Vierailija

Sivut

Kommentit (42)

Mutta jos lapsia haluaa ja raskaaksi onnistuu tulemaan, niin onnea vaan! Jokainen tietää itse parhaiten oman tilanteensa ja sen kummempia mielipiteitä minulla ei asiasta ole.



Vanhempi äiti on ihan yhtä hyvä kuin nuorempikin. Ei se iästä ole kiinni. Kaikilla ei elämä mene samaa rataa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

itsellä 34v kolmatta kertaa raskaana on jo vaikka mitä kremppoja enemmän kuin 27 ekaa tehdessä :( ja mietin jo nyt, että miten jaksan taas sen vauva-ajan valvomisen.



Toki tiedän, että 46v on luultavasti talous kohdillaan vauvan tullessa, mutta se on minusta aika vähäpätöinen seikka kuitenkin.

nuori äiti, ikäeroa heillä melkein 20vuotta. Olen aina kärsinyt ja kärsin edelleen isäni vanhuudesta. Siksi, ettei hän ole ollut mikään teräsvaari, vaan tavallinen suomalainen mies, joka jo yläasteella ollessani oli vanhus.

Tämä lienee syynä, että halusin omat lapseni melko aikaisin, olin itse lähempänä 20 kuin 30-vuotias.

En haluaisi 46-vuotiaan lapseksi...jos siihen jollakin tapaa voisin vaikuttaa.

niin hyvä juttu. Nyt kun itse olen keski-ikäinen, huomaan ettei vanha äitini jaksa olla mukana mummona niin täysillä kuin nuoremmat mummot. Mutta jaksamista tälle 46-vuotiaalle, ehkä se siitä!

Kaikkien elämäntilanteet eivät syystä tai toisesta ole samanlaisia. Yli 40-vuotias äiti on kuitenkin monessa suhteessa vahvoillakin: tietää, mitä tahtoo / on joutunut pohtimaan arvojaan / osaa arvostaa asioita jne. Miten ihmeessä te aina olette niin oikeassa olevia? Elämässä on PALJON suurempiakin pohdittavia asioita, kuin jonkun äidin ikä.



Terveisin yksi kolmen lapsen alle nelikymppinen äiti.

Oma äitini tuli ensi kerran mummiksi ollessaan 45-vuotias, eikä tuohon tarvita teiniäitiyttä kenenkään osalta edes.



46v vastasyntyneen äiti on 61v esikoisensa rippijuhlissa. Melkein varmuudella voi sanoa, että lastenlastensa aikuisuutta ei tule näkemään.

Minä kyllä halusin lapset nuorena, jotta olen vielä näkemässä lasteni kasvun, aikuisuuden, lapsenlapseni ja että minulla on omaa elämää vielä jäljellä kun lapset lentävät pesästä...mutta kukin tyylillään...

että 46-vuotias on iäkäs synnyttäjä? Mikä sitten, jos ei se? Tässä kai kuitenkin haetaan joatin syvempää, eikä sitä voi sanoa, ellei tiedä, miksi joku saa lapsen tuon ikäisenä. Terveisin nro 13 ja joku sen jälkeenkin.

hänen puolesta jos olisi tuttuni.

Olen jostain lukenut tarinan naisesta, jolle oli lääkäri sanonut, ettei ikinä saa lapsia. Oli kuukautiset alkaneet ranklaamaan 45 vuotiaan ja oli mennyt hakmeaan hormooneja vaihdevuosiin. Kas kun olikin raskaana. Ei tietenkään ollut ehkäisyä käyttänyt kun oli todettu mahdottomaksi saada lapsia.

näki kaikki lapsenlapset ja lukuisia lastenlastenlapsia. Kuoli onnettomuuden seurauksena yli 90 vuotiaana teräsmummona.



Kun mun mies oli 2kk vanha joutui sen äiti palaamaan töihin ja mies oli mummolla hoidossa vauva ja pikkulapsiajan yhdessä samanikäisen serkkunsa kanssa. Mummo toimi samalla maatilan emäntänä.



Minäpäs uskonkin, että mummo pysyi kunnossa kun sillä oli mielekästä tekemistä eikä kerinnyt " mummoontua" .

mutta oletan että siihen on järkeviä syitä miksi tilanteessa ollaan, ja olen siis iloinen ko. ensisynnyttäjän puolesta että hän saa vihdoin lapsen.

ite olin silloin 15 v kun siskoni syntyi.. ja aivan ihanat välit on miulla ja siskollani nyt minä 30 v ja ja sisko 15 v ja muori tulee mukana ku nuorempikin mamma nyt 57v

Samoin ajattelisin, että onpa ihme, että tuli raskaaksi vielä sillä iällä. Mutta ei kaikilla mene niin, että 25-vuotiaana on parisuhde ja elämä sillä mallilla, että haluaisi lapsen. Sen Oikean (tai edes jonkinlaisen isäehdokkaan) voi tavata vasta päälle 4-kymppisenä. Kaikki eivät saa nuorenakaan lapsia helposti, voihan olla, että tämä vanha ensisynnyttäjä on ollut vuosia hoidoissa ja vasta myöhään tärppää.

46-vuotiaalla on ihan erilaista annettavaa lapselleen kuin 20-vuotiaalla. Ei se elämänkokemus haitaksi ole.

Mun työkaveri on saanut 45-vuotiaana ainokaisensa ja on todella ylihuolehtiva äiti. Lapsi on koululainen, mutta äidin talutusnuorassa ihan kuin 3-vuotiaat. Ei esim saa ulkoilla ilman vanhempien valvontaa... eikä siis kyse ole erityislapsesta! Kouluun viedään ja koulusta haetaan, ettei lapsi ole hetkeäkään yksin. Ruokailu ihan oma lukunsa, hirveä hössötys senkin ympärillä.



Mun olisi vaikea kuvitella, että 25-vuotiaana lapsensa saanut käyttäytyisi noin. Eikä myöskään usean lapsen äiti, joka on synnyttänyt kuopuksensa 45-vuotiaana.

Mietin, että on ollut onnea raskautumisessa jne. On aika iäkäs äidiksi. Jos kuuluisi tuttavapiiriini, tuskin ajattelisin mitään erityistä. Tuntuu kuitenkin ajatuksena sikäli omituiselta, että sain 20 vuotiaana esikoiseni, oma äiti oli tuolloin 42-vuotias.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat