oppimisvaikeuksia ja erityisluokalle

Vierailija

Poikamme on siis menossa ekalle nyt syksyllä. Eskarivuosi oli vaikea ja tehtävät siellä aivan liian vaikeita hänelle.

Hyvä asia on nyt se, että hän pääsee erityisluokalle. Olen kuitenkin huolissani, että leimaantuuko lapsi siitä loppuelämäksi ja onko aivan varma, että hän ei olisi selvinnyt tavallisella luokalla...Psykologiset tutkimukset on tehty ja todettu että monella eri alueella on vaikeuksia, mutta myös vahvaakin osaamista. Nyt tuntuu että poika on mennyt huimasti eteenpäin ja mietinkin vaan sitä tulevaisuutta, että oliko tuo e.luokka sittenkään hyvä ratkaisu. Tuntuu että meitä vanhempia ei kuultu laisinkaan. Asia vaan ilmoitettiin, että näin on parasta. Mitään vaihtoehtoja ei edes annettu.

Oisko kellään samaa tilannetta? Vertaistukea vailla!

Kommentit (4)

Vierailija

Vielä on aikaa ennen elokuuta ja toukokuun loppua käydä tutustumassa tulevaan erityisluokkaan, itse ainakin haluaisin nähdä millainen paikka on ,

vanhemmathan aina päättävät lopuksi mihin kouluun lapsi menee, suosituksia kannattaa aina kuunnella , voit vaikka soittaa psykologille jos jokin jäi askarruttamaan. Se tulee muistaa että aina tulisi toimia lapsen parhaaksi, lapsen edun mukaan. Erityisluokkia on monentasoisia ja tyylisiä. Myös kaupungista, kunnasta riippuu millainen luokka on. Toisissa kaupungeissa on ideana integroida erityisoppilaat tavallisille luokille riittävin tukitoimin, toisissa taas perustaa erityisluokkia. Lapselle laaditaan hojks koulussa, tietysti jos monia aineita helpotetaan paljon ei ole kovin helppoa palata tavalliselle luokalle. Oliko teillä tarkoitus mukauttaa vain tiettyjä aineita koulussa vai kaikki, saisiko kaikissa aineissa erityisopetusta, vai käykö osan aineista yleisopetuksen mukaan? Olipa valinta mikä tahansa seiskää valintanne takana. Muistakaa se että erityislapsilla ei kaikilla ole itsestään selvyys solmia kaverisuhteita, se suhteiden solmiminen alkaa jo 1 luokalla. Onko mahdoton ajatus aloittaa tavallisella luokalla henkilökohtaisen avustajan kera riittävin tukitoimin, se onnistuisi jos lapsen kaikki aineet eivät ole mukautettuja. Ota yhteys vielä psykologiin ja kouluun, tsemppiä.

Vierailija

Meidän perhe oli samassa tilanteessa vuosi sitten. Tosin me vanhemmat saimme päättää koulumuodosta ja tutustuttuamme erityiskouluun halusimme lapsen sinne. Meitä mietitytti samat kysymykset kuin sinua kavereista, leimaantumisesta ym.

meidän pojalla oli myös paljon vaikeuksia eskarissa. Ei ymmärtänyt ohjeita ym. Psykologin testeissä havaittiin heikkoja, mutta myös vahvoja osaamisen alueita.



Nyt kuitenkin olemme huomanneet., että erityiskoulu oli juuri oikea paikka pojalle. Siellä ryhmä on pienempi ja ohjeet annetaan hänelle sopivalla tavalla. Pojalla ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia ohjeiden ymmärtämisessä ja oppiminen on edennyt ikätasoisesti ( jopa paremmin). Tavallisessa ryhmässä olisi vaarana ollut eskarissa ilmenneiden ongelmien jatkuminen kun olisi ollut suuri ryhmä ja yksi opettaja.

Minkäänlaista leimaantumista en ole ainakaan vielä havainnut. Osa eskarikavereista on jäänyt ja koulusta on tullut uusia. Eskarissa alkanut harrastus on jatkunut, mutta olen sitä havainnoidessani huomannut, miten poika on helposti se, jota ei oteta joukkueeseen ym. Mielestäni se on osoitus siitä, että hän saattaisi olla jopa kiusattu tavallisessa koulussa kömpelyytensä ym. erilaisuutensa takia ( add ).

Kuten joku jo kirjoitti, on helpompi aloittaa erityiskoulussa ja siirtyä sieltä tavalliselle luokalle, kuin siirtyä tavalliselta luokalta erityiskouluun. Varhain aloitettu kuntoutus on varmempi tae selviytyä koulutiellä kuin "junnaaminen" vaikeuksien kanssa tavallisella luokalla saaden mahdollisesti epäonnistumisen kokemuksia ja huonon itsetunnon ( joka sitten jo vaikuttaa koko loppuelämään).

Vaikka itsekin olen pohtinut paljon erityiskoulupäätöstä, olen kuitenkin sitä mieltä että se on parempi ratkaisu, kuin olla leimaantumisen pelosta luokassa, jossa ei opi tai saa onnistumisen kokemuksia. Kasvun paikka myös vanhemmille.

Iloista koulunodotusta.

Vierailija

Nykyään on todella vaikea päästä erityisluokalle, joten saatte olla vain hyvillään päätöksestä. Lasta ei taatusti pidetä siellä kuin just sen aikaa kuin kehitys ja taidot vaativat. Toisia tulioita on varmasti . On hienoa, että poika on mennyt eteenpäin, mutta niin pitääkin. Olisihan aivan hälyttävää jos kehitystä ei tapahtuisi. Vaikka hän on mennyt eteenpäin, niin ne tavisluokalle meniätkin menevät ja taitojen arvioivat arvioivat poikasi tasoa suhteessa normiarvoihin (motoriikka, hahmottaminen, keskittyminen ja muut kouluvalmiudet). Erityisluokalle meneminen ei tarkoita harjaantumis- tai mukaantumisopetusta kaikissa tai edes missään aineessa, vaan luokka on pienempi, avustajatilanne parempi ja opettaja saannut (toivottavasti) erityisopettajan koulutuksen, joten siellä voidaan paneutua tarkemmin lapsesi ongelmiin.



Meillä poika aloitti erityisluokalla, siirtyi kakkoselle integroituna tavisluokalle samaan pieneen kouluun, jossa oli käynnyt jo erityisluokan (tavallista pienempi luokkakoko ja avustaja) ja kolmannella taas tavisoppilaaksi lähikouluun.



Erityisluokalta pääsee siis helpommin pois, kuin sinne sisälle eikä ainakaan meillä ole mitään leimaa otsaan tullut. Eikä alun erityisluokkasijoitusta näy edes missää myöhemmissä todistuksissa. Jos poika kävisi koko perusoppimääränsä erityisluokalla ja esim jokin / jotkin aineet olisi mukautettu, tulisi siitä merkintä päästötokariin, koska oppimäärä vaikuttaisi jatkopaikkoihin. Mutta silloin olisikin isommat ongelmat kysymyksessä. Useimmat lievistä erityisvaikeuksista kärsivät voivat käydä normaalin oppimäärän ja ottavat ajan kanssa ja terapioiden / koulun / vanhempien tuella toiset kiinni. Eikä alun erityisluokkasijoitus ole kuin hyvä asia.

Vierailija

siis miten ne hoidetaan. Jos aloittaa erityisluokalla voi ainakin meidän koulussa palata aina yleisopetukseen ja toisinpäin yleisopetuksesta erityiluokalle jos tarve vaatii.

Tuota leimaantumista minäkin aluksi pelkäsin, mutta se on nyt ajanmyötä haihtunut pois, nykyisin kuitenkin kukaan ei enää "jää luokallekkaan" vaan kerrataan jos siltä tuntuu. Kyllä tietysti löytyy vanhempia ja sitäkautta lapsia joille erityisluokat ja lapsen oppimisvaikeudet eivät ole osuneet omalle kohdalle ja silloinhan ne puheetkin ovat senmukaisia. Mutta, meitä vanhempia on myös paljon jotka kamppailevat lapsineen näiden asioiden ympärille ja ymmärrystä riittää kaikille oppijoille.

Senverran vielä tuosta koulun aloituksen keskusteluista, meillä se asia hoidettiin mallikkaasti, vaikka sillekkään ei voinut mitään että, eri tahot olivat erimieltä lapsen taidoista siis loppuviimeksi vanhemmat ratkaisivat asian.

Kun näitä oppimisvaikeuksia on niin kyllä tässä jokainen vuosi mennään kerrallaan ja katsotaan miten asiat etenee tai ei etene.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat