Miten saada mies itse tajuamaan että tekee liika töitä ja on liikaa erilaisia menoja

Vierailija

Mieheni tekee jatkuvasti 11-12 tuntisia työpäiviä, nauttii työstään, halua tehdä työnsä hyvin ja on ns työorientoitunut ihminen. Tämän lisäki mieheni täytyy harrastaa urheilua jotta jaksaa käydä töissä sekä mahdollisia työrientoja jotta saa aivot välillä vapaalle (mies sanoo näin). Meillä kolme lasta jotka sitten tästä kaikesta kärsii, koska isän aika on kortilla. Mieheni mielestä näitä kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, mutta näinhän se ei vaan käytännössä mene koska aika ei vain riitä ja lapset ovat ne josta se aika karsitaan Olen sanonut asiasta miehelle kauniisti ja vähemmän kauniisti, mutta vastauksena on vain että minä vaan valitan kaikesta enkä ole mihinkään tyytyväinen. Olen aikani jaksanut katsella tätä tilannetta omalla joustavuudella, mutta nyt kun olen itse uupunut ja kyllästynyt tähän tilanteeseen niin olen se valittava akka.

Silloin kun olen monta vuotta sitten mieeni tutustunut niin ei hän mikään "työhullu" ollut mutta nyt on työelmä jotenkin vienyt mennessään. Mieheni pitäisi tajuta itse tämä tilanne jotta tapahtuisi jotain muutosta. Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Onko ketään kohtalotoveria joka miettii/miettinyt näitä samoja asioita?

Sivut

Kommentit (26)

Lopulta huomasin, että toivoin mieheni olevan poissa kotoa. Se oli kaikille helpompaa. Olimmehan lasten kanssa tottuneet siihen ettei isi kuulu kuvioihin kuin joskus. Sekoitti pakkaa liikaa, kun muksut oireilivat pahoin ja hakivat epätoivoisesti huomiota iskältä vaikka keskellä yötä.

Nyt lapset saavat viettää aikaa isin kanssa täysillä silloin kun heidät luokseen ottaaa. Enemmän kuin avioliiton aikana konsanaan.

Hullua, mutta totta...

Joo tuttu tilanne. Tosin mieheltä riittää jotenkin vielä aikaan lapselle, mutta minulle ei yhtään.

Eikös sitä joskus tutkittukin että miehet yleensä tekee enemmän töitä kun saavat lapsia. Ja jos lapset ovat poikia mies raataa jostain syystä vieläkin enemmän



Me hankittiin siivooja ja lastenhoitoapua, mutta perhe-elämälle ja parisuhteelle jää silti liian vähän aikaa. Harkitsin avioeroa ja yhteishuoltajuutta, mutta mitä sekin nyt sitten ratkaisee ?

Juuri oli otsikoissa uutinen, että eniten tienaavat miehet saavat vaimon.



Minä sain köyhän miehen. Hän on paljon kotona, kun töitä ei ole paljoa. Olemme todella onnellisia ja vietämme paljon aikaa yhdessä koko perheellä. Meillä ei ole hienoa taloa, ihan kerrostaloasunto vain. Teemme kaikki ruoat itse, poimimme marjoja ja sieniä, harrastamme ulkoilua ja elämä on mukavaa.



Johtuisivatko epäonnistuneet avioliitot naisten liiallisista odotuksista; Halutaan mies joka tienaa hirveästi, on arvostettu työpaikallaan, uusi omakotitalo, uusi auto ja siltikin miehen pitäisi olla superisä ja olla paljon kotona lasten ja vaimon kanssa. Hei naiset! Kaikkea ei voi saada.

Tuohon meillä vedotaan kun yritän muistuttaa perheen tärkeydestä ja siitä mitä itselle merkitsee, että sovituista asioista pidettäisiin kiinni.

Minä ainakin uskoisin olevani onnellisempi kerrostaloasunnossa vähän töitä tekevän miehen kanssa. Minun arvomaailmassa raha ei kauheasti merkkaa, kunhan nyt pärjää. Asumme 230m2 uudessa omakotitalossa, pihassa uudet autot, ostaa voisi melkein mitä haluaa mutta en ole shoppailevaa tyyppiä. Olen onneton ja yksinäinen ja lapset kaipaa isää. Jos miehelle asiasta puhuu niin hän melkein suuttuu että tajuanko että hän tekee tämän kaiken perheensä eteen. Hän ei kuule ollenkaan kun sanon ettei me tätä tarvita ja voitaisiin aivan hyvin myydä talo ja muuttaa pienempään ja elää säästeliäämmin.

Ensin oli reissutyössä vieraalla 10 vuotta ja jätti ne hommat jotta saisi olla enemmän muka perheensä kanssa. Sitten perusti firman jota täysillä hönkötti kaksi vuotta. Tämän jälkeen perusti toisen firman ja nyt on katunut kun piti se ensimmäinen firma laittaakun se vei taas lapsilta turhaan pari vuotta kun ei edes lähtenyt käyntiin. Nyt on sitten tässä toisessa firmassaan kiinni niin että emme pahemmin näe kuin sunnuntaisin jolloin tosiaan istuu surullinen ilme naamassa sohvalla. ja tuijottaa telkkua.



Olen anellut, itkenyt, huutanut, yrittänyt nätisti puhua järkeä. Olen myös hunajaisella äänellä yrittänyt houkutella mutta se ei tee miehestä muuta kuin sängyssä aktiivisen sinä harvana hetkenä kun on kotona-itseä kun ei sänkypuuhatkaan enää todellakaan haluta tässä tilanteessa vaikka sinä hunajaisena aikana yritin myös ollasängyssä aktiivinen ja lirkutella.Mutta ei tosiaan lisännyt miehen kotona oloa.



Sanon ihan suoraan että haaveilen erosta päivittäin ja toisaalta toivon että mies löytäisi vaikka uuden naisen ja jättäisi minut kun en itse eroa saa aikaiseksi.



Puhuttu on ja paljon ollaankin. Mies muka tajuaa asian ja haluaisi muutosta mutta samalla sanoo kuinka muutos ei ole mahdollinen. Lupaa aina että pari kuukautta ja helpottaa,mutta parin kuukauden kuluttua on puolet hurjempi työtahti ja taas luvataan että pari kuukautta vielä...



Olen ihan hermoraunio ja lapset kärsii. ARGH...

Ihanaa kuulla että on muitakin jotka kamppailevat saman asian kanssa. Minulla on ystäpiirissä vain niitä ihani perheisiin panostavia isiä jotka tekevät vain pakollisen määrän työtä ja haluavat olla mahdollisimman paljon perheen parissa , joten sieltä en saa vertaistukea tähän asiaan.

Minä olen alkanut miettimään eroa.

En lopulta halua miestä, jolle minä ja lapset olemme aina viimeisellä sijalla,siis AINA se josta tingitään.



Meillä lapset 10, 6, 4 ja 3v

Joillakin menee yli tuo työnteko, joten siinä se ajatuskulku on, että isän tärkein rooli on tienata rahaa ja sen vuoksi töitä. SItten jos sattuu mukava duuni, niin sitä sitten vaan tekee.



Mitä jos ap tekisitte yhdessä miehen kanssa listan, kumpikin omansa, teidän elämän tärkeistä asioista? Siitä voisi sitten jatkaa keskustelua.



Lähes poikkeuksetta noi pitkiä työpäiviä tekevät ovat tosi tehottomia. Ok, jos on reissutyö, niin se tehottomuus on matkustusaikaa, mutta jos istuu byroolla joka päivä 11 tuntia, niin kyllä siinä on aika monta vähemmän hyödyllistä tuntia.



Yleensä kun tekee vähemmän, niin saa aikaan enemmän.



terv. esimies ja perheenäiti

Nimittäin pienten lasten isät tekevät tutkimusten mukaan kaikista eniten ylitöitä!



Näiden työn sankareiden kannattaisi kuitenkin muistaa, että kuolivuoteella pomo ei takuulla ole paikalla kehumassa, kuinka mahtava työntekijä hän oli ja kuinka upeasti panosti työhön. Siinä vaiheessa on turha harmeilla, että olisi pitänyt viettää omien lasten kanssa enemmän aikaa!

kun tyttöä aloin odottamaan niin oltiin opiskelijoita molemmat. Just ennen, ku tyttö synty niin miehelle tarjottiin töitä ja tietenki se otti sen vastaan. Noh, 3,5 vuotta se sitten panosti siihen työpaikkaan että saisi vakituisen paikan jne ja minä kärsein siitä, että jouduin olemaan yksin lapsen kanssa päivät pitkät. Mies, kun sitten vielä opiskeli ja harrasti työn lisäksi :( Nyt sitten tuo firma lopetti ja mies pisti sitten oman firman kavereidensa kanssa pystyyn ja panostaa nyt sitten siihen 100%:sti..ja yllätys, että taaskaan ei sitten löydy mulle ja tytölle tarpeeksi aikaa.



Kerran on sanonut, kun asiasta olen hänelle puhunut, että kyllä häntä hieman harmittaa, kun panosti tavallaan ihan turhaan tuohon yhteen firmaan. Silti ei näköjään ole yhtään viisaampi. Tuntuu, että meidän välit huononee vaan koko ajan ja kaikki sen takia, että meidän muiden pitää sit suunnitella menot yms miehen työaikojen mukaan. Todella ärsyttävää :(

on myös tuollaista.. mitään poikkipuolista ei oikeen hänen töistään saisi sanoa.. nytkin hän on töissä jotta pääsee laivalle nollaamaan.. samat syyt siis meilläkin

Mies tekee keikkaa ulkomaille, mutta lopettaisi TAI vähentäisi jos minä kärsisin.



Itse voin tehdä ylitöitä, mutta aina kysyn mieheltä.



Mun mielestä parisuhteessa tarttee joustaa ja tehä kompromisseja. Jos toinen alkaa oireileen niin tarttee auttaa kumppania. Ei vedota siihen että näin ostan meille asioita tai sinä jäkätät.

Jäkättäminen on sitä ettei toinen kuuntele eikä tee kaivattuja muutoksia!



Jos asiaa ei voi yhdessä selvittää, sanoisin että varaan ajan terapeutille.

Joko mies tulee mukaan tai lähden yksin.

Mutta en jäisi istumaan paikalleni voivottelemaan toisen käytöstä.



Eron tai terapeutin uhassa on oltava sitten itse aidosti kiinni mitä uhkaa: jos ei niin tee, eikä mies muuta tapojaan toimia/sanoa niin homma kuivuu siihen; jatkossa asia ei enää herätä toisessa muuta kun että toinen puhuu lämpimikseen. Ja semmosia on sitten ikävä oikeasti purkaa terapeutille.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat