Vierailija

Oli niin ihanaa käydä yksin salilla: kukaan ei huuda, paisko tavaroita, sotke jatkuvasti, vaadi jatkuvasti jotain. Ihanaa kun sai kerrankin aikaa vain itselleen. Kun avasin kotioven, iski vaan suunnaton vitutus vastaan. Ei ollut yhtään ikävä lapsia, miestä, koiraa tai yhtään mitään tästä läävästä.

Kommentit (20)

myös koko perheen yhteiset hauskat hetket (retket tms.) voisivat tehdä terää. Ymmärrän sinua, eikä tunteissasi ole mitään pahaa. Minullakin tuntui tuolta jokin aika sitten.

Senkö että äitinä sinulla ei saa olla ollenkaan omaa aikaa, omia haluja/tarpeita ja elät vain ja ainoastaan lapsellesi, mukisematta? Näitä äitejä olen kyllä nähnyt ja en voi kuin sääliä.. Mies on ihan kyllästynyt kun puolisosta on tullut pelkästään lapselleen elävä äiti ja kaverit kaikkoaa kun aikaa ei löydy, muuta kuin lapsen kera.. Älkää hyvät naiset antako sen äitiyden viedä kaikkea. Te olette (toivottavasti) naisia, puolisoita ja ystäviä sen äitinä olon lisäksi. Minusta AP:n aloitus oli harvinaisen tervejärkinen. Jatka samaan malliin, ota itsellesikin aikaa ja anna miehellesikin omaa aikaa lasten kanssa. Muistakaa myös antaa toisilleenne KAHDENKESKISTÄ aikaa ja vielä kerran myös molemmille OMAA AIKAA!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

On mulla täällä tuttuja ja semmosta. Ei tämä ärsyynnys ole niinkään seuran puutetta kuin jotain täydellistä kypsymistä tähän arjen pyörittämiseen. Uhmaikäisen kanssa on tällä hetkellä tosiaankin hermot tiukilla, miehellä on kiire töissä eikä se ehdi osallistua kotona juuri mihinkään. Ja vauva lisäksi nukkuu tällä hetkellä tosi huonosti, heräilee pitkin yötä eikä meinaa rauhoittua. Tuntuu niin tahkealta kaikki. Kun menis tämä vaihe nyt äkkiä ohi vaan ja jaksaisin pitää itteni kasassa.

ap

3v ja 7kk. Nuorimman syntymän jälkeen olin nyt ekaa kertaa jossain.

Minä olen tosi väsynyt 3v:n uhmaan, en jaksais vääntää joka ikinen päivä samoista asioista. Ja nuorempi nousee seisomaan pitkin yötä. Unta kai tarvisin. Ehkä sitten asennemuutostakin, itehän nää lapset hommasin, vai kuinka? Läävä siksi, että ei ollut kukaan (=mies) viitsinyt panna tikkua ristiin vaan kaikki kotihommat oli siellä odottamassa. Olen ihan kypsä niihin. Oman ajan niukkuus on ihan ok, mutta haluaisin kai että mies ottaisi silloin vastuuta kodista ettei kaikki aina kaatuisi pelkästään mun niskaan. Että olisi joskus mullakin kiva tulla kotiin.

ap

Meillä lapset 5,5 ja 3 ja viime talvi oli ehdottomasti raskain. Esikoisella eskariuhma (ja se on kuule UHMAA isoin kirjaimin) ja pieni koko ajan kipeänä. Siihen arkeen pitää vain yrittää saada jokin rytmi ja toisaalta vain oppia sulkemaan silmänsä/korvansa kaikelta vähemmän akuutilta!

Varmaankin vilpitön tarjous, mutta yhtä hyvin voisi olla joku partaäijä.



Siivooja. On sitä kyllä harkittu, pitäisi ehkä harkita vielä enemmän. Sen vaan ehkä pitäisi asua meillä, kun ei tästä sotkusta tule ikinä loppua... Ottaisin mielelläni myös kokin ja pyykkärin :)



Eniten kai haluaisin kuitenkin mieheltä osallistumista kotihommiin. Nyt tuntuu että meillä on vain yksi aikuinen hoitamassa kodin pakollisia kuvioita. Ehkä minä vaan ruikutan ja haluan rypeä pahassa mielessäni. Olen vaan niin pettynyt ja vihainen, kun kaikki tympeys on muka vaan mun juttuja. Sitä paitsi mun mielestä perheessä sen toisen aikuisen pitäisi ensisijaisesti ottaa vastuu, jos toinen väsyy, eikä jonkun ulkopuolisen. Kai sitä vois olla joskus yhden päivän töissä väsyneenä, kun minä olen täällä kaiket päivät väsyneenä. Vai onko se jotenkin aivan liikaa vaadittu?



No mutta alan nyt sitten nukkumaan.

ap

Meillä on sama ikäero, mutta isompi oli kahtena aamuna kerhossa, kahtena puistotädillä. Ulkoilutin silloin pienempää, hoidin kauppa-asioita, lääkäreitä yms.



Ja meillä käy siivooja kahden viikon välein. Se auttaa siihen läävän tunteisiin. Se tunne nimittäin tulee jatkumaan...



* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat