Vierailija

Nyt tunnustukset peliin. Ja kuinka monta kertaa. Olen itse ehdottomasti vastaan väkivaltaa ja lapsen ruumiillista kuritusta. Silti on muutaman kerran kilahtanut sen verran yli, että olen tönäissyt lasta, ottanut vähän kovakouraisemmin kiinni, retuuttanut yhdestä kädestä kiinni pitäen paikasta toiseen jos ei itse suostu liikkumaan ja vauvalle olen joskus pistänyt tutin vähän liian lujasti suuhun (koliikkivauva). On kauhea morkkis näistä, vaikka koskaan ei ole lapseen tiettävästi sattunut enkä noita pahoinpitelyksi itse edes laske. En silti pysty aina toimimaan rauhallisesti jos lapsi ei tottele, vaikka tiedän että riehumisesta ei ole mitään hyötyä. Onko muut aina lempeitä lasta kohtaan ja olenko ainoa joka hermostuu ja käyttäytyy kovakouraisesti? Missä menee raja, mikä on sallittua ja koska itse pitäisi mennä hoitoon?

Kommentit (11)

mulla on tapaaminen neuvolapsykologin kanssa ensi viikolla, pyydän apua tähän juttuun ja pariin muuhun.



mun lapsi oli erittäin ERITTÄIN voimakastahtoinen jo ennen uhmaikää ja nyt uhmaikäisenä väliin tosi raskas. meillä on myös vauva, ja mulla univaikeuksia, tällaista tyypillistä..



joskus olen tapellut ulkoa sisälle siirtymisestä tämän esikoisen kanssa. kantaa en ole kunnolla voinut, koska vauva liinassa mukana. olen tietysti kehottanut, käskenyt ja käskenyt ankarammin, siten työntänyt olkapäästä, vetänyt kädestä, kantanut haalareista roikottaen velttoa lasta, huutanut, kantanut taas jne. ja lopulta ulko-ovella napannut pakoon yrittänyttä lasta lakista kiinni ja retuuuttanut sisään. ja sisällä tajunnut että jumalauta, VEDINKÖ MÄ TUKASTA?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Alle 2v esikoinen sai hillittömän mustasukkaisuuskohtauksen ja kävi kesken vauvan pepun pesun vauvan kimppuun tarttumalla yhtäkkiä vastasyntyneen päähän ja alkoi vääntää niskaa taaksepäin. Kielsin painokkaasti mutta ei uskonut ja tilanne meni pahemmaksi. Jotenkin enempää ajattelematta nappasin kevyesti niskavilloista ja sain lapsen irroittamaan otteen. Esikoinen katsoi hölmistyneenä, ei onneksi itkenyt, mutta sen katseen muistan ikuisesti. Onneksi ei vastasyntyneen niskat menneet nurin ja henki lähtenyt. Vieläkin harmittaa eikä auta muiden vakuttelut, että toimin vauvaa suojellakseni.

LApsi oli silloin 2-vuotias.



Ja monta (satoja!) kertoja olen pitänyt väkisin sylissä rauhoittaakseni lapsen raivokohtausta, se on varmaan sattunut myös,mutta on monen asiantuntijan mukaan paras tapa....

olen ollut joskus kovakourianen. Villit pojat ja väsynyt stressaantunut äiti ei ole hyvä yhdistelmä...



Joskus ei vain mikään mene perille, ei siis mikään. Riehutaan ja kikatellaan vaan vaikka mitä tekisi ja sanoisi. Väkisin pitää erottaa tappeluista. Ja kyllä ne lapset itsekin " aiheuttavat" joskus sen, että kovasti pitää ottaa kiinni, jos vaikka rimpuilevat vastaan.



En lyö, potki enkä töni lasta, mutta kovasti olen kyllä ottanut kiinni useammankin kerran ja " roikottanut" lapsen esim omaan huoneeseen. Ihan aiheesta mielestäni, vaikka kovia otteita on ollut.

Muille tavallisille lapsilleni olen paljon rauhallisempi. Mutta toisaalta he käyttäytyvätkin siten kuten lapset yleensä, joskus riehuvat mutta yleensä ovat kuten ovat. Mutta tämä erityislapsi tekee kuten haluaa ja toimii impulssien varassa:(((. En usko että kovinkaan moni vanhempi tätä jaksaisi sen paremmin kuin mekään, valitettavasti.



Olen siis ottanut kovakouraisesti kiinni, retuuttanut, kerran läimäissytkin jne. Enkä ole ylpeä!

mutta olen sitten työskennellyt lasten kanssa kymmenisen vuotta.

Olen ihan vieraidenkin (sori, jos teidän) lasta koskenut. Ottanut esim. käsivarsista kiinni, katsonut silmiin ja sanonut " Nyt katsot silmiin ja kuuntelet mua" , kanniskellut raivopäisiä lapsia huoneeseensa jne. En ole ravistellut, tukistanut tms. Mutta jos Luoja suo, niin luulen, että omaa joutuu vähän kovemmalla kädellä.



Ei siis tietenkään mitään hakkaamista, mutta jos esim. systerin kaksivuotais hakkaa mua, otan kyllä käsistä kiinni ja sanon " Sä et kyllä hakkaa mua" .



Mutta semmosta ilkeetä (jossa haluu, että toista oikeasti sattuu) kohtausta ei onneksi ole vielä tullut, ei lasten eikä aikuisten kanssa.

Vaikka moni ois kyllä ansainnnut.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat