Vierailija

Listaa kiitos. Olen työtön, yksinhuoltaja (1 lapsi), koulutus vanhentunut, asun vuokralla, en omista muuta kuin kotini irtaimiston, en ole koskaan ollut kihloissa, naimisissa tai avoliitossa. Olenko luuseri?

Sivut

Kommentit (49)

Listalla on mm. lapsia, vakituinen työ, koti (josta osa on maksettu, paljon velkaa tietty) ja kohtuullisen hyvä taloudellinen tilanne.



Mutta näiden lisäksi osaan yhä etenevässä määrin - varsinkin kun näitä av:n kirjoituksia luen - iloita siitä, että tässä iässä VIIMEIN tiedän kuka minä olen, mitä minä haluan ja millainen elämä minulle sopii kaikkein parhaiten. Vasta kun tämän tietoisuuden saavuttaa, voi olla todella onnellinen. Ja väitän, että kukaan nuori, kypsymätön urakiituri ei voi päästä tällaiseen auvoon... ennen kuin on riittävän vanha :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kokemuksia takana.

On luuseri jos ei ole kokenut mutään. Esim. on asunut vanhempiensa kanssa maaseudun syrjämökissä näkemättä mitään, kokematta mitään tai edes lukenut mistään mitään.



On saavuttanut jotain jos on elänyt elämää, ollut iloinen, surullinen.

Ottanut selvää asioista, lukemalla,kuuntelemalla miden kokemuksia. Ja jos on itse matkustanut, on se vielä lisä kokemuksiin.

Myös lapsen saaminen on saavutus. Olet myös kouluttautunut johinkin, sekin on saavutus. Muistatko vielä kun valmistyit? Eikö tuntunutkin, että on saavuttanut jonkun etapin?

Varmasti, koska olet yh, sinulla on myös monta sellaista kokemusta elämässä, mitä ihan joja tavis rouvalla ei ole.

Kaikki kokemukset on saavutuksia elämässä.

Kyllä mäkin ennen esikoista suunnittelin tulevan talon sisustusta ja sisarusten ikäeroa ja luksuksia. Kivaa oli suunnitella enkä pettynyt vaikka haaveet ei toteutuneet.

Vierailija:

Lainaus:


mutta kerron, mitä itse toivon että 34-vuotiaana mulla olisi, koska musta tää oli mielenkiintoinen kysymys.



Nyt olen 26, ja tilanne on

- ylempi korkeakoulututkinto ja väitöskirjaprojekti yli puolenvälin, koulutusta vastaava työ

- olen kihloissa, naimisiin tänä vuonna

- on puhuttu, että aletaan yrittämään esikoista lähikuukausina

- on puhuttu, että aletaan katsella omistusasuntoa kun testi näyttää plussaa



34-vuotiaana toivon että

- olen tohtori ja koulutusta vastaavassa työssä, mahd. osittaisella hoitovapaalla. Olen etenemässä urallani, mutta en mitenkään huipulla vielä.

- ollaan naimisissa

- meillä on 2 tai 3 lasta, jotka eivät ole olleet päiväkodissa alle 3-vuotiaina vaan joko jompikumpi meistä on ollut kotona tai sitten kotona on ollut hoitaja

- asutaan omakotitalossa, josta lainaa on jäljellä alle 2/3, jossa käy siivooja pari kertaa kuussa ja jossa on makumme mukainen sisustus



Katsotaan sitten, miltä todellisuus näyttää.




En haluu olla ilonpilaaja, mutta todennäköistä on ettet millään ehdi kaikkea tuota saavuttaa. Valitan. Ellet oo tosi onnekas ja pistä töpinäksi todella!



Hymyilyttää tällaista vanhaa akkaa, että ei vielä raskaana mutta seur. 8v aikana väikkäri loppuun, 3 lasta jotka eivät mene alle 3v päiväkotiin, ja vielä lähemmäs 50% lainasta maksettu siitä omistusasunnosta jota ei vielä ole. Ja ai niin, väikkäri loppuun vielä siinä sivussa.



On sulla siinä yhtälö. Kaikkein eniten pistää silmään tuo, että lapset ei sitten ole olleet päikyssä ennen kolmen vuoden ikää, olet kuin pikku papukaija, sillä omakohtaista kokemusta sinulla ei voi tästä olla, mutta kun kaikilla palstoilla puhutaan suosituksista, niin tottahan siihen kuoroon pitää yhtyä....



Jonkunlainen ammatillinen koulutus.

Nähnyt maailmaa enemmänkin kuin kanarian saaret ja tukholma.

Perhe, ainakin aluillaan. Toisin sanoen parisuhde ja ainakin yksi lapsi " jo" .

Lisäksi auto maksettuna ja osa omasta asunnostakin.



Ja tämä oli minun mielipiteeni !!



Jokainen taplaa tyylillään, eikä se kenestäkään huonompaa tai parempaa tee.



Kunhan elämä on rehellisellä pohjalla.

Ap on käynyt norjassa, ruotsissa ja venäjällä turistimatkoilla. Yksi koulutus, joka ei työllistä ja epämääräisiä kursseja. palkallista työkokemusta kertynyt korkeintaan vuosi, muu aika mennyt työttömänä, sairaslomalla, äitiysvapaalla ja kotihoidontuella. Minua ei ole koskaan kosittu, enkä saa pankista lainaa koska opintolainat jäivät maksamatta. Sossu maksaa meille välillä toimeentulotukea ja elatusmaksua lukuunottamatta kaikki tulot ovat yhteiskunnan tukia. Olen masentunut ja päivät yksin kotona, lapsi virikepaikalla päiväkodissa. Taidan olla luuseri, koska en yritäkkään muuttaa tilannettani.

ja mulla on



* ihana perhe, mies ja kaksi lasta (tyttö 2.5v ja poika 5kk)

* ylempi korkeakoulututkinto

* koulutusta vastaava työ (määräaikainen)

* omakotitalo

* kaksi autoa

* olen matkustellut paljon sekä ennen lapsia että lasten kanssa, nykyään käymme ulkomailla n. 2 kertaa vuodessa

* minulla on ihania ystäviä ja molemmat vanhemmat elossa

* olen tasapainoinen ja onnellinen kaikin puolin



suuria vastoinkäymisiä ei ole elämänpolulleni vielä tullut ja joskus pelkään, että milloin ne alkavat...



En minäkään kyllä ollut 35 vuotiaana saavuttanut mitään. Oli pieniä lapsia, velkainen talo, vanha auto ja duunariammatti. Maailmaa en ollut nähnyt kovin laajalti ja omaisuutta ei ollut.

Sama tilanne on nyt 10 vuoden päästä, paitsi velkaa vähemmän ja lapset isompia.



En kai ole saavuttanut mitään, mutta ihan hyvää tää mun elämä on ollut, vaikka suruakin on ollut välillä niin, ettei omat hartiat meinanneet jaksaa kantaa.

Minä olen 34v. kahden lapsen äiti, avioliitossa, alempi korkeakoulututkinto ja alan töitä, omistusasunto (puolet vielä pankin tosin).

Onnellisuus lähtee muusta kuin iästä, koulutuksesta ja työstä!!

missä ei tarvitse kysellä ulkopuolelta " mitä ois pitäny saavuttaa" vaan pystyy määrittelemään itse arvonsa. Ja näkemään sen että elämää on myös edessä ja mahdollisuuksia.

30-vuotiaana minulla olisi: hyvä koulutus ja työpaikka, aviomies, 3 lasta, koira, omakotitalo, kesämökki. Käytäisiin kerran vuodessa ulkomailla, 2 autoa jne. jne.



30-vuotiaana minulla oli erinomainen koulutus ja määräaikainen, mutta varma työsuhde, edelleen jatko-opinnot menossa. Aviomies, rivitaloasunto ostettuna ja velkaa 15 vuodeksi. Onnellinen liitto. 1 auto. Ja kerran viikossa käy siivooja. Mutta ulkomailla matkustelen vain työmatkoilla, mies ei tykkää matkustella.



32-vuotiaana muutosta edelliseen se, että velkaa on enää 10 vuodeksi. Nyt seuraavassa 10-vuotissuunnitelmassa olisi vielä: 1 lapsi (edes yksi lapsi olisi ihana tässä elämässä saada aikaiseksi, edes adoptoituna), kesämökki, väitöskirja seuraavan 3 v aikana, vakituinen työpaikka. Yhtä onnellinen parisuhde kuin nyt ja toivottavasti yhtä turvattu talous.



Tai olisi edes kaikki niin kuin nyt.

Suosittelen, että joko päivität vanhan koulutuksesi ajan tasalla tai hankit uuden. Oppisopimuksella saisit heti palkkaakin. Jos kunto kestää, niin raksalla kaivataan naisiakin ja ansiot ovat aika hyvät.

Väikkärin veikkaan olevan vuoden päästä valmis. Kaksikin lasta riittää ;). Taitaa riippua aika paljon siitä lainan suuruudesta, miten pois maksaminen onnistuu. Pk:n huonona puolena pidän erityisesti infektiokierrettä, joka nyt on aina selkeästi todistettu, ja siksi mieluummin hoitaja kotiin jos mahdollista. Miksei myös pph tietty, jos se vaihtoehto nyt kuulostaa realistisemmalta sinun korvaasi.



Ainahan sitä saa suunnitella ;)



13



Minulla oli kriisi 29-vuotaiaana.

En ole saanut mitään aikaiseksi.

Sittemmin ymmärsin, ettei koko kysymys ole oleellinen.



Minulla 3 lasta, vasta opiskelen ammattiin. Ei omaisuutta, en kyllä sitä ole halunnutkaan tai energiaa sellaiseen laittanut.

kai sitä vaan haluaisi elää omien ihanteiden mukaisesti, eikä minusta ole edes siihen;-)

*olen avioliitossa rakastamani miehen kanssa, välillä sukset pahasti ristissä, yleensä hiihdetään samaan suuntaan

*meillä on kaksi ihanaa lasta, joiden kanssa menee hermot päivittäin, mutta myös niitä hyviä hetkiä on päivittäin ja rakastan lapsiani enemmän kuin itseäni

*perhesuhteet (omat vanhemmat, sisarukset) hyvässä kunnossa, ollaan läheisiä, nähdään useita kertoja viikossa, soitellaan lähes päivittäin

*ylempi korkeakoulututkinto alalla, joka on " kutsumusammatti"

*vakituinen työpaikka omalta alalta ja kilpailukykyinen palkka

*hyvät lähimmät työkaverit ja kokonaisuudessaankin mukava työyhteisö

*paljon kavereita, oikeasti hyviä ystäviä muutama

*auto

*oma asunto (rivitalossa ja todellisuudessa asunto on vielä pankin aika isolta osalta)

*....tisti velkaa

*joka päivässä on jotakin, josta voin olla kiitollinen

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat