Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (67)

Tässä ollaan nyt oltu " vuodelevossa" (jotenkin aina sitä jaksaa tulla koneelle...) tämä loppupäivä, kun noita suppareita tulee aika paljon, ja huomaan tarkailevani itseäni nyt jotenkin ylikorostetusti. Kaipa tämä on kohta mökkihöperyyttä... Mutta on alkanut ihmetyttää tämä ihan järkky kutka, joka sijoittuu jalkoihin ja mahaan, tuntuu kun olisi pudonnut nokkospuskaan, siis ihan hirveä raapimistarve! Yritin rasvailua, ei auta, raapiminen - yllättäen - vaan pahentaa tilannetta... Onkohan tuo masu nyt ottamassa jotain kasvuspurttia vai miksiköhän se noin kutisee? No, onneksi huomenna on lääkäri, voi sitten sinne valitella ja kysyä jotain tuhdimpaa voidetta jos tämä nyt ihon kuivumisesta johtuu...



Valentine rv 35 *raapsraaps*

Ai niin, kukas se kyselikään synnytyksen käynnistymisestä luonnollisesti?



Tuo meidän esikoinen tosiaan syntyi kaksi viikkoa myöhässä ja synnytys käynnistyi kuin käynnistyikin luonnollisesti. Oltiin lähdössä seuraavana aamuna käynnistykseen, kun supparit alkoivatkin edellisenä yönä (tämä tuntuu olevan aika yleistä!). Muistaakseni iltasella tunsin ekat menkkamaiset kivut. Sitten puolenyön aikoihin heräsin supistuksiin, jotka olivat kivuliaita, mutta vielä aika vaimeita. Tuossa vaiheessa tuli myös vähän limatulppaa. Supparit alkoivat tulla heti noin viiden minuutin välein, joten synnytys laskettiin alkaneeksi siitä puolestayöstä. Sairaalaan saavuttiin joskus ehkä viiden maissa, supistusten tahti oli koko ajan suunnilleen sama. En kuitenkaan ollut sairaalaan tullessa kuin hädintuskin kolme senttiä auki ja tosi pitkään arpoivat synnytysvastaanotossa, että onko synnytys ollenkaan käynnissä. Olin siellä vastaanotossa kaikkiaan varmaan 10 tuntia. Mies kävi välillä kotona huilaamassa ja itse sain syödä ja nukkuakin hieman. Suppareita tuli koko ajan noin 5-7 minuutin välein ja hitaimmillaankin 10 minuutin välein. Lopulta joskus iltapäivällä todettiin, että kohdunsuu oli 4 cm auki ja synnytys käynnissä.



Kaikkiaan tuo synnytykseni eteni siis tosi hitaasti, vaikka olikin luonnollisesti käynnistynyt. Synnytyssalissa kalvot puhkaistiin jossain vaiheessa ja sain oksitosiinia rutkasti, mutta silti ponnistamaan pääsin vasta 25,5 tuntia synnytyksen käynnistymisen jälkeen. Onneksi tosiaan kivunlievitys toimi hyvin ja epiduraalin saamisen jälkeen (sain sen kai kuuden aikaan illalla ja sitä lisättiin kerran) olin melkolailla kivuton ihan loppuun asti. Ponnistamisen tarve tuntui epiduraalista huolimatta hyvin, kun olin auennut loppuun asti - ja tyttö syntyi noin 20 minuutin ponnistamisen jälkeen.



Lumileopardi vielä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Pyörähdin tänään kampaajalla (ihanaa!) ja muutenkin kaupungilla. Nyt on sitten kiva tukka ja lisäksi löysin imetysliivit, myöskin Anttilasta 11,90¿, taitaa olla samanlaiset kuin jollain muulla (sori, en muista nimeä). Ostin myös kameraan muistikortin ja paristoja, saan nekin sitten sairaalakassiin.



Eilen illalla/yöllä meinasin jo soittaa osastolle, kun pikkuisen liikkeitä ei tuntunut lainkaan! Oli koko päivän tosi hiljainen, ja kun normaalia iltajumppaakaan ei kuulunut, aloin jo huolestua. Mutta aikani siinä makoiltuani alkoi vaimeita liikkeitä tuntua, ja tunnissa niitä kertyikin reippaasti toistakymmentä. Mietin vaan, että mahtaako vauva olla niin eri paikassa ja/tai asennossa, että liikkeet eivät tunnu kuten ennen?



On muuten pirun liukasta ulkona, olkaahan varovaisia Helmet!!!



täysikuu ja tytär 34+

Nonna!!



Ootkos saanut jo kaukalolämpöpussin?

Kun saat sen, niin olisitko niin kiltti että mittaisit siitä minulle mittoja.



Mul on tosiaan yhden mitat, mutta haluisin vähän tarkempia.



Eli kun pussi on kiinni, niin

-alaosan leveys

- vetoketjun kohdalta ylhäältä leveys?

-vetoketjun pituus? (lähteekö vetoketju alareunasta, jos ei niin kuinka paljon alhaalta?

- koko pussin korkeus?

-sit ylös muodostuvan kaaren pituus?

- ja kuinka korkeelta olkaturvavöiden reijät alkaa, esim. ylhäältä mitattuna?

- kuinka pitkät aukot on takana selässä molemminpuolin, ne mis tarranauhat?



Kiitos jo etukäteen!!!



iitulii72



Täällä myös alkaa kylästyttään tämän ison vatsan kans.Ehkä muuten ei niin kyllästyttäisi jos näitä vaivoja ei olisi,närästys.supistelut.

Minä oon esikoiselta saanut puudutuksena epiduraalin.Se oli hyvä,ku vei supistus kivut pois mutta mulla on pelko sitä puudutetta kohtaan.Mulla tuli reikä sinne minne se epiduraali pistetiin niin,mulla tuli kauhee päänsärky siittä.Eikä loppunut ennenku veripaikka tehtiin.Kuopukselta mulle laitettiin sit spinaalipuudutus,koska epiduraalia ei ehitty laittaa.Spinaali puudutus on hyvä,ei tullut päänsärkyä.Nyt aion myös pyytää spinaalia jos vaan ehtivät antaa ja toivottavasti ehtivät,nimittäin mulla on pojilta ollut niin kovat selkä poltot että miten niitten kans pystys oleen jos mitään puudutusta ei ehitä antaa.

anna_liisa 35+6

Ilmoittaudunpas minäkin mukaan jännäilemään viimemetreille:) Päivittäin olen kyllä lukenut viestejänne, mutta en ole toimertunut itse kirjoittelemaan piiiitkään aikaan. Nyt, kun ovat alkaneet taas nämä lopun unettomat yöt, niin löytyy aikaa kirjoitella, kun esikko nukkuu.



Vastailenpa ensin tuohon galluppiin:



1. Minkä verran tullut painoa yhteensä?

- n. 10 kg.



2. Raskausarpia?

- Ei esikon jäljiltä, eikä tässäkään raskaudessa toistaiseksi ainakaan.



3. Suonikohjuja?

- Ei.



4. Turvotusta?

- Kun olin vielä töissä (sairaslomalla siis joulukuun alusta asti), ei meinannut kenkiä saada jalkaan töiden jälkeen. Nyt ei turvotusta mainittavasti.



5. Lisäravinteet?

- Multi-kalkkia ja Obsidania



6. Sf-mitta nyt?

- rv 35 ja 34 cm.



7. Valmistelut synnytykseen?

- Äsken kirjoittelin paperille sairaalakassin sisältöä. Ei muita valmisteluita.



8. Merkkejä synnytyksestä?

- Sairaslomalla joulukuun alusta supistelujen takia. Eilisen lääkärin mukaan vauva tosi alhaalla, kohdunsuu pehmeä ja ennusti, jotta parin viikon päästä voisi hyvinkin jotain tapahtua. Tosi kipeitä vihlasuita kohdunsuulla, kun vauva työntää itseään alaspäin. Lisänä ne menkkajomotukset, ovatko sitten merkkejä synnytyksestä, jää nähtäväksi.



9. Vaivat? Lisääntyneet, vähentyneet, pysyneet samoina?

- Nuo kohdunsuun vihlomiset, menkkamainen jomotus usein iltaisin ja liitoskivut pahimpina riesoina, muita pikkuvaivoja ei jaksa edes luetella. Pahentuneet loppua kohden.



10. Painoarvio?

- Rv 32 oli 2,3 kg



---



Suko81: Olen kanssa alkanut miettimään, miten se arki sitten lähtee rullaamaan vauvan ja esikon kanssa. Jotenkin on kovasti säälittänyt toinen, kun ensin joutuu kärsimään vaivaisesta äidistä, joka ei enää samallalailla leikikään riehumisleikkejä saati sitten ole yhtä pirteä kuin ennen ja sitten hetken päästä ei saakaan enää huomiota kokonaan itselleen, kun vauva tulee taloon. Meillä tuo 2-v. vesseli on aika vilkas tapaus eikä viihdy samallalailla esim. kirjojen parissa, mitä ehkä muut. Mutta täytyy vaan ajatella, että kyllä se siitä lähtee rullaamaan, tavalla tai toisella. Mitä sitä toisaalta etukäteen murehtimaan ajasta, josta loppujen lopuksi ei yhtään tiedä, millasta tulee olemaan. Niinpä niin... :)





Nyt on alkanut tuntumaan jotenkin siltä, ettei se synnytys ole enää kaukana. Kohdunsuuta vihloo useasti niin, ettei askelta saa otettua ja henkeä täytyy pidätellä. Ja ne menkkajomotukset... ne vasta mukavia ovatkin. Mulla menee niiden yhteydessä aina maha sekaisin ja kun olen lukenut, että mahan tyhjentyminen noin, saattaa ennakoida synnyttämään lähtöä, niin sitä on alkanut myös tosissaan miettimään. Lääkärissä kävin eilen, ja paikat sen oloiset, että saattaa kuulemma syntyä hyvinkin parin viikon päästä, mutta yhtä hyvin voi mennä sinne ensi kuun puolelle reippaastikin. Yritä tässä nyt sitten valmistautua mahdolliseen lähtöön, mutta kuitenkin omata malttia sinne ensi kuulle asti. Ehei, odottaminen ei kuulu mun vahvuuksiin.



Mutta kaipa tästä mahasta täytyy vaan pyrkiä nauttimaan, eihän sitä koskaan tiedä vaikka olisi meidän kohdalla viiminen raskaus. Ja nauttinut olenkin kyllä noin suurimman osan ajasta. Tuntuu vain, että tässä raskaudessa olen sata kertaa raihnaisempi mitä edellisessä. Siinä meinaa kyllä välillä unohtua, että helpolla mekään ei tähän olla päästy, ei ilman lääketieteen apua.



Positiivisin mielin siis siskot eteenpäin! :)



Lissukas rv 35+2



Ihanaa lukea noita synnytyskertomuksia, kun ajatukset alkavat jo liikkua sinnepäin:) Mun esikko syntyi pitkän käynnistyksen jälkeen ja kamalampaaa ei voisi toivoa. Perjantaina meni lapsivedet ja vasta maanantai-iltana neiti syntyi 24 tunnin synnytyksen jälkeen. Ponnistusvaihdekin kesti 1,5 tuntia ja imukuppia tarvittiin, koska supistuksia ei koskaan saatu kunnolliseksi. Tippa meni täysillä loppuvaiheessa ja silti vuodin kuin seula synnytyksen jälkeen. Hb laski 80 ja crp:t nousi 86 vedenmenon takia. Repesin kivasti. Lääkäri tuli ompelemaan ja minä neuvomaan, että tarkista kunnolla, ettei svinkteri revennyt ja laita hyvät tikit, jotta tuleepi edes jonkunmoinen siitä alapäästä. Taisin olla aikamoisissa kaasuissa, kun vedin ilokaasua koko ajan ja mies istui naama punaisena veiressä...



Kakkosen synnytys menikin sitten helpommin. Aamulla meni vedet ja puolenpäivän aikaan synnytys käynnistyi itsekseen. Avautumisvaihde kesti noin 5 tuntia. Supparit tulivat koko ajan 7-9 min välein. Saliin siirryttiin kun aloin olla jo aika kivulias ja olinkin 8 cm auki. Siinä vaihdeessa kätilö sanoi, että peräruiske ois hyväksi. Ei meinannu naurattaa vessassa istuskelu loppusupistusten aikaan. Ponnistusvaiheessa en tuntenut ponnistamisen tarvetta. Esikoisen synnytys palasi mieleen ja aloin mennä hysteeriseksi. Sain spinaalin, kun vaadin sitä. Puudutuksen saatuani sanoin, että nyt tulee ja sitten synnytinkin melkein viisikiloisen pojan. Kivut eivät olleet kamalat puudutuksen ansiosta, mutta aika tukalaa sitä oli noin isoa poikaa maailmaan vääntää. En suostu enää ikinä synnyttämään ilman spinaalia. Se on maailman paras keksintö! Olin niin rento, että taitava kätilö sai pojan maailmaan hitaasti ja siististi. En tarvinnut edes tikkejä:) Muistan, että repesin ekalta aivan järkyttävästi juuri sen takia, että kivun kourissa iskin kaikki lihakseni vastaan ja repesihän minä.



Kolmosen synnytyksen käynnistyttyä tiedän mitä haluan. Otan ekaksi peräruiskeen:) ja sit ponnistusvaiheeseen spinaalin. Ja kätilöksi toivon taitavaa vanhaa lapsenpäästäjää:) En suostu ottamaan opiskelijaa, koska vauvani on todennäköisesti hyvin iso, joten haluan kokeneen kätilön avustajaksi. Kumpa kaikki menisi hyvin ja suunnitelmien mukaan. Ja toivottavasti synnytys käynnistyy ajallaan, jotta vauva ei kasvaisi aivan kauhean isoksi...



Huhhuijaa... Ihan pulssi nousi, kun muisti nuo synnytykset. En halua vielä mahastani eroon, vaikka tänään lenkillä tuntui, että tippuu se väkisinkin tielle. Kuntosalilla on parempi käydä kuin lenkillä, koska jotenkin se maha ei kuitenkaan rasitu siellä niin paljoa.



Kiitos sulle (nicciä en muista) siitä vaavi-sänkyjen osoitteesta. Päädyin kuitenkin siihen, että ostin vauvalle huutonetistä pinnasängyn ja siirrän isommat lapset toiseen huoneeseen. Vaavisängyt on niin kalliita mun mielestä (65e/4kk). Sain halvemmalla kunnon pinnasängyn. Nyt pitäisi ostaa vielä hoitopöytä. Haaveilen ikean hoitopöydästä, josta saa myöhemmin lipaston. Pitääpi seurailla huutonettiä, josko löytyisi käytettynä. Huvittavaa, että yksi sellainen oli tarjolla melkein yhtä kalliina kuin uutena. Eikö ihmiset tarkista uusien hintoja netistä ennenkuin huutavat?



Tsemppiä kaikille! Olen niitä loppupään helmiksiä, joten ymmärrän, jos teillä alkupään porukoilla alkaa jo synnytys polttelemaan.



t.Amanda masuineen viikoilla 34+2?

Mulla tähän liivikeskusteluun vähän samat fiilikset ko neronjallaki... En olis tienny millään, et B:stä voi tulla D !!!! Vähän aikaa oli todeella povekas olo! Mut nyt niitäki on onneksi sit jo varastossa, ni ei tarvi stressata asiaa (paitsi jos maito ei nousekaan eikä saakaan imettää:( *hui kauhistus*)



Siitä kyllästymisestä: Vaikka esikkoki meni 6pv yli, en koskaan ehtiny kyllästyä raskaana olemiseen. Tähän mun varteen kun sopii aika isoki (?) maha mukaan ilman, et se suuresti vaikeuttaa eloa ja oloa...

Tälläki hetkellä olo on mainio, eikä kiirettä vauvan syntymälle vielä oo...

Mut saapa nähdä muutaman viikon päästä...



Laskeutumisesta: mulla kuulemma vauva on todella syvällä, päätä tuskin tuntee. Mä en oo kyllä todellakaan tietoinen siitä, milloin sinne on sukellettu, mut siellä ollaan. Tää on muutenki menevämpää sorttia tää kakkonen. Välillä pyöräyttää pyllyn tuohon ihan keskelle mahaa ja työntää ihan tosissaan ja välillä pyörähtää sit takaisin tuonne sukelluksiin niin, ettei tunnu juuri mitään mahan läpi... Esikko kun pötkötti pylly kylkikaaren alla tiukasti lähes koko ajan tällain loppuajoista...



No mutta. Mua vaivaa into tehdä kaikenlaista. Nyt menossa ikkunoiden sisäpintojen pesu ja verhojen vaihto (jouluksi kun en näitä hommia tehnyt). Eilen tuli uusi Ottobren lehti, jos alkais esikolle jotain mukavaa uutta päälepantavaaki ommella vielä illan päälle... ;P



Illan jatkoja siskot! Synnytysuutisia odotellen,

Luuk@ ja Onni 34+4

Onko teillä muilla jo alkanut ne " sukkapuikkovihlaisut" tuonne kohdunsuulle? Mulla oli niitä jo noin viikko sitten ekan kerran ja tänä aamuna taas useamman kerran peräkkäin. Ilkeää kun kesken kävelyn vihlaisee oikein kunnolla.



Olsku rv 36 tasan

Tultiin juuri lasten kanssa pihalta ja täytyy kyllä sanoa, että kyllä tuollainen kunnon lumimyräkkä ja valkoinen maa tekee kyllä mielen virkeäksi. Puistoon kerääntyi väkeäkin ilman takia enemmän kuin pitkään aikaan, joten mikäs siellä oli ollessa niin äidillä kuin lapsillakin. Nyt pitäisi pistää ruokaa jo pöytään, mutta kun lapset niin innoissaan istuivat tuohon piirtämään, niin pakkohan sitä oli netti avata. Meillä on tässä alakerrassa yhdistetty leikki- ja työhuone, mikä on osoittautunut kyllä erittäin hyväksi ratkaisuksi. Suosittelen!



[b]Nonna-80[/b]:n perhe oli tehnyt valinnan uudesta autosta. Hyvä valinta vaihtaa tila-autoon! Me ostettiin farmari (tosin ei mikään isoin malli), kun esikoinen oli pieni vain todetaksemme, että se oli auttamattomasti liian pieni, kun kakkonen oli jo maailmassa. Sen jälkeen vaihdoimme Renaultin Grand Espace -tila-autoon ja ollaan aivan myytyjä edelleen! Tavarat mahtuvat heittämällä kyytiin ja esim. lapin reissutkin kaikkine talvivarusteineen eivät tuota ongelmia.



Terveiset lääkäriltä! Eilen päätin vihdoista viimein marssia lekurin puheille, sillä mua on viimeisen kuukauden ajan vaivannut [b]satunnainen kurkkukipu[/b] (ilman muita flunssaoireita). Alkuun se vei multa äänenkin kokonaan kolmeksi päiväksi, mutta sen jälkeen on erityisesti aamuisin kiusannut. Nyt kun oli vielä selkeästi siirtynyt tohon oikealle puolelle, rupesin huolestumaan, jos vaikka on tulehdus siirtynyt korviin tms. Moninaiset ovat raskausoireet, sillä tutkimisen jälkeen diagnoosi oli yöllisen närästyksen takia tulehtuneet äänihuulet! On kuulemma tosi yleistä raskaanaolevilla :-o. Toki mua päivälläkin on vähän närästänyt, mutta ei mitenkään erityisen paljon (vähemmän kuin edellisissä raskauksissa), mutta näin vaan oli, että se on nyt aiheuttanut tällaista kummaa kipua. Kotihoitona äänen käytön rajoittaminen (tosi helppoa, kun hoitaa 2- ja 4-vuotiaita ;-), reilusti korotettu nukkumisasento, iltasyömisten lopettaminen kokonaan ja muutenkin närästystä aiheuttavien ruoka-aineiden välttäminen. Reseptinkin sain [b]Zantac[/b]-merkkisiin närästyslääkkeisiin, joita voi hätätilanteessa käyttää. Onko joku muu käyttänyt niitä raskausaikana? Yritän nyt joka tapauksessa pärjätä nämä vikat viikot ilman, ellei olo muutu ihan mahdottomaksi.



Tämä on siis nyt tämän hetken suurin vaiva. Toiseksi vaivaksi voisi laskea sen, että miehen lasketteluhousut eivät mene enää kiinni ;-). Nyt on sitten vaan yritettävä kulkea ulkona vetoketju osittain auki - onneksi housuissa on henkselit... ;-)



Huomenna neuvolaan ja torstaina sinne kokoarvioon. Toisaalta varsinkin torstai jännittää, mutta ihan kiva taas palata arkirytmiin ja päästä taas puhumaan raskaudestakin. On jotenkin jäänyt kaiken joulu- ja lomahössötyksen taustalle.



Lumiset viikon jatkot!



t. Jogu (34+5)

Täälläpä onkin lunta!

Hiphei!

Vihdoin näyttää talvelta, ja ulko/ikkunavalot pääsee täyteen loistoonsa.. Jotenkin näytti niin säälittäviltä kaikki valoilla koristellut puut ja pensaat kun oli musta maa.



Täällä on monet jo kyllästyneet, mulla ei vielä ole tullut vastaan. Täytyy myöntää, että joskus jopa unohdan että tuossa on tuo maha. Kummallista, yläkäyrillä kuitenkin sf-mitassakin mennään. Kumarteleminen alkaa olemaan jo aika hankalaa, kyykistyn mielummin, tuleepa venyteltyä paikkojakin samalla.



Puudutuksistakin oli puhetta. Sain esikoista punnatessani ilokaasua ja epiduraalin, oli kyllä helpotus tuo epiduraali, siitä lähti avautumaankin nopeammin siinä kun rentoutui.. Synnytys kun oli käynnistetty, niin ne supistukset olivat niin rajuja että sitä jotenkin pisti vastaan ja jännitti = ei avautunut luonnollisesti. Olisin kyllä halunnut jonkun toisen puudutuksen, että olisi voinut ponnistaa jakkaralta, epiduraalilla eivät päästäneet enää sängyltä pois. Eipä se ponnistusaika nyt niin valtavan pitkä ollut, itse laskin ensimmäisestä ponnistamisen tarpeesta 45 min kun esikoinen syntyi, korttiin olivat merkinneet muistaakseni 20 min..



Lisää muuten niitä luonnollisesti käynnistyneiden synnytysten alkamiskertomuksia, kiitos!



Nyt pitäis ryhtyä laittamaan juuresmureketta ja tehdä esikoisen neuletakki loppuun (sain kudottua, pitäisi päätellä ja huomenna haen napit).





Mrs.Marple & Kuopus

Täältä pesee muutama spontaani synnytyksenkäynnistyminen.

Mrs.Marple kyseli.

Älkää lukeko synnytystarinoita jos tekee pahaa tai alkaa pelottaa.



1.40+0

Neuvola lausui; tervemenoa synnyttämään. Verenpaineet oli just sinä päivänä nousseet kattoon. Itse en huomannut mitään. Muistan vielä syöneeni ip. saippuaoopperaa katsellessa eineksiä mummon muusia ja lihapullia. 15.50 menin nokosille ja 16.00 heräsin poksahdukseen, ääneen ja tunteeseen. Sitten alkoi valua housuun jotakin. Kipitin mahani kanssa vessaan ja lapsivesihän sinne pönttöön mennä lorisi. Limatulppaa ei tullut koskaan eli lienee lorahtanut pönttöön siinä samalla. Mieheltä tuli viesti ett on viel palaverissa ja kun soitti niin ehdotin josko kävisi viel äänestämässä samalla reissulla. Saapui kuudelta kotiin ja sanoi mulle älä huijaa ,kun menin ovelle ilmoittamaan että kiva kun tulit lapsivesi meni jo! Supparit alkoi puol kaheksan säännöllisesti ja 20.30 oltiin kättärillä. Epiduraalin sain 23.00 23.25 syntyi esikoinen. Ilokaasua tyrkytettiin aiemmin, mutta paha olo tuli parista henkäisystä. Ei ole mun huume. Tuossa välissä aloin puuskuttamaan kivussani niin railakkaasti että kätilö pelkäsi että hyperventiloin ja tunki paperipussia naamalle. Kädet oli jo aivan puutuneet. Puudute vaikutti niin etten tuntenut mitään ponnistuksen tarvetta. Ensi kertalaisena oli hieman vaikea tajuta ponnistusta. Se kesti 20 min. kunnes jossain vaiheessa kätilö sanoi ettei enää tarvi. Jälkeisetkin tuli yhellä työnnöllä. Kaikista kamalin kokemus oli kipu ja toipuminen jälkikäteen. Eppari tehtiin ja palauduin huonosti. Jos synnytys olisi ollut puoli tuntia nopeampi se olisi tilastoitu syöksysynnytyksenä.



2. 40+2 su aamuna meni limatulppa vessareissulla. Päivä oli normaali. Illalla haettiin pitsaa ja yöllä kahen maissa heräsin siihen tuttuun poksahdukseen ja kipitin vessaan lorottamaan lapsivettä pönttöön. Kättärillä kolmelta synnytys hyvässä käynnissä ja kätilö katsoi että onpa sulla maha korkealla, hän kurkkaa ultralla ja yllätysperätila vatsasta löytyi vaikka neuvola korttiin kirjoitti rt jo monta viikkoa. Sitten tuli lääkäreitä ja kätilöitä ultraamaan ja minä kiemurtelin kiivaissa supistuksissa lavitsalla kun miettivät painoarvioita. Meinasin pudota enkä pystynyt osallistumaan mitenkään synnytyssuunnitelmaan. Arvioivat lapsen kilon kevyemmäksi ja lähdettiin perätilan alatiesynnytykseen. Puudutuksia en saanut koska olin jo 10 cm auki ja ponnistusta vailla mutta lapsi ei laskeutunutkaan. 6,5 h odoteltiin ja minut " sidottiin sänkyyn kiinni " eli en päässyt makuuasennosta mihinkään. oli he.....stä. Aamulla vihdoin tuli lupa sektioon kun en sanoin että olen ihan loppu. Leikkauksessa lääkäri huudahti tytön nostessaan että ei tämä olis millään mahtunut perätilassa ulos tulemaan alakautta.Muut huokailivat ja kuului että ohhoh.4,5 kg syntyi. Luojan kiitos, luonto auttoi. Vielä leikkuriin mennessä anelin narkkarilta nopeaa nukutusta itseäni säästäen , että pääsisin pois niistä kivuista,mutta se viiksivallu sanoi jaahas spinaali & epiduraali sulle.



3. 39+5 Tuttuun tapaan ihan normaalipäivä ja yöllä nukkuessa heräsin poksahdukseen kahdelta. Mies oli just tullut töistä kotiin , saanut kaukosäätimen ja olutpullon mukavasti käteensä ja päivän oli viel hoitanut lapsia kun mun meno oli niin raihnaista. Huusin sille että saa jättää sen kaljan juomati, pian mennään. Supparit alkoi säännöllisenä heti taas lapsiveden menon jälkeen. Kättärille kurvattiin heti kun lapsenvahti puolessatunnissa saapui. Autossa tein kaikki kevätjuhlaliikkeet ja kun käännyttiin kättärille johtavalle tielle loppui supistukset kuin seinään ja taas mut laitettiin pakkomakaamaan! Se on inhottavaa. Haikaranpesässä oli ruuhkaa joten alakertaan jouduttiin makaamaan. Onneksi oli toinen sänky tyhjä siinä huoneessa, mies rojahti siihen ja nukahti samantien. Ja kuorsasi niin ett seinät tärisi. Kätilö jätti meidät siihen ja meni muihin hommiin. En tietenkään nukkunut ja lopulta aamulla supistukset hyökkäsi päälle kuin pommituksessa, rajuna ja vahvoina. Huusin miestä hereille mutta se vaan kuorsasi. Lopulta soitin kelloa ja kätilö tuli ja tönäisi miestä et ylös ja äkkiä 6 cm auki. Mies juoksi huoneessa ympyrää kun ei saanut unenpäiten tavaroita kerätyksi. Mua ei päästetty omille jaloille. Hyvä kun mies samaan hissiin ehti. Haikaranpesässä kinuin heti miten epiduraalia ja narkkari soitettiin paikalle joka saapui tuossa tuokiossa. Kävin vessassa ja hyvä kun pöntöltä ylös pääsin kun jäin lavuaaria vasten heijaamaan itseäni supistuksessa. Tulin vessasta , narkkari jäi oven suuhun seisomaan ja katsomaan miten tilanne ryöstäytyi käsistä.

Siinä kävellessä joku muljahti mun sisällä rajusti( vauva laskeutui alas) ja sanoin et nyt tuntui ja kätilö vauhdissa koplaamaan värkkiä. 10 cm auki ja ponnistamaan! Mä viel uikutin jotain puudutusta, ihan mitä vaan ja se narkkari nauroi ett ponnistus on paras puudutus. Sitten vaadin päästä sängystä pois ihan mihin vaan. Selälleni en mene. Jakkara tuotiin alle , mies taakse ja menoksi niin ponnistuksessa ei oikein supparit pysyneet päällä. Oksitosiinia tiputettiin. 10 min. vauva syntyi kun vähän hidastin , pelkäsin repeämistä. Narkkari jatkoi mun kanssa myöhemmin kun istukka ei irronnut.Synnytyskertomukseen merkattiin kivunlievityksesksi synnytyslaulu vaikka mielestäni se oli leijonankarjuntaa. Mutta ihana kun tyttö syntyi niin se jatkoi pientä lauluaan vatsani päällä siitä, mihin äiti oli jäänyt sen hetken kun kätilö nappasi vauvan , tuntui että hetkessä kymmeniä pareja käsiä työntyi mun päälle. Painoi kovakouraisesti vatsaa ja joku työnsi väkisin sen ilokaasumaskin naamaan. Mut välissä oli rauhallinen 20 min tytön kanssa.



Kolme kokemusta ja kaikki spontaaneja käynnistymisiä. Toivon ettei tarvitsisi kokea sitä käynnistettyä synnytystä =) Hassua et ne on menneet kaikki saman kaavan mukaan nuo käynnistymiset vaikka synnytykset onkin kaikki erilaisia.Eikä mitään traumoja ole jäänyt. Aivan ihanaa henkilökuntaa ollut avustamassa meitä ja jälkijuttelut on olleet kaikista heti synnärillä.



Onnea matkaan helmet !

En ole ehtinyt vielä tätä pinoa lukea ja nytkin on kiire nukkumaan, mutta ajattelin teiltä kysyä, että onko muilla käynyt näin..



Oltiin neuvolassa tänään 32+4 rv ja viimeeksi oltiin viisi viikkoa sitten. Silloin sf-mitta oli 27 cm, eli tasan keskikäyrällä ja nyt osottautuikin, että vauva on kääntynyt poikkitilaan ja kohdun yläosa vain on tyhjää täynnä ja täti sai juuri ja juuri 25 cm mitattua kohdulle korkeutta. Outoa, että noin pienenee, mutta onhan nuo liitoskivut tosiaan loppuneet, kun vauva ei enää sinne paina. Esikoinen oli samalla tavalla vinossa aivan samoilla viikoilla ja kääntyi seuraavaan neuvolakertaan mennessä raivotarjontaan takaisin, mutta silloin oli kuitenkin kasvanut kohdun korkeus pari senttiä vastaavassa mittauksessa. En edes tiedä mitä stressaan, mutta jokin tässä huolestuttaa.. =( Jos jollakulla vastaavaa käynyt niin olisi kiva tietää!



Muuten oli kaikki neuvolassa ok. Hbkin oli noussut 112:een alle 110:stä.



nemma ja muksu 32+4

Yks vaihtoehto lienee hepatogestoosi tms...

Mut eikö sen kutinan noissa maksajutuissa pitäis kohdistua enemmän niinko käsi- ja jalkapohjiin...? :P

Ensiksi on pakko kommentoia [b]anna_liisan[/b] vointiin. Ei taida olla kovin pitkään enää sulla jäljellä, kun noin kovasti supistelee ja limatulppakin irtoaa. Tsemppiä kovasti, jos/kun lähtö lähipäivinä tulee!



Mä kävin tänään sitten siellä [b]kokoarviossa[/b]. Oli aivan ylimukava lääkäri ja jo senkin takia tulin heti hyvälle mielelle. Kokeili ensin mahan päältä ja totesi kohdun olevan tosi supistusherkkä, kun meni heti kivikovaksi. Tämän takia ei pystynyt arvioimaan tarkkaan käsikopelolla, mutta ultra sitten rupesi kertomaan jo lukemia. Kahteen kertaan otti mitat ja tällä hetkellä vauva on 3260 g, joka tarkoittaa, että la:na vauva on n. 4,5-kiloinen. Hyvin samoihin meni siis joulukuun alussa tehdyn arvion kanssa. Istukan virtaukset olivat hyvät, samoin syke ja kuulemma ainakaan hörökorvaista lasta ei meille tule (lähikuvassa näkyi vauvan korva ;-).



Lääkäri on TAYSissa lääkärinä ja helpotuksekseni sanoi, että hänen mielestään hyvin sopusuhtainen on vauvan koko omaan kokooni nähden eli hän ei olisi ainakaan toistaiseksi huolissaan. Vauvan kaikki mitat olivat samassa suhteessa suuret eli ei onneksi ole esim. erityisen leveä suhteessa pituuteen. Sen verran kuitenkin tilannetta tarkkailaan, että sain uuden ultra-ajan rv:lle 37+2. Jos siellä lukemat ovat hypänneet entisestään, ilmeisesti pistävät sitten synnytyspolille vielä arvioitavaksi. En tiedä, vaikka laittaisivat jokatapauksessa, jos mennään samalla käyrällä? Sokerirasituksestakin kysyin ja hän sanoi, että ei siitä haittaa ole, vaikka siellä vielä käy. Tietääpä sitten jotain osviiitaa ainakin mahdollisia seuraavia raskauksia silmällä pitäen, vaikka totesin, että tämä on se meidän viimeinen ;-). Rasitus on mulla siis vasta kahden viikon päästä, sillä aikaa en saanut aikaisemmin.



t. Jogu (35+1)

Eilen loppui minun pakko lepo ja hetihän se kostautui kun aloin reippaammin touhuileen.Viiden aikaan supistelut alkoi ja kestivät toista tuntia ja tulivat parin kolmen minuutin väkein.Sitten yöllä on kans supistellut.Nyt aamulla kun kävin wc:ssä tuli limaista vuotoa jossa oli niitä veriviiruja seassa.Soittelin neuvolaan et tarviiko mennä lääkäriin,sanottiin et ei tarvi,että se on limatulppaa joka osaksi tuli pois.Saa nähdä mitä tämä päivä tuo tullessaan.Alkaa kyllä jännittään.

anna_liisa 36+1

No, ei se olo nyt -noin- paha ole mutta varsin uuvuttava siltikin. Jotenkin sellainen epämääräsen raskas olo, jota ei oikein osaa edes sanoin kuvata. Illalla olin kaverin luona käymässä ja siellähän tää pikkutilliäinen oikeen ilmottelikin sitten olemassa olostaan aika mojovasti. Niitä " sukkapuikko" vihlasuja tuli jatkuvasti ja kaikennäköstä outoa tuntemusta alakerrassa muutenkin..

Toistahan tässä odotellaan, mutta kun ensimmäinen synnytys käynnistettiin, niin ei oikein edes tiedä miltä pitäisi tosiaan tuntua, jos vaikka synnytys oliskin lähellä. Tuskin siis on, mutta laittaa miettimään.. Ja kuten monella muullakin, maha ja olo alkaa jo kyllästyttämään.. Vaikka ei tän pienen kyllä olis syytä vielä syntyä..



Aivan ihanaa kun satoi lunta vihdoin ja viimein! Ollaan tossa omalla pihalla oltu Tyllerön kanssa ja voi sitä riemua millä vajaa 3-v nauttii lumesta. Ite lähinnä nojailen mattotelineeseen, mutta touhua tolla tytöllä riittää ilman äidin osallistumistakin...



Tälläst odotteluahan tämä on, mutta onpa ollut ihanaa nukkua pitkään Tyllerön ja välillä jopa iskänkin kanssa, kunon työt antanut periksi. Pitäisi kyllä vähän ryhdistäytyä, kun tänään saatiin koko porukka päällemme vasta yhentoista aikaan kun pihalle lähettiin. Huomenna joutuukin oikeen laittaan kellon soimaan, kun on neuvola " jo" 9.30.....

Saas nähdä paljonko taas huidellaan yläkäyrillä.. Ihan hirvittää jo valmiiksi..



No, jospa tästä punnertais itsensä pian sänkyä kohti.. Hereillä sitä kuitenkin kukutaan taas pitkin yötä kun paikat särkee..



Anteeksi taas valitusvirsi, mutta ajattelen sen nyt näin, että matkalla ei nyt ole väliä, ainoastaan päämäärällä..



Nojanda ja pikku-Pulla 35 tasan

Nyt alkaa jo pelkkä seisaallaan olo olla aikalailla mahdotonta tuon sukkopuikkokipuilun takia, tuntuu että vaavi hulahtaa ulos ihan just.:) Ja typyn on pakko vielä oikein riehua ja rellestää, mä olen ihan kaksin kerroin tän kivun kanssa... Apua!!!



Sain kunnon siivousfiiliksen päälle, äiteen mielestä tää on selvää pesänrakennusvimmaa, mä nimittäin olen yleensä se viimeinen ihminen saamaan mitään ihmeen siivousoloja... Laittelen hoitopöytää ja petiä kuntoon, pesen vaatteita, listailen sairaalakassin sisältöä etc. Ihan ihme olo. Ehkä tää ennakoi jotain... :)



Ja takas siivoamaan, tulin vain kurkkimaan joko on jollekin tullut lähtö.:)

Kylläpä tällä viikolla on ollut ahkeraa kirjoittelua!! Oon nopeasti käynyt lukemassa, mutta enpä oo saanut aikaseksi kirjoittaa.

Anna-liisalla kyllä taitaa jo tällä viikolla olla vauva sylissä.

Eli eiks se niin oo, et yhdet kaksoset ja yks poika on syntynyt helmiäideille joulukuussa?



Mä olin maanantaina taas äitipolin kontrollissa ja kaikki oli onneksi ok! Vauva oli ultran mukaan jo 2500g ja raskausviikkoja oli 33+5 eli aika iso, kun aiemmat syntyessään olleet 3300g. Mikähän mahtaisi olla syntymäarvio. Vähän mua jännittää se, et ei vaan isommaksi kasvais kuin edelliset, koska tää mun kohtu on leikkauskohdasta heikko. Ja tosiaan edellisessä leikkauksessa sanottiin, et vauva ei sais edellisiä isommaksi kasvaa, ja jos vaan keuhkot on kehittynyt niin sit 38 viikolla pitäs leikata.

No, nyt meen 2.5 viikon kuluttua taas äitipolille, sit viikkoja 36+5. Ja sit varataan leikkausaika. Toivottavasti sieltä löytyy 38-39 väliselle viikolle. Tän mun nykyisen lääkärin mukaan voitas vasta 39 leikata (oon kyllä maininnut joskus edellisen leikkaavan lääkärin mielipiteestä, mut on varmaan unohtanut.), mutta taidan vielä jutella tosta mun edellisen leikkaavan lääkärin mielipiteestä. Sitä ei papereissa lue, mutta uskoisin, että se lukee, että kohtu läpikuultava leikkausarven kohdalta ja et se repes leikattaessa. Yllättävän vähän vanhoja papereita lääkärit ehtii lukea, kai se vaan pitäs olla itse aktiivinen.



Mulla on kyllä jo sellanen olo, et saispa vauvan jo syliin. Johtuu varmaan siitä, et vähän pelottaa et toi mun kohtu vaan kestäis. Maha on kooltaan niin paljon suurempi kuin aiemmin ja just leikkausarven kohdalla on mulla on yön jälkeen kipua. Varmaan kaikki hyvin , mutta...

Pissalla istun koko ajan ja nyt sit aika runsasta valkovuotoa. Ja neuvola vasta reilun 1.5 viikon kuluttua.

Aamuöisin noin klo 3.3.-5.30 valvottaa, mut sit kun pitäs kahdeksalta jaksaa nousta, niin sit uni maistuis. Tänään kun sain esikoisen kouluun, niin kuopuskin suostui nukkumaan klo 9-11. Kyllä oli ihanaa.





Mukavaa loppuviikkoa kaikille!!!



iitulii72 34+1



Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat