänpä ei siihen suostunut, ei edes 7kk iässä kun pullo alkoi kelvata ilman taistelua. Loppujen lopuksi imetys loppui tytön ollessa n. 1v 2kk. Ravitsemuksellisesti uskoisin että rintamaidolla ei enää 6kk jälkeen ollut niinkään merkitystä mutta läheisyys ja rinnan imemisen tarve olivat ilmeisesti tytölle tärkeitä enkä nähnyt syytä omasta puolestani imetystä sitten lopettaa. Rintani eivät koskaan kipeytyneet, täyttyneet tms. Pientä kihelmöintiä tuntui jos oli pitkä syöttöväli ja ehkä kaksi kertaa aamuyön syötöllä toinen rintani tipotteli muutaman pisaran ohutta, lähes väritöntä maitoa.



Olen nyt ex-täysimetysfanaatikkona sitä mieltä että jos vaan saa yhtään lastaan imetettyä niin sekin on hyväksi; vasta-aineita saa pienemmästäkin maitomäärästä ja korvikkeesta saapi sitten ne kalorit ;)



nummuli kera pikku-iitan 1v 4kk

Vierailija

Eli meillä tyttö leikattiin pitkän synnytyksen päätteeksi. Tytön näin vasta seuraavana päivänä ensi kertaa oikein kunnolla ja silloinkin tiukasti kapaloon käärittynä. Olo oli leikkauksen jäljiltä muutaman päivän aika kamala. Maito ei noussut tai ainakaan en tuntenut mitään maidon nousua ja niinpä vauvalle annettiin luovutettua äidinmaitoa synnärillä. Synnärillä yritin imettä ja pumpata mutta mitään ei tullut. Nännit olivat verillä ja kipeät. Ekat viikot olivat piinaavat kun en tiennyt yhtään paljon korviketta pitää antaa ja tuleeko rinnoistani maitoa laisinkaan.



Nyt tyttö 8vko ja edelleen syödään ensin rintaa ja sitten pullosta 100ml. Näin mennyt jo muutaman viikon. Selkeästi rinnoissa on siis välillä maitoa ja vauva suostuu niitä imemään.



Koko imetys on ollut mielestäni niin ihmeellistä ja hankalaa, että mietin miten luonto on näin monimutkaisen prosessin meille järjestänyt. Jälkikäteen harmittelen synnärillä sitä että jos jollakin kätilöllä olisi ollut aikaa antaa vauva mulle rinnalle ja olisin saanut ihokosketuksen ja muutenkin saanut pidellä vauvaani olisiko tilanne erilainen.



Sekin tässä kummastuttaa että nyt neuvolassa on kerrottu siitä että osittain imetys voi parinkin kuukauden päästä vaihtua kokoimetykseksi jos vaan haluaa ja jaksaa jatkaa. No meillä jatketaan nyt pullon ja rinnan kanssa. Annetaan läheisyyttä sylissä ja kantoliinassa, mikä neuvolan mielestä tärkeämpää kuin äidinmaito.



En tiedä olisiko koko prosessia helpottanut se, että olisi ajatellut näitä asioita ennen synnytystä?

Vierailija

Tyttäreni synnytys oli vaikea ja sen johdosta hän oli ensimmäisen viikon vastasyntyneiden teholla ja sai alusta lähtien pullosta maitoa. Kahden päivän päästä aloin lypsää maitoa lypsykoneella ja maito alkoikin nousemaan.

Olikohan samana päivänä kun ensi kerran sain imettääkin.

Imetys on sujunut kokoajan hyvin, tukea kyllä olisin tarvinnut siihen, että olisin pystynyt täysimetykseen. Luulin vain, että oma maito ei riitä kun sairaalassakin jo annettiin lisämaitoa aina imetyksen päätteeksi.



Täysimetin kyllä kun tieto ja taito karttui ja tytär oli 3 - 5kk pari kuukautta ja sitten aloitinkin kiinteiden syöttämisen.



Nyt hänen ollessaan 8kk hän syö edelleen useita kertoja (10-12krt/vrk) rinnasta. :)

Vierailija

Esikoisemme syntyi rv 35+3 viikkoihin nähden pienikokoisena (1620 g). Sain imettää häntä ensimmäisen kerran, kun hän oli 8 päivän ikäinen ja siitä lähtien 1-2 kertaa päivässä kotiutumiseen saakka (vähän päälle 5-viikkoisena). Onnekseni tyttö tajusi heti, mitä tissillä tehdään. Pumppasin maitoa 3-4 tunnin välein, tosin öisin vain kerran, jotta saisin levätyksikin. Maidontuotantoni oli todella herkkää stressille ja väsymykselle. Se rohkaisi, kun syöttöpunnitusten mukaan vauva sai rinnasta enemmän kuin mitä pumpulla lähti irti. Imetystä vain piti välillä rajoittaa, kun vauvalle oli annettava jauhemaisia, maitoon sekoitettavia ravintolisiä. Ja toisaalta, vauva ei yleensä syönyt rinnasta tavoiteannosta vaan loput piti antaa pullolla tai nenä-mahaletkun kautta.



Olin kuvitellut, että kotona kaikki olisi toisin, kun saisi imettää vauvantahtisesti. Mutta maito ei yksinkertaisesti riittänyt, eikä pienikokoista vauvaa voinut väsyttää jatkuvalla tissin tuputtamisella. Keskoskorviketta oli määrätty alkuun 2 ateriaa vuorokaudessa ja se oli annettava, onnistui imetys tai ei. Tähän päälle tulivat koliikki ja rintaraivarit. Muutamassa viikossa tilanne tasoittui: päätin, että vauva saakoon ruokansa ihan mistä tahansa. Kun ns. heitin pyyhkeen kehään, maidontuotanto lisääntyikin. Yleensä annoin ensin tissiä ja sitten keskoskorviketta päälle. Myöhemmin annostusta laskettiin yhteen ateriaan vuorokaudessa ja sen sai mies syöttää pullosta.



Kun tyttö oli 3-kuinen (4-kiloinen), saimme luvan lopettaa keskoskorvikkeen. Yhden kuukauden tyttö oli täysin omilla maidoillani, mutta imetinkin sitten parin tunnin välein. 4 kk:n iässä piti aloittaa kiinteät. Pikku hiljaa maidon osuus ruokavaliossa väheni, eikä tarvinnut enää pelätä, etteikö maito riittäisi. Muutamana stressaavana päivänä oli annettava pullosta päälle. Palasin töihin tytön ollessa 7-kuinen. Missasin alkuun kaksi imetyskertaa vuorokaudessa. Siinä 10 kk:n paikkeilla aloin vähentää imetyskertoja, kunnes 13 kk:n iässä tyttö sai viimeiset iltamaitonsa tissistä.



Olen myöhemmin ajatellut, että imetys sai kohtuuttoman paljon huomiota. Vauvalle oli ihan sama, mistä maito tuli. Vauva sai ne ensimmäiset, tärkeät ternimaitotipat; kaikki siitä eteenpäin oli plussaa. Imetys oli mulle tärkeämpää, koska se oli ainoa asia, jossa olin äitinä korvaamaton. Jouduin jättämään vauvan vieraiden hoitoon, mutta vain mä pystyin imettämään. Koin myös, että mun pitäisi pystyä hyvittämään vauvalle vaikeaa alkua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat