Vierailija

.. olenkin joskus ollut todella pinna kireällä, huutanut lapsille monta kertaa päivässä milloin mistäkin, ollut todella kiukkuinen, pahantuulinen, joka päivä!!



Nyt olo on siltä osin täysin erilainen. En huuda enää kuin hyvin harvoin. Luonteeltani olen kipakka mutta en todellakaan enää huuda kuten ennen. Oikein ihmettelen miten lääke voi auttaa noin että tunteet tasaantuu. Olo on itseasiassa aika hyvä nyt :)

Paniikkikohtaukset tosin ei ole hellittäneet vieläkään...

Ja kohta kaksi kk olen syönyt lääkettä.

Kommentit (10)

tuossa ajassa ois jo pitänyt tulla jotain tulosta



Vierailija:

Lainaus:


Mä oon kohta puolitoista vuotta vetänyt nappia naamaan, enkä osaa sanoa ollenkaan, onko mitään eroa entiseen.




Kai sitten oon tasoittunut ainakin siltä osin. Ei tuu sellaisia ylitsevuotavan hurmion tunteita, että kaikki on " liian upeaa" , mitä ennen. Harmi...



t. se puolitoista vuotta lääkitetty

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minustakin se oli niin uskomatonta, kun aikoinani ne aloitin, kuinka joku lääke voi oikeasti vaikuttaa niin. Vasta silloin todella tajusin, kuinka masentunut olin ja kuinka kauan olin masentunut ollut. Ihmettelin, että " tällaistä elämääkö muut elävätkin, tältäkö sen elämän pitäisikin tuntua!"

Masentunut olin ollut niin kauan, kun oma tajuntani oli osannut omaa tilaani tulkita ja tutkia.

eläintämme kohtaan, mutta rakkaus lapsiini ei ole tullut takaisin, ei sillä tavalla kuin haluaisin, koska se äiti joka lastaan rakastaa, ei satutua omaa lastaan.

Ja tää on niin syvää tää masennus, että täältä suosta on vaikea päästä ylös.

Kun se on mun pään sisällä.

On vaan jotenkin tosi tasainen olo ja hirveästi koen rakkaudentunteita nyt esim lapsiani kohtaan, halin ja suukotan vähän väliä. Enemmän mitä ennen.

ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat