Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

eli 2,5v. on suurimman osan elämästään nukkunut äidin vieressä, tai sitten yksin, äidin sängyssä..

nyt on mitta täynnä, minäkin haluan nukkua!



lisäksi jolu kumma takerumisvaihe päällä--pitää koko ajan olla ihan kiinni äidissä. kiinni kädestä, jalasta, ihan mistä vaan.



viime yönä aloitin, että ei tule/mene äidin sänkyyn ollenkaan-->hirmuinen huuto ja parku, oikein tärisi pelosta välillä:(



KAUANKO tuohon omaan sänkyyn tottumiseen menee?

päiviä?viikkoja?



isää ei ole, joten minun on itse kestettävä ja kupattava yöt kantamassa lapsi omaan sänkyyn, ja aamulla töihin..



ja lisäksi hermostun ja huudan:(



ja sänkymme on samassa huoneessa, 2metrin päässä toisistaan..



nyt yrittää nukkua päiväunia omassa sängyssään, mutta pitää kiinni epätoivoisesti minun jalasta???



äsken pelkäsi, että " karhu tulee meille" .. siis nyt loppui topin ja tessun karsominen..



2,5vuotta on yöt mennyt perseelleen, kun en ole saanut kunnolla nukkua. pinna katkeaa justiinsa.



apua?

Sivut

Kommentit (35)

Vierailija:

Lainaus:


Joka vauvasta asti nukkunut omassa sängyssään ja nukahtaa aina itsekseen hyvin. Miksi ei ymmärretä, että vaikeampaa se totuttelu vanhemmalla iällä kun annetaan nukkua vieressä 2vuotiaaksi?!?




Eli miksi sä et voi ymmärtää, että lapset on erilaisia, eikä tuo tieto auta yhtään, kun se ei toimi noin kaikkien lasten kanssa. Voi että jotkut jaksaa olla typeriä.

ollaan oltu erossa 5pv, kun olin itse keuhkokuumeessa, ja voimat loppivat.

lapsi oli silloin 4kk. oli silloinkin kuin takiainen minussa kiinni, enkä jaksanut enää kuumeltani itse kantaa, niin oli luovutettava toisen lapseni kummin hoiviin 100km päähän.



ei ole sukulaisia, eikä minkään valtakunnan " turvaverkkoa" .

itse on pärjätty ja edelleen on pärjättävä, ei voi luovuttaa:(

(.. jotkut kun täällä joskus kummastelevat, että ei voi olla äitejä, joilla ei ole ketään, niin minulla ei tosiaan ole.)



en tiedä mitä tehdä, muuta kuin tulta päin.

onneksi oli joululoma, jolloin sain olla kotona, se tuli tarpeen, olen aivan romuna. huomenna alkaa taas työt, mutta nyt yritän tsempata lapsen omaan sänkyyn, enkä luovuta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jälkiviisaus ei tietänkään auta, mutta silti... Mä olisin alkanut kaivata yöunia jo varmaan aiemmassa vaiheessa.



Nyt vaan raaka peli sitten, anna huutaa vaan. Ei kai se ole lapsenkaan etu, että äiti ei saa nukuttua.



Mulla on kans 2,5-vuotias, joka on kyllä aina nukkunu omassa sängyssä. Silläkin on nyt sellanen vaihe, että pyytää äitin viereen nukkumaan, varsinkin jos sattuu yöllä heräämään. En ota, osittain jo ihan käytännön syistä (nukun parvisängyssä). Että kai tollanen ikäänkin voi liittyä.



Mutta ihan itse päätät, annatko lapsen olla samassa sängyssä uniasi häiritsemässä kunnes itse haluaa pois, vai pidätkö oman pääsi. Siihen ei kannata lähteä, että soudat ja huopaat, välillä otat viereen ja välillä taas yrität saada omaan sänkyyn. Tsemppiä vaan.

Mutta minusta ihanaa kun lapsi on vieressä myllertämässä. Ja tosi paljon liikkuukin yöllä. Meillä 180 leveä parisänky, jossa vielä lapsen sänky kiinni.

Välillä tämä sängyn valtaaja hyörii niin, että kiipeää unissaan omasta sängystä äidin ja isän yli ja lopulta tippuu lattialle. Koitahan vaan jaksaa, lapsi tarvitsee läheisyyttä.

Itsellä 3,5 vuotias nukkuu vieressä, joten varmasti toimivia vinkkejä muualla nukuttamisesta ei ole antaa. ( :

Omaa en edes yritä muualla nukkumaan kun viereen mahtuu. Saa sitten sängyn kun itse haluaa.

Joka vauvasta asti nukkunut omassa sängyssään ja nukahtaa aina itsekseen hyvin. Miksi ei ymmärretä, että vaikeampaa se totuttelu vanhemmalla iällä kun annetaan nukkua vieressä 2vuotiaaksi?!?

lapsi tunkee ihan kiinni minuun, en voi kääntyillä, herään joka ikiseen lapsen liikkeeseen, kun vaikka käsi mäjähtää naamalleni, lapsi potkii peittoa koko ajan pois...



AAARGH!



joskus olen yrittänyt saada sitä omaan sänkyyn, nukahti minun sänkyyn, siirsin sitten omaansa, ja yöllä lapsi rymyää viereen.



ai mikäkö ahdistaa?

joudun olemaan niiiiin reunassa omassa sängyssä kuin voin, kun pitää estää lapsen putoaminen, ja vaikka olisi miten iso sänky tahansa, tila ei riitä kun se änkee kylkeen kiinni.



selkäsärky jumalaton, kun pitää nukkua mitä ihmeellisimmissä asennoissa, jotta lapsi mahtuu...



-ap, vihainen ap


vaan se on tehtävä päiväälä. Selität, että nyt hän menee omaan sänkyyn nukkumaan koko yökis ja että jos hän herää yöllä niin ei tule silloinkaan teidän sänkyyn.



Sitten kun lapsi tämän jälkeen herää yöllä ja haluaa teidän sänkyyn niin ette anna tulla vaan kannatte vaikka niin että rauhottuu esim. puolisen tuntia....

Seuraavan yönä tuo rauhoitteluaika on jo pienempi tai sitä ei ole ollenkaan.



Näinhän meilläkin jouduttiin tekemään, mutta oli jo unohtanut sen. Johtuen siitä,e ttä poika itse ei nuku kunnolla meidän sängyssä vaikka näennäisesti nukkuukin.

Meillä reilu 2 v, jonka kanssa yöt ihan samanlaisia. Pitäisi saada omaan sänkyyn. Ollaan mietitty just tuota, että lapsen sänky aluksi kiinni meidän sänkyyn.



Meillä lapsi nukkui sänkymme vieressä pinnasängyssä vauvana. 8 kk vanhana jouui leikkaukseen. Fyysisesti toipui hyvin, mutta henkisesti ei. Kuukauden päivät takertui paniikissa minuun. Isäkään ei kelvannut. Mikään tassuttelu ja rauhoittelu pinnikseen ei auttanut. Huusi hysteerisenä kunnes otin syliin ja viereen. Myöhemmin yritimme takaisin pinnikseen, mutta silloinkin huusi kauhuissaan ja oksensikin muutaman kerran.



Nyt ajattelimme alkaa hiljakseen kouluttamaan omaan sänkyyn. Lapsi on muuten älyttömän hellyydenkipeä. Monta kertaa päivässä tankkaa rakkautta sylissä, käy vähän väliä halaamassa ja suukottelemassa. Eli läheisyyttä saa kovasti päivälläkin.



lapsen sänky on nyt hinattu kiinni omaani.



sinne tuo sujahti petiinsä, mutta peiton alta kuuluu koko ajan " äiti... äiti"



saas nähdä, kuinka yö sujuu.



kiitos kaikille neuvoista.

kiva, että sai asiallisiakin neuvoja, eikä vain v*ttuilua osakseen, että " mitäs olet nukuttanut viereesi" .

kun se elämä ei aina ole niiiin helppoa ja auvoista kaikilla:)



-ap

Vierailija:

Lainaus:


Jälkiviisaus ei tietänkään auta, mutta silti... Mä olisin alkanut kaivata yöunia jo varmaan aiemmassa vaiheessa.



Nyt vaan raaka peli sitten, anna huutaa vaan. Ei kai se ole lapsenkaan etu, että äiti ei saa nukuttua.



Mulla on kans 2,5-vuotias, joka on kyllä aina nukkunu omassa sängyssä. Silläkin on nyt sellanen vaihe, että pyytää äitin viereen nukkumaan, varsinkin jos sattuu yöllä heräämään. En ota, osittain jo ihan käytännön syistä (nukun parvisängyssä). Että kai tollanen ikäänkin voi liittyä.



Mutta ihan itse päätät, annatko lapsen olla samassa sängyssä uniasi häiritsemässä kunnes itse haluaa pois, vai pidätkö oman pääsi. Siihen ei kannata lähteä, että soudat ja huopaat, välillä otat viereen ja välillä taas yrität saada omaan sänkyyn. Tsemppiä vaan.




Kannattaa puhua omassa sängyssä nukkumisesta aina kun tilaisuus tulee.



Auttaisiko, että saa sänkyynsä uudet hienot lakanat? Tai sen lampaantaljan tai uuden unilelun.



Meidän pienelle (just samanikäinen) ei vielä kolme kuukautta sitten auttanut mitkään unilelut tai muutkaan, jos illalla sille päälle sattui. On siis nukkunut jo aikapäivät omassa sängyssään ihan siksi, ettei osaa nukkua meidän välissä, vaan pyörii ja hyörii ja lopulta herää. Sekin on joskus vähän ongelmallista, kun ollaan esim. kyläilemässä...



Joskus vain on niitä iltoja, kun uni ei tule lainkaan. Silloin on kokeiltava jotain (on isompiakin huollettavana sänkyyn asti ja mies iltatöissä). Mutta tätänykyä pienellemme on hienoa, kun sai isojen pussilakanan ja peiton. Sen alla on mahtava nukkua. Pikkuisesta ei näy kuin pää, kun hän pujahtaa omaan sänkyynsä peiton alle. Omasta sängystä on tullut tosi tärkeä - oma juttu.



Lisäksi pienin ymmärtää puhetta kivasti jo, viimeksi toissailtana selitin että nyt on käytävä nukkumaan, että jaksaa aamulla hoitoon. Kehotin miettiin kivoja kuvia, johon lapsi päättäväisenä totesi, että hän miettii autoja ja prinsessoja. Ja sinnehän tuo nukahti. Huonompia iltojakin on, onneksi harvemmin enää nykyään.



Esikoisen kanssa joskus aikanaan käytin lahjontaa. Tarroja nätistä nukahtamisesta. Ja 20 tarrasta kirja. Mutta hän oli vähän vanhempi, n. kolme vuotias. Keskimmäinen on aina nukahtanu hienosti. Kunhan vain vanhemmat on antaneet itsestään jotain elonmerkkiä. Eli ei oo saanu olla täysin hiljaa, vaan on jotain vähän kolisteltu ja " elämöity" . Aika usein majoituin silittämään sen verrna lähelle, että lapsi kuuli äänet, lisäksi itse näin samalla television ja tuli monastikin silitettyä tosi pitkälle iltaan.

Ja meillä syynä samassa huoneessa nukkumiseen oli yksinkertaisesti tilanahtaus eli vain yksi makuuhuone oli aiemmin käytössä.



Kaikkien iltarutiinien ja iltasadun jälkeen olen jättänyt lapset sänkyyn ja sanonut käyväni pesemässä vaikka hampaani. Sitten olen taas käynyt kurkkaamassa lapsia ja lähtenyt taas hetkeksi pois ja touhunnut omiani. Lopulta lapsi nukahtaa vaikken olisi ihan vieressäkään.

2 v pojalle annan joskus viereen jonkun lelun " nukkumaan" , jota räpeltää siihen saakka kunnes nukahtaa. (Jotkut eivät hyväksy tätäkään, mutta meillä se on auttanut monesti.)



On muuten todella autuaallista saada ensimmäisen kerran vuosiin nukkua kokopitkät yöunet kenenkään herättämättä! Sen asian eteen tekee töitä jonkun aikaa ihan mielellään. Nopeasti tuloksia ei välttämättä tule, mutta kärsivällisyyttä ja tsemppiä ap!

Onko sukulaisia tai muita, jotka voisivat tulla avuksi? Siis jos vaikka mummu tai joku muu pitää sen siellä omassa sängyssä ja itse nukut muuallta? Lapsi ei ole tainnut olla paljoa sinusta erossa?



8


liikaa pojalle japyytää, että äiti siirrä sänky ihan viereen :)



Joksus yöllä jos herää niin sattaa pyytää, että äiti ota kädestä kiinni.... Siihen nukahtaa minuutissa uudelleen.



Uskon, että lapsi todella tarvitsee tuota läheisyyttä noin paljon jos kerran sitä vaatii niin paljon. En usko, että hän turhaan kiukuttelee.



Mutta noin isolle auttaa vasmasti puhuminen. Ota syliin ja SELITÄ juurta jaksian miksi olisi mukava,e ttä hän nukkuisi omassa sängyssä, mutta että äiti on ihan vieressä ja voi kädellä pitää silti kiinni.



Selitä vaikak että uninalletkin haluasi että lapsella ja nalleilla olis oma sänky. Tee siitä sängystä turvallinen pesä lapselle.



Meidän lapset nukkuu suurimman osan vuotta lampaantaljan päällä. Meillä on melko kylmä talo eli ei sovellu ihan kerrostalon uumuuteen välttämättä.



Monelta olen kuullut, että ihan pienetkin on alkaneet nukkumaan paljon paremmin kun on hankittu talja sänkyyn. Meillä on kyllä nukkunu hyvi eli ei olla sen takia hankittu sitä taljaa vaan nimenomaan sentakia ettei sänky tunnu kylmältä missään vaiheessa yötä :)



Mutta tämä vaatii sinulta itseltä ylirauhallisuutta. Väkisin et savuta mitään. Ainoastaan puhumalla ja tekemällä kaiken mahdollisimman turvallisen tuntuisesti lapsen kannlata saavutat varmaan parhaan tuloksen.

Meillä tarrataulu alkoi toimimaan about 3-vuotiaalla. Ja hyvin toimikin sitten. Sen avulla hommat alkoi toimimaan tosi nopeasti. Ensin käytettiin tarrataulua pissalla käymiseen. Siitä sai kiitokseksi tarran. Sitten se oli johonkin muuhun, en enää edes muista. Ja nyt nukkumaan käymisestä saa tarran. Eli siitä ettei illalla tappele nukkumista vastaan, vaan jää kiltisti odottelemaan unta iltasadun jälkeen. Ja tosi hyvin on alkanut käymään. Lapsella on ikää 3 v 3 kk.



Eli minäkin oon tuon kannalla, että ensin valmistellaan lasta omassa sängyssä nukkumiseen esim. pari viikkoa. Sitten kun se määräpäivä on, niin sinä päivänä voisi ehkä käydä ostamassa jonkin uuden ihanan nallen sinne sänkyyn kaveriksi. Ja sitten sitä tarratauluakin voi kokeilla, eli selität myös sen periaatteen, että siihen kasataan tarroja ja sitten kun taulu on täynnä, niin saa palkinnon. Palkinnon kuva siihen taulukkoon ja taulukko esim. jääkaapin oveen, missä se on koko ajan näkyvillä. Ja esim. 3 - 5 ruutua tarroille on hyvä määrä esnimmäisellä kerralla.



Ja sitten illalla yrität parhaasi ja toivot parasta. En kyllä tiedä onnistuuko. Meillä on kanssa todella takertuva esikoinen, ja se nukkuu edelleen vieressä, vaikka se todella rasittavaa onkin. Toinen lapsi on ihan toista maata. Sille toimii paljon helpommin kaikki tällaiset neuvot. Mutta tuolle esikoiselle ei esimerkiksi auta yhtään tuo, että vertaillaan muihin lapsiin. Ei sitä kiinnosta mitä muut tekee. Tai että mukamas kanniskellaan tänään puoli tuntia ja huomenna vähemmän ja kolmantena päivänä ei huuda enää laisinkaan. Joo helppoahan se olisi, jos noin menisi. Mutta tää sitkeä takertuja huutaa yö yön perään vain enemmän, joten jos ekana yönä on tyytynyt puolen tunnin huutoon, niin kolmantena yönä huutaa jo kaksi tuntia. Että kaikki lapset ei vaan toimi oppikirjojen mukaan.



Mutta tsemppiä sulle. Meillä kyllä tuossa kolmevuotiaana alkoi olla enemmän keinoja käytettävissä, kun lapsi alkoi paremmin ymmärtämään syitä ja seurauksia, alkoi kiinnostumaan perusteluista ja selityksistä, jne. Eli nykyään päästään keskustelemalla ja etukäteen valmistelemalla jo aika pitkälle. Ja elämä on monella osa-alueella muuttunut vaativasta aivan tavallisen helpoksi. Joten tsemppiä sullekin. Helpotusta on luvassa, aika tuo sitä automaattisesti.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat