Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kommentit (5)

työkenttä on monipuolinen. Eli jos jokin puoli ei kiinnosta tai alkaa tökkiä työtä tehdessä, niin voi hankkiutua erilaisiin hommiin. Myös työpaikka on melko lailla satavarma, eli näinä epävarmoina aikoina se on iso plussa vaikka palkkanauhan suuruus ei päätä huimaakaan. Työ on myös älyllisesti haastavaa (poislukien ehkä toimeentulotukityö) ja siinä joutuu väkisin tekemään tiliä myös itsensä kanssa ja aika-ajoin ravistelemaan ennakkoluulojaan ja hämähäkinseittejään harteilta pois.



Paljon plussaa ihmisten ja yhteiskunnan auttamisesta, vaikka toki sitä samaa tehdään monessa muussakin ammatissa.

Toimin sossuna n. 10 vuotta ja olen nyt muissa asiantuntijatehtävissä. Tunnen ihan totta huonoa omaatuntoa nostaessani nyt reilusti parempaa palkkaa, mitä sain sossuna. Työn vaativuus kun mielestäni samaa luokkaa.

Joka tapauksessa sosiaalityöntekijät, oma kokemukseni lastensuojelusta ja aikuistyöstä, tekevät arvokasta ja vaativaa duunia hävyttömän pienellä palkalla. Hyvää kuntatyönantajalla (iso kaupunki) mahdollisuus koulutukseen. Takuuvarmasti töitä kelpoisuusehdot täyttävälle. Asiakastyö rankkaa, mukaansatempaavaa ja antoisaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itse olemme lastensuojelun piirissä ollut perhe ja huomaamme omasta käytöksestämmekin tätä saamattomuutta ja analysoimme sitä toisinaan näillä perhetyöntekijän tapaamisilla. Ymmärrämme sen turhautumisen mitä sosiaalityöntekijä kohtaa meidänkin kanssa ja yritämme todella, mutta toisaaltaan mitään ei tapahdu. Kumpikin odotamme ja odotamme jospa jotain tapahtuisi, mutta ei mitään. Mennään pari askelta eteenpäin ja sitten pari taakse ja sitten yksi eteenpäin, hitaasti, liian hitaasti. Varmasti turhautuu kumpikin osapuoli.



En osaa muuta neuvoa antaa tältä puolelta kuin, että päästäkää irti. Ette voi elää elämää meidän puolestamme tai pelastaa ihmisiä jotka ei itse halua tulla vielä pelastetuiksi. Joskus on vain tarkoitus pitää yllä elämää oli se kuinka mitätöntä tahansa.



Oma sosiaalityöntekijämme kuoli vuosi sitten. Viimeisenä tehtävänään hän pelasti meidät joutumasta kadulle. Olen ikuisesti kiitollinen ja muistan hänet aina. Tulen myös tekemään niin kuin hän neuvoi viimeisellä tapaamisellamme.





Vierailija:

Lainaus:


Lastensuojelun puolella työ on mielestäni äärimmäisen rankkaa, ahdistavaa, huonosti palkattua ja usein jopa pelottavaa.

Nostan hattua kaikille, jotka sitä jaksavat tehdä ja kokevat että saavat jotain jopa aikaiseksi. Itse koin äärimmäisen turhauttavaksi käydä saman asiakkaan kanssa asiat aina uudestaan läpi. Mikään ei muuttunut vaikka mitä teki. Koko ajan oli kiire ja olisi pitänyt pystyä huonoilla resursseilla vaikka mihin ihmeisiin.



Keskeneräisyyden sietokykyä pitää olla. Eikä saa ottaa liian henkilökohtaisesti asioita, joita siellä näkee ja kokee. Minä en siihen pystynyt. Perheiden lasten jaksaminen ja pärjääminen tulivat uniin, joten lopulta tuntui, että tein töitä kokoajan. Onnistumisen elämykset olivat aika vähäisiä, vaikkakin muutaman menestys tarinan olen nähnyt. Ihmisiä on aika paha auttaa, jos he eivät ymmärrä että tarvitsevat apua tai eivät halua tulla autettavaksi.



Sosiaalityöntekijänä voi tietysti tehdä muutakin kuin kunnan sosiaalityötä. Minä tosin vaihdoin alaa ihan kokonaan. En jaksa kasvattaa aikuisia ihmisiä. Kasvatan mielummin lapsia. Totesin, että tahdon ammatin, jossa on on iloa ja jossa pääsee " helpommalla" .




Lastensuojelun puolella työ on mielestäni äärimmäisen rankkaa, ahdistavaa, huonosti palkattua ja usein jopa pelottavaa.

Nostan hattua kaikille, jotka sitä jaksavat tehdä ja kokevat että saavat jotain jopa aikaiseksi. Itse koin äärimmäisen turhauttavaksi käydä saman asiakkaan kanssa asiat aina uudestaan läpi. Mikään ei muuttunut vaikka mitä teki. Koko ajan oli kiire ja olisi pitänyt pystyä huonoilla resursseilla vaikka mihin ihmeisiin.



Keskeneräisyyden sietokykyä pitää olla. Eikä saa ottaa liian henkilökohtaisesti asioita, joita siellä näkee ja kokee. Minä en siihen pystynyt. Perheiden lasten jaksaminen ja pärjääminen tulivat uniin, joten lopulta tuntui, että tein töitä kokoajan. Onnistumisen elämykset olivat aika vähäisiä, vaikkakin muutaman menestys tarinan olen nähnyt. Ihmisiä on aika paha auttaa, jos he eivät ymmärrä että tarvitsevat apua tai eivät halua tulla autettavaksi.



Sosiaalityöntekijänä voi tietysti tehdä muutakin kuin kunnan sosiaalityötä. Minä tosin vaihdoin alaa ihan kokonaan. En jaksa kasvattaa aikuisia ihmisiä. Kasvatan mielummin lapsia. Totesin, että tahdon ammatin, jossa on on iloa ja jossa pääsee " helpommalla" .

Pääaineena yhteiskuntapolitiikka.



Kutsumusta olisi, jaksaminen selviäisi sitten työssä. Täällä maalaiskunnissa on sosiaalityöntekijöille jatkuvasti paikkoja auki, jotkut kuukausi tolkulla. Muuta työtä onkin sitten paljon huonommin..

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat