Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Meidän esikoinen on 4,5-vuotias ja on aina ollut hyvin haastava lapsi. Uhmaikä alkoi heti, kun alkoi 9,5 kk iässä päästä liikkeelle. Tai eihän se silloin vielä varsinaista uhmaikää ollut, mutta hirveitä raivareita sai jo silloin. Edelleen saa noita voimakkaita raivareita useita kertoja päivässä. Silloin huutaa, kirkuu, yrittää purra tai lyödä jne. Poika ei usko mitään eikä ketään. Olen käynyt neuvolapsykologin luona juttelemassa tästä jatkuvasta uhmaiästä ja noista raivareista ja hän sanoi, että pojalla on jäänyt uhmaikä päälle ja tunteiden hallitsemisen kanssa on ongelmia.



Pojalla on aina ollut tosi vaikea keskittyä mihinkään, mikä ei häntä kiinnosta. Pikkuautoja on rakastanut aina ja niillä jaksaa leikkiä tunti kaupalla ihan rauhassa. Samoin monilla muilla kiinnostavilla leluilla. Muulloin ei sitten pysy paikoillaan yhtään. Ruokapöydässä pyörii kuin väkkärä ja möykkää koko ajan. Kilkattaa lusikalla lautasen reunaa, räplää kaikkia pöydällä olevia tavaroita/ruokia, mihin vaan ylettyy, ääntelee yms. Meillä on aina ollut tiukka kuri ja selkeät rajat, mutta tuntuu, ettei ne auta mitään. Jos poika ei leiki jotain häntä kiinnostavaa leikkiä, hän vain juoksee pitkin asuntoa ja pitää kamalaa meteliä (milloin kirkuu innoissaan, milloin mölisee...). Hyppii sohvalta toiselle, sieltä sohvapöydälle jne. On liikkeessä ihan koko ajan, paitsi jos tosiaan leikkii jotain mielenkiintoista tai katsoo TV:stä jotain mielenkiintoista. Ei pysty keskittymään vaatteiden pukemiseen (vaikka osaa pukea hyvin), vaan alkaa aina heitellä vaatteita, juoksee ympäri asuntoa tai näkee esim. eteisen tuolilla jotain mielenkiintoista, mitä alkaa tutkia. Ei " kuule" tai siis ei keskity kuuntelemaan. Sitten kun keskittyy, ymmärtää yleensä kyllä pitkiäkin ohjeita (tee sitä ja sen jälkeen mene sinne ja tee sitä jne.). Jos pitäisi istua paikoillaan sellaisessa tilanteessa, mikä ei poikaa 100 % kiinnosta, poika ei pysy sekunttiakaan paikoillaan. Pyörii penkillä koko ajan, jumppailee, " nukkuu" yms. Siirtymätilanteet on aina ollut tosi vaikeita, koska silloin poika joko suuttuu (kun pitää lopettaa joku asia ja aloittaa uusi) tai herpaantuu ja lähtee juoksemaan.



Poika oppi puhumaan varhain ja on ollut aina verbaalisesti lahjakas. Kävelemään oppi vasta 1 v 3 kk iässä ja oikeastaan vasta 4-vuotiaana alkoi saavuttaa ikätoverinsa esim. kiipeämisessä. Edelleenkin on kyllä aika arka kiipeilemään (tai alle metrin korkuisilla " esteillä" kiipeilee koko ajan, mutta sen korkeammalle ei aina uskalla kiivetä) ja tosi ennakkoluuloinen kaiken uuden suhteen (pyörä, sukset jne.). Palapelejä (nuppipalapeleistä seuraavia) oppi tekemään vasta yli 4-vuotiaana, mutta nyt tekeekin niitä sitten tosi hyvin (n. 50 palan palapelejä tällä hetkellä). Piirtää edelleen pääasiassa " sotkua" . Ihmisen jos piirtää, niin jalat ja kädet ovat irrallaan päästä ja toisistaan.



Sen takia epäilen, että pojalla on jotain ns. vialla, koska:



-on KOKO AJAN äänessä (eikä pysty lopettamaan sitä) ja liikkeessä

-" ei kuule" mitään, vaikka kuulo on tutkimusten mukaan ihan normaali

-ei pysty keskittymään esim. pukemiseen

-ei pysty istumaan paikoillaan edes minuuttia, jos on vähänkin ei-kiinnostavassa tilanteessa

-räplää koko ajan kaikkea ja on tosi levoton

-saa voimakkaita raivareita, jos asiat eivät mene hänen suunnitelmien mukaan

-on aivan hirveä sählääjä (kävelee ovia päin yms.)



Sitten kuitenkin mietin, kun nämä asiat sujuvat hyvin, että ehkä hänellä ei olekaan mitään ongelmaa:



-mielenkiintoisiin asioihin jaksaa keskittyä todella hyvin ja pitkään

-osaa leikkiä tosi nätisti ja rauhassa leikit loppuun

-osaa leikkiä nätisti muiden lasten kanssa, vaikka onkin aika arka uusien lasten joukossa

-ei karkaile tms. vaan on pienestä asti ollut todella luotettava lapsi (osaa kulkea kaduilla nätisti, voi ulkona leikkiä kaukanakin musta ja pysyy sallitulla alueella)



Neuvolapsykologi sanoi, että voi ottaa pojan vastaanotolle ja tehdä hänelle jotain testejä. En usko, että kyseessä on mikään kovin vakava ongelma, mutta kiinnostaisi tietää, onko pojan levottomuus, äänekkyys ja tietyt keskittymisongelmat ihan normaalia 4,5-v:n käytöstä. Siksi menemme niihin tutkimuksiin/testeihin. Lähinnä sen takia kiinnostaa, että jos pojan käytös jatkuu tälläisenä, ei hän mitenkään voi pärjätä koulussa, koska ei millään pysty istumaan tunneilla hiljaa ja paikoillaan. Tietenkin toivon, että ne asiat iän myötä muuttuvat, mutta jos eivät muutu, en halua, että pojastani tulee " häirikkö" , jos häntä voi jotenkin auttaa. Pojan isällä on hyvin paljon AD/HD:n piirteitä (olen 99 % varma, että hän saisi AD/HD-diagnoosin, jos menisi tutkimuksiin). Onko AD/HD periytyvä sairaus (vai onko se edes sairaus?)?



Mulla ei ole kamalasti kokemusta oman poikani kaltaisista lapsista, joten olisin kiitollinen, jos joku kokeneempi äiti kertoisi, onko kirjoittamani pojan käytös ihan normaalia vai voiko se viitata esim. johonkin lievään ylivilkkauteen, tarkkaavaisuushäiriöhin tms.!

Kommentit (10)

Hei!

Meillä on pojasta AD/HD-epäily ja olemme menossa neuvolaan ensi kuussa psykiatrin ja psykologin vastaanotolle. Poika saa pian eskariin henkilökohtaisen avustajan estämään (ta ainakin sitä yrittämään) ennakolta kiukunpurkauksia. Poika on kova määräilemään, ekä ekst sitä, etä joku ikäisensä on hänen kanssa toista mieltä. Nyt viime aikoina on nyrkki heilahtanut niissä tilanteissa. Siis hänellä.

Poika on sellainen kaiken aikaa äänessä oleva, kova touhuamaan, mutta jaksaa kuitenkin keskittyä, kun on mieleistä puuhaa. Taitava askartelemaan, uskomaton muisti (valikoiva, tosin!). Mutta ongelmia mm. pukemiseen keskittymisessä, etenkin eskarissa jossa muista lapsia ympärillä. On " kiltti" , hyväluontoinen poika, mutta sellainen kohnottaja. Sellainen Vaahteramäen Eemeli, jolle sattuu ja tapahtuu.

Jos lisätietoja kaipaat, suosittelen AD/HD-liiton sivuja sekä kirjaa " Perhekoulun käsikirja" , joka saattaa löytyä kirjastosta. Hyviä vinkkejä.



Ja hyviä hermoja toivotan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ADHD /ADD /aspergerin syntrooma ovat kaikki neurobiologisia oireyhtymiä eli oikeastaan sairauksia ja todellakin vahvasti perinnöllisiä.



Nuo kuvaamasi pojan käytöksen piirteet viittaavat näin poikaa näkemättä kyllä valitettavasti jonkinlaiseen erityisvaikeukseen esim.keskittymisen, hahmottamisen ja motoriikan alueella. Hienoa, että olette menossa testeihin. Pyydä samalla lähete kuntanne tai keskussairaalan toimintaterapeutille, joka erikoistunut SI-terapiaan. Hän pystyy arvioimaa psykologia / neuropsykologia tarkemmin pojan toimintaa ja siinä ilmeneviä poikkeavuuksia. SI-terapia on sensorinen integraatio terapia, eli aistien yhteentoimivuutta kehittävää terapiaa. Monesti esim. lapsen ylivilkkaus, motoriset vaikeudet, arkuus kiivetä tai tehdä tasapainoa vaativia toimintoja johtuu vaikeudesta aistien keskinäiseen toimintaan.



Tässä pari kirjavinkkiä, joissa tietoa sekä ongelmista että kuinka niihin voi kotikonstein puuttua:

- Tahatonta tohellusta -sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä; kirj. Carol Stock Kranowitz, PS-kustannus, opetus 200 sarja

- Leikki linkkinä lapseen; kirj.Yack, Sutton, Aquilla, Ps-kuntannus, opetus 2000 sarja



Pääasia näiden lasten arjessa tarvitaan usein hyvin strukturoitu ympäristö ja aikataulu. Paljon ulkoilua tai muuta mahdollisuutta purkaa energiaa. Useat suomalaiset leikkikentät ovat hyvää kuntoutusta näille lapsille, koska saavat monipuolista liikuntaa ja aivot monipuolista. ärsykettä. Noissa kirjoissa on paljon käytännön vinkkejä arkeen.





meme jonka pojalla oli nyt jo voitettu klassillinen si-ongelma.

Minulla siis nyt yläasteikäinen erityisnuori, jolla oli si-ongelma ja sai toimintaterapiaa. Nuorempi on vajaa 5v tavis poika ja eri toiminnassa ja esim suhtautumisissa elämän ristiriitoihin ja pettymyksiin on aivan erilaista.

Tänään varasin pojalle ajan tuonne neuvolapsykologille, mutta se on vasta reilun kuukauden päästä (vaikka eihän tässä onneksi ole mistään akuutista asiasta kyse). Poika käy siellä 2-3 kertaa ja sitten katsotaan jatkoa. Jos neuvolapsykologi huomaa pojassa jotain " vikaa" saa ilmeisesti lähetteen Lastenlinnaan. Mulla onkin siellä yksi tuttu toimintaterapeutti, jonka kanssa olen asiasta jutellut (hän on kertonut myös tuosta SI-jutusta. Hän suositteli myös tuota kirjaa " Tahatonta tohellusta" . Täytyy katsoa, saako sen kirjastosta lainaksi. Poika on kotihoidossa (myös kerhossa) ja hänen kanssaan on aina pitänyt olla tosi tarkat rutiinit. Kaikki asiat pitäisi myös pystyä ennakoimaan, ettei pahoja raivareita sattuisi niin montaa kertaa päivässä. Ulkona pojan kanssa on tosi paljon helpompaa, kun saa vapaasti liikkua siellä. Kotonakin saa kyllä aika paljon liikkua eli meillä saa sisälläkin juosta, hyppiä (myös sohvilta ja sohvapöydiltä lattioille), kiipeillä sohvan yli yms. koska liikkumisen tarve on niin valtava.



Nyt heräs kuopus, pitää mennä...







ei ainakaan normaali lapsi, vaan pikemminkin kuvauksesi perusteella adhd tai jotain sinnepäin. kuitenkin laspsesi kehitystä on tuettava.

koulussa kaikki ongelmat pamahtaa päälle. varhaisiän kuntoutus on tärkeää.

keskittymiskykyiset lapset tarvitsee rutiinit ja rytmin. lisäksi heidän eteensä pystyy tekemään paljonkin, kun saa oikeat ohjeet.

koulukypsyystestit ja koulun valinta on tärkeää, että tulevilta ongelmilta vältyttäisiin.

normaalia on, että lapsi keskittyy niihin asioihin, joista pitää, mutta pitää osata suunnata tarkkaavaisuus myös asioihin joista ei itse tykkää tai asioihin joita ei osaa. mielenkiinnon kohdetta, kun kouluissa ei saa valita. olet tainnut tottua jo lapsesi käytökseen, koska normi lapsi ei ole tuossa iässä lapsesi kaltainen.

kaikkea hyvää teille ja lapsesi on varmasti hyvissä käsissä, kun hän pääsee psykologille.

Meillä 5,5- vuotias poika joka on hyvin samalainen kuin kuvaamasi poika. Oikeastaan muuten kaikki kuvailemasi " oireet" pätevät häneenkin, paitsi hienomotorisesti poikamme on lahjakas.



Olemme käyneet neurologin ja neuropsykologin tutkimuksissa yksityisesti. Tutkimukset ovat vielä hieman kesken, mutta näyttäisi siltä että ADHD/Aspergerin syndrooma on diagnoosiksi tulossa. Kunnalliselle puolelle tutkimuksiin en jaksanut edes yrittää, meilläpäin kun ei tahdo saada aikoja lääkäreille.



Eskariin lähtö on pojalle syksyllä edessä ja olen tosi huolissani miten se onnistuu. Poika on nyt kuntoutuspaikalla ylivilkkaiden ryhmässä tarhassa. On selvä että tukitoimia tarvitaan että eskari/koulu sujuisi edes jotenkin.



Mieheni on myös hieman samanlainen ja noita ADHD piirteitä löytyy sen verran että uskon että hänellekin diagnoosi tulisi jos tutkimuksiin menisi...Perinnöllisiä nämä sairaudet käsittääkseni ovat.



Todella rankka poikamme kanssa on ja hänen tulevaisuutensa huolettaa niin, että yötkin menevät välillä murehtiessa. Hän tarvitsee miltei koko ajan aikuisen valvontaa ja ohjausta. Toivon todella, että hänelle saadaan oikeanlaista apua diagnoosin saamisen jälkeen.



Suosittelen teille hakeutumista pätevien lääkärien ja psykologien luo. ADHD lapsen kuntoutus on tärkeä aloittaa ajoissa.

Äiti87

Meillä on 4w tyttö ihan samat ongelmat nyt sanottiin päiväkodin kehityspalaverissa että ottaa yhteyttä neuvolaan ja pyytää lähete lasten psyk polille siellä pystytään tekemään laajempi tutkimus mistä kaikki johtuu

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat