Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Niin, ensi sanoikseen 4-v tyttömme sanoi tänä aamuna hieman itkuisella äänellä: " mie en halua kuolla ikinä!" Hän on jo jonkun aikaa ollut kiinnostunut elämästä ja kuolemasta ja on erittäin pohtivainen ja syvällinen tapaus.. Eli tästä syystä mietin nyt pääni puhki, että millä sanoilla kerron totuuden, eli että kaikki kuolevat joskus.... =( Pelkään aiheuttavani lisää ahdistusta hänen pienessä päässään! Help...

Kommentit (11)

olemme pyrkineet kertomaan aina totuuden mukaisesti asioista, mutta tää on aika paha paikka. niin kuin varmasti monessa muussakin lapsiperheessä. Muutenhan tässä nyt ei oliskaan mitään ongelmaa, mutta kun tuo tyttö on TOSI syvällinen ja TOSI pohdiskeleva.. Niin että help...



Kiitos.

varmaan osittain siitä, että oli kesällä mukana enoni hautajaisissa. Enoni kuoli liikenneonnettomuudessa, joten me emme ole voineet lapsille sanoa, että vain tositositosi vanhat ihmiset kuolevat. Olemme puhuneet, että monet kuolevat vanhoina, mutta sitten joillekin sattuu ikäviä asioita kuten kolareita tai muuta sellaista ja silloin voi kuolla nuorenakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä vähemmän asiasta tehdään tabu tai asia, josta puhutaan vasta vanhempana, sitä ahdistavampaa uskon sen olevan lapselle.



Samaa periaatetta olen käyttänyt kertoessani siitä, kuinka vauva syntyy ja miksi tytöillä on pimppi ja pojilla pippeli.

...eli vain halusin sanoa edelliselle etta ei minustakaan lasta tarvitse _valmistaa_ laheisen kuolemaan. Mutta minusta on eri asia kertoa selkeita epatotuuksia; esim. jos 4-vuotias lapsi nakee uutisista Jokelan tapauksesta olisi mielestani aika erikoista sanoa etta siina ei kuollut kuin hyvin vanhoja ihmisia, koska selkeasti nain ei ole, ja lapsi nakee itse etta tassa ei jokin tasmaa. Se vasta herattaakin lapsessa epavarmuutta kun han toteaa etta vanhemman sanaan ei voi luottaa tassa hanelle tarkeassa asiassa, ja tilaa lapsen mielikuvitukselle luoda vaikka mita kauhuskenaarioita. Minusta on ensiarvoisen arkeaa etta lapsi tietaa etten valehtele hanelle.

että tosi,tosi,tosi,tosi vanhat ihmiset kuolevat kun ovat hätääntyneinä puhuneet, että he eivät halua kuolla. Joku asiantuntija kirjoittikin sen kouluampumajutun jälkeen, että pieniä lapsia ei tarvitse valmistaa siihen, että joku läheinen ihminen kuolee koska jos niin käy, se on joka tapauksessa aikusillekin yllättävä ja mullistava tapahtuma.

Emme olleet koskaan puhuneet asiasta ja hän otti sen itse puheeksi ja lähinnä ensin kertoi minulle mitä tapahtuu ennen syntymää ja kuoleman jälkeen ja sitten kysyi onko asia niin minun mielestäni. Poikani sanoi että on ollut taivaassa ennenkuin on tullut minun mahaani ja sitten kun kuolee niin syntyy uudelleen tai jää taivaaseen. (Olen kysellyt sukulaisilta ja päiväkodista onko näitä asioita puhuttu, mutta kukaan ei myönnä. Ilmeisesti siis ihan lapseni omaa ajatusta nämä jutut) En kieltänyt näistä mitään koska enhän minä tiedä mitä ennen syntymää ja kuoleman jälkeen on. Kerroin että uskon kyllä Jumalaan ja asiat voivat hyvinkin olla aivan niinkuin lapseni ajattelee. Varmuudella tiedän vain sen että jokainen meistä kuolee ja ruumis haudataan tai poltetaan. Sielusta puhuimme paljon kun poikani mietti onko se näkymätön vai näkyvä. Joten meillä tämä meni lähinnä niinpäin että lapseni kertoi minulle =) Itse jäin miettimään tietävätkö lapset kaiken sen mitä me emme tiedä.

Mutta sen kuitenkin sanoisin etta meilla on myos ajattelevainen tytto 4 vee, joka myos pohtii kuolemaa kovasti juuri nyt. Me olemme ihan rehellisesti kertoneet hanelle etta yleensa kuolema on sellainen asia joka kohtaa vanhoja ihmisia, mutta etta joskus (harvoin) lapset ja nuoretkin ihmiset kuolevat. Juttelemme asiasta melkein paivittain juuri nyt ja han kyselee esim. Benazir Bhutton murhasta jonka naki uutisista; siitakin kerromme ihan asiatiedot eli etta tama oli poliitikko kaukana taalta, Pakistanissa, ja hanet ammuttiin; sellaista ei kuitenkaan juuri tapahdu taalla Euroopassa. Minusta lapsille voi kertoa ihan totuuden, tietenkaan mitenkaan tarkoituksella erityisesti pyrkimatta jarkyttamaan. Tosiaan on paljon kurjempaa jos ja kun asia tulee omallekin perheelle ajankohtaiseksi (kuten se kaikille perheille joskus tulee) ja paljastuu etta vanhemmat ovat valehdelleet tai peitelleet totuutta. Lisaksi Arnican kuvailemaan tapaiseen tilanteeseen olisi myos tarkeaa ettei lapsi ole yksi niista joka syyttaa vanhempansa/sisaruksensa menettanytta toista lasta valehtelijaksi, joka on varmasti tosi rankkaa jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa.

Isä kuoli yllättäen sairaalassa. Jouduin lähtemään kauas sairaalaan ja lapsi jäi hoitoon eli eka vuorokausi oli täyttä hulabaloota. Aiti lähti katsomaan isiä sairaalaan. Lapselle kerroin vasta, kun olimme seuraavana päivänä yhdessä rauhassa kotona.



Isin sydän sairastui niin pahasti, meni rikki, ettei sitä voitu enää korjata leikkausella eikä lääkkeillä. " Miksi isille ei laitettu uutta sydäntä?" . Isi sairastui niin pahasti että sitä ei voitu tehdä.



Isi ei tule enää kotiin koskaan, isin muisto on meillä aina. Hautajaisista kerroin, että se on isin surujuhla, jonne tulee isin ystäviä ja sukulaisia. Ennen varsinaista muistotilaisuutta arkku oli auki ja lapsi näki isänsä, kosketti ja totesi, että isin käsi on kylmä.



Lapsi itse kertoi mulle, että vain isin lihakset luut ja nahka on arkussa, mutta isi on keijuna avaruudessa. Keijuja ei voi nähdä, mutta ne kuulevat.



Tuhkan sirottelun kerroin myös rehellisesti. Isin lihakset, luut ja nahka postettiin krematorio-nimisessä uunissa ja nyt tuhka sirotellaan. Tähän surujuhlaan tulevat vain lähimmät sukulaiset ja isin pari ystävää.



Lapsen maailma on konkreettinen ja siksi pidin tiukasti kiinni rehellisyydestä. Meillä ei puhuta " meni pois" , koska poismeneminen mahdollistaa palaamisen tai " nukkui pois" , koska nukkuminen mahdollistaa heräämisen.



Lapsi puhuu kuolemasta luontevasti. Muutama ikäväkin tilanne on syntynyt. Lapdi kertoi päiväkodissa isänsä kuolemasta, johon pk-kaveeri vastasi, että lapseni valehtelee, ei isit ja äidit kuole, vain vanhat ihmiset. Jos olen sattunut olemaan paikalla, olen vahvistanut, että kyllä lapseni isi kuoli eikä hän ollut vanha. Olemme puhuneet myös siitä, että lapsi voi kuolla ja niin on joissain perheissä myös tapahtunut. Lapseni on toisinaan ollut hämmentynyt, kun hänen kertomaansa on pidetty valheina. Olen kertonut lapselleni, että näiden lasten vanhemmat ovat puhuneet lapsilleen eri tavalla kuolemasta.



Kun lapseni mummo kuoli muutaman kuukauden kuluttua isän kuolemasta ja lapsi kertoi tästä pk:ssa, myös siellä oli porukalla puhuttu kuolemasta.



Kannattaa kertoa lapselle totuus. Valehteleeko kaveri vai vanhemmat hämmentää lasta. Aainakin pk-kaverit ovat joskus tarkistaneet multa asian oikeaa laitaa kuten myös heidän vanhempansa eli kodeissa kuolema on tullut aiheeksi ihan eri tavalla kuin ennen. Tämä tietenkin voi hämmentää myös vanhempia, kun lapsi alkaa yllättäen puhua kuolemasta.

Ja sitten vielä mummon koira kuoli just hiljattain. Kyseli mummolta tyyliin " oliko siellä sitten tarpeeksi multaa että saitte haudattua Rekun?" . " miksi se kuoli?(jouduttiin lopettamaan oikeasti, mutta lapselle kerrottiin että se oli niin vanha ja kipeä että siksi kuoli). Ollaan puhuttu siitä että äiti ja isäkin kuolee mutta vasta sitten kun ollaan tositosi vanhoja ja te lapset olette jo aikuisia. Nämä vastaukset tuntuvat riittävän ainakin toistaiseksi. Lasten ajatukset ja kysymykset ovat lopulta aika yksinkertaisia ja totuudenmukainen ja yksinkertainen vastaus varmasti riittää. Siksi tämä tietysti on niin vaikea että me aikuisetkaan emme oikein ymmärrä kuolemaa niin hyvin kuin haluaisimme ja pelkäämme sitä. Myös oma elämänkatsomus voi olla vähän epävarma, puhuako taivaasta tms. lapselle jos ei itsekään siihen usko?



Meillä ei ole telkkari ollenkaan auki kuin Pikkukakkosen aikaan, sitten vasta katsotaan muita kun lapset nukkuu. Siltikin on nähnyt myös väkivaltaisia unia joita on herännyt itkemään. Näissä pikkusisko on vahingoittunut vakavasti. Mietin että juontaakohan nämä siitä huolesta, mikä hänellä on kun pikkusisko on just kiipeilyvaiheessa ja on mennyt nurin tuolin kanssa yms. ja pelkää että häntä sattuu.

Mielestäni lapselle voi hyvin sanoa, ettei tiedä, onko Jumala olemassa tai että jotkut uskovat siihen ja jotkut eivät. Lapsi voi päättää isompana uskooko itse.



Eikä aikuisen tarvitse kaikkea kuolemastakaan tietää. Lapseni kertoi mulle, että ihmisestä tulee keiju, kun se kuolee ja keijut asuvat avaruudessa. Tästä olen pitänyt kiinni.



Eniten hatuttaa kun lapseni isän menettäminen leimataan valheeksi jne. Lapsen surua on muutenkin niin raastavaa katsella.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat