Vierailija

Niin ja on kahdenkin pienen lapsen perheessä vierailu rasittavaa mutta sitten kun niitä on vielä enemmän... Mulla yhdellä kaverilla 3 lasta ja kahdella 4 lasta ja ei niistä vierailuista tule oikein mitään... Koko ajan joku niistä kakaroista keskeyttää jollain lailla. Siis ihan koko ajan. Juuri kun alat puhumaan jotain niin se lopetetaan kakaroiden toimesta. Aikuisten asioita ei voi puhua ollenkaan kun koko ajan joku kyöhnää äitinsä kyljessä milloin milläkin asialla. Aivan kamalaa on noissa neljän lapsen perheissä :( Lisäksi vielä se, että äidit on väsyneitä koska kukaan ei järjissään selviä neljästä lapsesta ja huutavat sitten niin, että vieraidenkin korvat raikaa... Olisi kiva paitsi keskustella 3 lausetta ilman keskeytystä niin myös esim. pelata jotain mutta sellaisestahan ei tietenkään voi kun haaveilla. Ikävää, että menee ystävyys hukkaan koska eipä paljon huvita käydä katselemassa kenenkään kakaralaumaa kun itse ei saa vierailusta mitään. Niin ja ne äidit ei paljon ilman lapsiaan liiku sillä kuka isä on kiinnostunut työpäivän jälkeen katsomaan kolmen- neljän riiviön perään?



Kohta te alatte aivan varmasti kertoa kuinka TEIDÄN niin ja niin monilapsisessa perheessä on niiiiiin harmonista ja rauhallista ja aikuiset juttelee ja pelailee ja äiti pääsee joka ilta ulos kahvittelemaan ym. Se on harhaa vaan. Suurimmaksi osaksi se on juuri tuota.



T. yhden lapsen kyllästynyt äiti joka haluaisi ystävänsä takaisin

Sivut

Kommentit (81)

Meilläkin on yksi kaveriperhe, joita ei voi kutsua kylään koska meininki on ihan kamalaa ja aina jotain hajoaa. Jos lapsille sanoo, että älkää menkö tuohon huoneeseen, siellä on vaarallisia esineitä (remontti menossa) niin eikös 5-vuotias heilu kohta sahan kanssa. Eli meille ei ole enää mitään asiaa, ennenkuin oppivat tottelemaan. Mies saa kutsua heitä kylään jos haluaa, mutta lähden siksi ajaksi pois. Olen kamala akka, mutta täysin kyllästynyt siihen sikailuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ap, kutsuvatko nuo ystäväsi sinua kylään? Minä kun en ilta-aikaan mielelläni edes halua meille vieraita. Sinun kaltaisiasi en halua kylään päivälläkään, te teette vain minun oloni minun omassa kodissani hankalaksi.



t. 3 pienen äiti

Vierailija:

Lainaus:


keskimmäinen näytteli keskisormea meille ja isoin huusi rappukäytävässä Paska äiti, paska äiti.



Äiti väsyneenä voivotteli, kun mies ei auta yhtään ja eroa hän miettii kovasti...



Juu ei kiitos. Jos ei ole homma hanskassa ollenkaan, en mä jaksa mennä seuraamaan suurta draamaa. Auttaa aina voin, mutta en kyläillä tollasessa perheessä.



Sanaakaan en saanut oikeasti vaihdettua!




Minullakin on kolme lasta ja kieltämättä kotonamme on välillä aika äänekästä. Siksi tapaankin joskus ystäviäni ilman lapsia jonkun toisen kotona tai ravintolassa.

Mutta kun haluaisin jutella/nähdä niitä äitejä enkä katsella vierestä kuinka kaverini koko ajan joutuu selvittelemään jotain tappeluita, vaihtamaan vaippoja, tarjoilemaan ruokaa, pukemaan, riisumaan, vahtimaan, siis ihan mitä vaan...

oot vaan kateellinen, kun toisen perheessä on ELÄMÄÄ!

yhen lapsen kanssahan on aika tylsää!



terv. yksi kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti



En mä ole kyllä yhtään kateellinen kenenkään ELÄMÄSTÄ. Johan kirjoitin, että koen sen ELÄMÄN nimenomaan rasittavana. Tykkään lapsista kyllä ja siksi meilläkin on melkein päivittäin tätä elämää täällä koska ainoalla lapsella on monta ystävää joista joku/jotkut ovat meillä usein. Se elämä on kuitenkin erilaista koska lapset ovat samanikäisiä ja samaa sukupuolta sekä vieraat lapset tietenkin käyttäytyvät kylässä paremmin kuin kotonaan :) Ja se elämä häipyy omiin koteihinsa elämöimään klo 20.



Elämä yhden lapsen kanssa ei muuten oikeasti ole ollenkaan tylsää ;) On helppoa lähteä joka paikkaan, on varaa lähteä sekä aikaa. Ei ole pakko nyhjätä kotona kun lähteminen ja meneminen on niin vaivatonta. Yksi lapsi riittää aivan hyvin moneen menoon seuraksi ja ihan tarpeeksi vaivaa siitäkin on jos nyt ajattelet, että liian helpolla pääseminen on tylsää. No, tiedä sitten mitä ajat takaa mutta ainakaan meillä ei ole tylsää ja ainakaan minä en ole kateellinen yhdellekään monen lapsen äidille, ainoastaan harmittaa kun seurustelu on estynyttä muiden lapsien takia. Ap

onneksi olen viisas ja osannut tämänkin aavistaa!!



Muistelepa kuitenkin ystäväni sitä aikaa, kun sinä sait sen pallerosi ja minä ja mieheni olimme vielä lapsettomia!



Sinun luonasi käydessä omat jutut kaikuivat kuuroille korville kun jaksoit tunnista toiseen lässyttää sille kakarallesi jonnin joutavia, etkä ollenkaan tajua, että vauvalle ei tarvitse koko ajan jutella, se on tyytyväinen kun vain kuulee äitinsä äänen.



Lisäksi luulit, että minua kiinnosti sinun kakarasi hoitaminen. Tungit sitä syliini, että saisit ruoan tehtyä ja vaippaakin minun piti siltä vaihtaa. Lisäksi jätit useasti vahtimaan, kun itse pikaisesti kävit kaupassa. Pääsit vähän helpommalla siten.



Kun MINÄ sain esikoiseni, kuittailit joka asian minkä sanoin: Kyllä mä kuule tiedän toin!

Mitään tukea en sinulta saanut vaan minun olisi nyt pitänyt oma vauvani pitää mahdollisimman hiljaa ja huomaamattomana ja kuunnella sinun mies- ja baariseikkailujasi.



Nyt minulla on toinenkin lapsi ja sinä kuvittelet yhä, että sinun ei kuulu mitenkään olla elämästäni kiinnostunut. Minun elämäni on NYT tätä ja sinun on se kestettävä tai lopetettava kokonaan se yhteydenpito.



Huomaatko edes, että se olet sinä joka viimeisen puoli vuotta on ottanut yhteyttä (milloin minkäkin ongelman takia!!)? Minua ei näet tämä ystävyys enää kiinnosta sillä minä en saa sinun vierailuistasi MITÄÄN itselleni, muuta kuin pahan mielen!!

aivanko yllätys sinulle oli, että kolme tai neljä lasta vie enemmän vanhempien aikaa kuin yksi.???

Onneksi ystäväpiiriini ei kuulu tuolla älykkyysmäärällä varustettuja ihmisiä=)

Korviini särähtää se kun monta lasta kiljuu ja hermosta kiristää kun joku vinkuu koko ajan jotakin. Monen lapsen äidit eivät edes kuule. Ja monen tunnuslause onkin, että sitten kun näkyy verta niin sitten on oikeesti sattunut. Ja itkun pitää olla tietynkuuloista ennenkun siihen reagoidaan ym.



Ehkä usean lapsen äidillä on joku ihme kyky sulkea korvansa kaaokselta.

Näin ainakin parin tuttavan kohdalla. Kun he ovat lapsineen meillä kylässä, he parkkeeravat kahvipöytään tai sohvalle, eivätkä katso tai kuuntele yhtään, mitä heidän lapsensa tekevät. Siinä on sitten tällä yhden lapsen äidillä tekeminen, kun yrittää pitää koko katraan kurissa. Nämä lapset eivät siis ole vielä niin isoja, että leikkisivät nätisti keskenään... Meitä on moneksi.

Tai sitten saa jutella...

t. yhden lapsen perhe jonka ystäväperheistä löytyy 3 ja 4 lasta. Löytyy muutama jossa se ainokainen vie koko homman omien kuvioidensa mukaan.

Ei se määrä automaattisesti kerro kuinka aikuset saavat jutella.

Niillä selkäsilmillä meinaan. Ulkopuolisista näyttää, että siinähän se vaan istuu kahvipöydässä. Kyllä se äiti silti kuulostelee koko ajan, missä mennään, se vaan pystyy tekemään homman huomaamattomasti ja myös kahvittelemaan samalla.

Onhan se vähän joo sellasta :) Mutta mä kyllä käyn yksin ja kavereiden kanssa useinkin jossain, mies on mielellään lasten kanssa. Ja väitän, että meillä saa aikuisetkin puhua ilman keskeytyksiä.



Sitä paitsi, tuo pikkulapsivaihe on aika lyhyt, vaikka se olisikin rasittavaa niin nopeasti se on ohi. Sinun on paras lopettaa vierailut, jos tuntuu niin kauhealta.

Meidän vanhin lapsi oli sellainen, että jos ei saanut sanoa asiaansa heti, ei enää muistanut sitten kun oli lupa puhua,. Ja aina väänsi itkua kun ei saanut kertoa asiaansa. miten tässä pitäisi toimia, hyvät asiantuntijat?

Mutta kun niitä PIENIÄ lapsia jotka eivät leiki vielä keskenään on MONTA niin ne vaativat ihan varmasti enemmän huomiota kuin 1 vastaava. Sä voit väittää ihan rauhassa, että teillä saisimme jutella enempi rauhassa kun meillä, se ei pidä paikkaansa. Mitä enemmän lapsia, sitä enemmän hälyä, meteliä, tappelua, onnettomuuksia, ristiriitoja, syöttämistä, vaipanvaihtoa ym. Ja kaikkea tätä on jonkin verran tehtävä myös silloin kun haluaisi vain istua ystävän kanssa kahvipöydässä.

[/quote]




Ei tule enempää meille. Usko tai älä mutta yhtenä syynä on juuri tuo mitä olen nähnyt. Aluksi ei tullut toista millään ja nyt en enää pitkään aikaan ole edes halunnut.

Olisin halunnut keskittyä juttelemaan ystäväni kanssa mutta aina niissä lapsiperheissä oli ne lapset - tai lapsi - jotenkin hallitsevana. Niitä piti huomioida, niille piti lukea, aina ne tuli keskeyttämään.



No nyt on itselläni kuusi lasta :)



Tosin täytyy sanoa, että vierailut topisten monilapsisten kanssa on helpompia ja kivempia kuin yrittää passata lapsettomia.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat