Vierailija


Mä en oikeasti ymmärrä naisia jotka mammautuvat. Onhan se ymmärrettävää, että vaatteisiin ei viitsi laittaa rahaa kun niissä kotivaatteissa pärjää ihan kivasti ja mitä väliä mitä tuolla hiekkalaatikonreunalla pitää päällään....Mutta miksi se " mamma-look" pitää viedä niin pitkälle, et kun lähdetään esm. kauppaan tms asioille niin mennään siinä samassa näyssä " ihmisten ilmoille" ???



Olethan sinä myös muutakin kuin " vaan kotiäiti" ja miksei kotiäiti voisi myös lähtiessään " liikenteeseen" laittaa itseään? Vaihtamalla sen tuulipuvun takin vaikka siihen siistimpään takkiin jne...



On toki tärkeää, että on mukavat vaatteet päällä, mutta mikä siinä on että on enempi sääntö kuin poikkeus että suurin osa äidiksi tulleista jotenkin vain siirtää sen " oman ulkonäön" taka-alalle, vaatteita hankitaan vain lapsille...



Joillakin on enempi rahaa, joillakin vähempi, toisilla on enempi intressejä ulkonäkönsä suhteen (pinnallista, joo onhan se:))



Mitä mieltä? Tunnustaudutko tällaiseksi mammaksi joka lapset saatuaan on jämähtäny sille " virttynyt t-paita-lookille" ?

Kommentit (16)


Nippa nappa voin viedä roskat pimeässä ilman meikkiä!



Mutta ulos ei lähdetä, ellei koko perheellä ole joka karva ojennuksesssa.

Yleensä sen takia olemmekin myöhässä joka paikasta, jos kaikki lähdemme samaan aikaan.



Kaikilla villakangastakin putsattuna teippirullalla, kengät lankattuina ja alushousutkin sävy sävyyn...





no juu, eikä ole edes provo!

Itsekin kotona lasten kans olevana viihdyn usein trikoissa ja erinäisissä " oloasuissa" kotona. Mutta joka kerta kun lähetään ulos, kauppaan, perhekerhoon yms. laittaudun. Meikkaan, laitan hiukset ja jotkut kivat vaatteet päälle esim. farkut tai hame+neule tms (ei verkkari, tuulipuku, trikoolinjaa).



Ärsyttää, kun joskus on saanut pitkiä katseita, kun tulen esim. johonki kerhoon, onpa joku joskus kommentoinutkin, että " oletpa hienona" . Vaikka siis aivan normi kuteet päällä..?



Lisäksi oeln huomannut, että jatkuva oleilu löysissä vaatteissa altistaa lihomiselle. Niissä ei nimittäin huomaa, kun kiloja alkaa varkain tulla, koska eivät kiristä. Ovatko muut huomanneet saman?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Työelämässä ollessa laitoin itseni joka aamu, hiukset, meikki ja yleensä jakku päälle...

Nyt äippälomalla nautin kyllä siitä, kun saan olla kotona päivän, tukka ponnarilla ja verkkarit jalassa. Ulkoilen pipo päässä ja toppapuku päällä. Ihana, un ei tarvi miettuä, meneekö tukka lättänään pipon alla... Silti...

Minulle on tärkeätä välillä laittaa ripsiväriä ja paremmat vaatteet päälle. Mielestäni se on myös vähän osoitus siitä, että arvostaa henkilöä, jonka luokse on menossa tai joka on tulossa meille kylään. Siivoanhan minä kotianikin, jos tulee vieraita... siis kerään lelut ja tiskaan yms.

Voin siis aivan hyvin käydä kaupassa vaunulenkillä se pipo päässä ja toppatakissani, mutta kylään en menisi mihinkään niin...

Tosin eilen kyllä oli vauvan kuolat ja puklut olkapäällä, kun appivanhemmat paukkasivat kylään, mutta he tulivatkin etuajassa... ;)

Jos ensin pukee 3 lasta, voi olla, ettei omaan tälläytymiseen riitä enää energiaa. Parempi varmaan kuitenkin, että käy jossain laittautumattakin, kuin että jämätäisi kotiin sen vuoksi, ettei kehtaa mennä mihinkään, jos ei ole ykköset niskassa.

peesaten paria edellistä...

Vaikka olenkin kotona lapsen kanssa ja päälläni on ne verkkarit, niin ne verkkarit ovat ehjät (ja puhtaat) ja se tukka on puhdas... Asia, josta en ole suostunut tinkimään on henkilökohtainen hygienia. Mielestäni se jo on kunnioitusta miestäni kohtaan, että tuoksun hyvälle (en siis käytä hajuvesiä, koska olen allerginen, mutta siis tuoksun puhtaalle) ja näytän ihan ihmiseltä kotioloissakin.

Tämä on ehkä sohaisu muurahaispesään, mutta liian moni unohtaa sen miehen lapsien myötä... seurusteluaikanakin sen miehen vuoksi laittauduttiin... miksei sitten lasten jälkeen enää. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi olla täysi juhlameikki ja sukkanauhat, kun mies tulee kotiin... vaan puhun ihan siitä perusolemuksesta.

Tämä on ihan sama asia kuin puolison huomioiminen yleensäkin.



T: 12

mä pörräsin äitiys- ja hoitovapaalla vedenpitävässä tuulipuvussa omassa kaupunginosassamme (Ei keskusta). Kuraisia lapsia ei oikein villakangastakissa viitsinyt nostella. Ulkoiluvaatteeni kuitenkin katsoin aina siten, että olivat sävysävyyn ja muutenkin sieviä. Kaupungille en lähtisi koskaan tuulipuvussa.

Tääkin keskustelu menee heti ääripäiksi. Vaihtoehtona on vain ykköset tai täysin rönttäkuteet. Ei tässä kai kukaan peräänkuuluttanut, että lähikaupassa pitäisi olla ykköset päällä, mutta jos olisi edes ehjät, puhtaat ja asianmukaiset vaatteet ja ne hiuksetkin harjattuna.



Ulkoillessa mulla on ulkoiluvaatteet, mutta jos ostoksille tai kylään lähden, niin kyllä mulla on esimerkiksi farkut ja paita.



Tuntuu vaan siltä, että ne samat ihmiset valittavat huonosta itsetunnosta ja pukeutuvat samalla vuoden 1993 trikoisiin, ja hiusten edellisestä pesusta ja leikkauksestkin on jo hetki.



Peräänkuulutan siis sitä, että itseänsä kannattaa rakastaa edes sen verran, että pitää itsestänsä huolta.

Saispa euron joka kerta ku joku ukko huokailee töissäkin mulle et kun oma eukko ei välitä enää itsestään, muksulle kyllä ostetaan uusia ryysyjä jne.. Ei tartte olla ykkköset päällä vaikkei kuljekaan kuolaisissa t-paidoissa ja verkkareissa. Ja oikeasti, kuinka kauan se nyt vie sipaista vähän ripsaria ja huulikiiltoa??? Minä en kyllä tykkäis jos ukkoni tuumais et ei viitsi enää mun takia vaivautua kun on vaan kotona...

mutta töihin pitääkin pukeutua aika siististi. Äitiysloma-aikana en osannut heittäytyä tuulipukumammaksi, mutta nyt kun lapset on vähän isompia niin mun sunnuntaiunivormu on just tuo kuvaamasi rönttistyyli.

Joo samaa huomannut olen itsekin. Et jos menet meikattuna ja " ei löysissä trikoovaatteissa" jonnekin perhekerhoon tms niin heti katsotaan jotenkin tyyliin, et minne olet noin hienona menossa tms?



ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat