Tälläistäkö tämä on?Minkä verran saa väsyä ja se on vielä "normaalia"?

Vierailija

Ensinnäkin miten ihmeessä te muut uhmaikäisten äidit, suurperheelliset jaksatte?!



Olen miettinyt ja miettinyt kärsinkö synnytyksen jälkeisestä masennuksesta vai onko tämä normaalia väsymystä vai mitä?



Tilanne on siis se, että meillä on kolme lasta 2kk, reilut 2v ja reilut 5v.Varsinkin keskimmäinen on varsinainen elohiiri joka ei ole hetkeäkään paikallaan.Käytännössä hän tuhoaa paikkoja koko valveillaoloajan.Hän ei nuku kotona päiväunia joten en saa hetkeäkään rauhaa.Touhu alkaa aamulla, aamu-ulkoilu helpottaa asiaa vähän mutta ruoan jälkeen vauhti on taas täysillä.Hän ei keskity videoihin tai kirjoihin vaan kiipeilee, sotkee, työntää tavaroita vessanpyttyyn, napsutteleen sähkölaitteita, kaivaa kukkamultaa, kiipeilee pöydille, leikkii veistillä, satuttaa veljiä jne.Vauva keikkuu kainalossa kun yritän estää taloa syttymästä tuleen tms.Mikään puhe ei tehoa , ainoa mikä auttaa on se, että vien hänet tilanteesta pois mutta tilanne riistäytyy käsistä kun imetän..



Lapset ovat onneksi osan viikosta päiväkodissa (3krt/4h) mutta nyt se loppuu kesäksi enkä tiedä miten jaksan.isommat lapset tappelevat koko ajan eikä mikään tehoa.



Olen jotenkin täysin puhki tähän. Kun lapset ovat kotona niin minulla on tunne, etten jaksa tai selviä.Tuntuu niin vaikealta nähdä mitään hyvää kun kukaan ei usko, mikään ei kelpaa ja kaikki paikat hajoavat.Välillä itkeä tihrustan kun mikään sana ei tehoa lapsiin.Tälläistäkö se on kolmen lapsen kanssa vai onko meillä tavallista haastavammat tapaukset?Entä mikä on normaalia väsymystä ja mikä masennusta?Mitään turvaverkkoa meillä ei ole kun sukulaiset asuvat kaukana eikä kukaan tuttu suostu hoitamaan näitä tuholaisia:(

Kommentit (3)

Vierailija

Hyvin tiukoilla kuulostat olevan. Mielestäni äiti yksin kolmen noin pienen lapsen kanssa on tarvitsee turvaverkkoja ympärilleen - sukulaisia tai ystäviä, tai sitten päiväkotia, kerhoa, kodinhoitoapua tai lastenhoitoapua. Miten miehesi ottaa vastuuta lastenhoidosta iltaisin ja viikonloppuisin? Kuuntele itseäsi ja tärkeintä mitä nyt voit tehdä on auttaa itseäsi jaksamaan.

Vierailija

Luulisin, että väsymyksesi on normaalia (johon tarvitset kuitenkin helpotusta!), mutta puhu toki asiasta neuvolassa. Saatte varmastikin kunnan suunnalta apua, jos tuntuu yhtään, että sitä haluatte. Kannattaa pyytää apua arkeen tasan siinä vaiheessa, kun alkaa epäillä omaa jaksamistaan. Toinen juttu on itse ostettava apu, eli siivous- ym. apu, jolla voitte helpottaa omaa elämäänne. Sellaiseen kannattaa todellakin panostaa tuossa vaiheessa, esim. siivoojan palkkaaminen on suoraa sijoittamista omaan mielenterveyteen.



Tärkein juttu taitaa nyt olla se, että järjestätte sinulle omaa aikaa iltaisin. Käyt yksinäsi vaikka kävelyllä, tai miehesi vie koko köörin ulos ja sinä jäät kotiin vähäksi aikaa relaamaan hermojasi. Vähemmästäkin meinaa pimahtaa, jos on vahtivuorossa 24/7 eikä saa koskaan levähtää touhusta. Voimia!

Vierailija

Ollessani vastaavanlaisessa tilanteessa mies lähti isompien lasten kanssa pitkäksi viikonlopuksi omiin sukulaisiinsa ja minä sain lepuuttaa hermoja olemalla kahdestaan vauvan kanssa- söin purkkihernekeittoa ja nautin rauhasta, omasta ajasta ja hiljaisuudesta vauvan päikkäreiden ajat... toisaalta isommat lapset saivat ihailua osakseen kyläreissulla ja teki varmaan hyvää heidänkin itsetunnolleen, kun ei koko ajan vauva ollut nro 1.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat