Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kaksi lasta jo on on, 8v ja 4v. Nyt tosi ristiriitaset fiilikset. Toisaalta olis ihana jos saisi vielä lapsia. Toisaalta tuntuu,että olis väärin tehdä lisää kun on kaksi saanut. Jotenkin koko maapallon tila ruvennut mietityttämään, ilmastonmuutos, sodat ym. Tulevaisuus ei näytä kauheen ruususelta. Ja se, että kotia tarvitsevia lapsia olis maailma pullollaan.



Mikä siis olis peruste tehdä (saada) lisää lapsia? " kuuluuko" miettiä muuta kuin omaa perhettä ja sen kannalta hyviä ratkasuita?



Mielipiteitä!

Kommentit (17)

" monimutkaisesti" miettivä. Kaksi lasta on jo, mutta " vielä joskus se kolmas" pyörii ajatuksissa. Toisaalta ahdistaa ja pelottaa planeettamme tulevaisuus. Jo omilla lapsenlapsilla voivat elinolosuhteet olla hyvin erilaiset (vaikeammat) kuin tällä hetkellä. Kannattaako tänne sukua pykätä kärsimään...

Ja mietin sitäkin, miten omille lapsille - kun alkavat ymmärtää - selitän ihmisen ahneuden ja itsekkyyden. Miten on tähän tilaan ajauduttu, että ekosysteemi on romahtamassa, ihmislaji tuhoamassa omat ja muiden lajien edellytykset elää alunperin niin suunnattoman kauniilla ja " hyvin toimivalla" planeetallamme. Ja miksi on ökyrikkaita ja valtavat määrät hyvin hyvin köyhiä ihmisiä. Miksi lasten annetaan kärsiä... :((

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä on nyt 4- ja 2-vuotiaat lapset. Vielä ei olisikaan kolmannen aika, mutta jotenkin minusta tuntuu, että jossain vaiheessa haluaisin vielä sen numero kolmosenkin. Mutta näitä samoja asioita pähkäilen. En ole mikään " viherpiipertäjä" , mutta viimeisen vuoden sisällä tämän maapallon tila on todella alkanut huolestuttaa ja ahdistaakin. Toisaalta ajattelen sitä, miten paljon yksi lisäsuu kuluttaa luonnonvaroja ja toisaalta taas sitä, että jos planeetta on menossa kohti loppuaan, niin onko oikein tehdä tänne lisää ihmisiä kärsimään.







Mä pelkään, että meille tulisi kamala lapsityranni ja se sotkisi meidän perheen balanssin täydellisesti. Pelkään, että joskus ajattelisin, että miksi en vaan antanut olla ja miksi en ollut onnellinen kun kaikki oli hyvin? Kun periaatteessa meiltä ei kuitenkaan puutu mitään, lapsilla on sisarus etc.

mutta kun se lapsen " haluaminen" ja maailmatila on vähän eriluokan asioita. Toisessa on kyse tunteista ja hormonitoiminnasta, toisessa faktasta että lähitulevaisuudessa tämä pallo ei elätä kuin murto-osan meistä.

Erottakaa omat tunteenne ja faktat niin " pohtiminen" on paljon paljon helpompaa...................................



t.11

Mistä tiedät että edes kelpaisit jonoon? Kahden biolapsen kanssa on vain muutama potentiaalinen kohdemaa ja niistä Kiinassa on noin 10 vuoden jono tällä hetkellä.



Suomesta tietty saa sijoituslapsia, mutta oletko sitten valmis siihen rumbaan?

Meilläkin kaksi lasta (tyttö ja poika), kaikki hyvin, elämä täydellistä.

Miehen mielestä tähän maailmaan ei tarvitse enää lapsia tehdä, väestöä on muutenkin ja tulevaisuuden näkymät maapallolla ei ole kummoiset.



Mutta mutta, nyt mua on alkanut polttelemaan ajatus uudesta tulokkaasta, ihanasta vauvasta. Paitsi että entä jos se vauva tuokin meidän elämään vaikeuksia esim. parisuhde ei kestäkään tätä uutta vauva-aikaa. Entäpä jos vauva on vakavasti sairas? Entäpä jos se tulee olemaan käytöshäiriöinen? Nyt meillä on kaksi aivan ihanaa lasta ja jos ahnehdin liikaa (kun on jo kaikki mitä oikeastaan haluan), niin saanko taakakseni lapsen, joka laittaa miettimään, että olisin pärjännyt elämässäni ilman tätä taakkaa. Kamalia ajatuksia, mutta en voi niille mitään.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat