Vierailija

Itsellä on todettu ahdistuneisuushäiriö ja pelkään jatkuvasti sairastuvani vakavasti. Pelkään myös kuolemista ja sitä miten kuolen. Olen myös ahdistunut heidän puolestaan, jotka jäisivät elämään kuolemani jälkeen, kuten lapseni ja mieheni.



Sairauksista pelkään MS- tautia ja että invalidisoidun ja mieheni joutuu vaihtamaan minulle jopa kakkavaipat ja/tai että neliraajahalvaannun niin etten enää voi pitää lapsiani sylissä ja halata. Tai että saan kasvohalvauksen tai että kieli halvaantuu enkä enää voi kommunikoida.



Vapisen, tärisen, vasen käsi tuntuu puutuneelta ja käsiä muutenkin pistelee/kirvelee niin kuin olisin raahautunut asvalttia pitkin, kieli tuntuu puhuessa oudolta, silmän ympärys kasvoista tuntuu kuin se olisi tunnoton, mutta koskettaessa kyllä siinä tunto on, olen itkenyt jo rajusti pari päivää putkeen ja masennusta ja itkuisuutta on nyt jatkunut lokakuusta. Lääkärissä kävin ja hän vain nauroi oireilleni ja peloilleni ja määräsi nukahtamislääkettä, joka ei ole auttanut yhtään.



Pelot vaivaavat ja rajoittavat elämääni jopa niin paljon etten kykene tekemään mitään tulevaisuuden suunnitelmia eli en uskalla edes ajatella lisää lapsia vaikka mies niitä haluaisi, en uskalla ottaa lemmikkiä kun en tiedä kykenenkö niitä edes ensi vuonna hoitamaan jne.



Pelkään jopa niin paljon, että toisinaan ajattelen itsemurhaa helpottavana tekijänä, mikä on ristiriitainen tunne sillä pelkään kuolemaa ja ainakin vielä koen että en voisi sitä tehdä läheisteni vuoksi.



Pelkään nyt että poden MS-tautia ja olen käynyt asian vuoksi kerran lääkärissäkin. Huomenna menen uudestaan sillä päiväni kuluvat vain yrittäessäni hillitä itseäni itkukohtauksilta jälkikasvun nähden, vaikka olo on kaikkea muuta kuin reipas. Oikein heikkoina hetkinä menen vessaan itkemään ja pesen kasvoni.

Kommentit (2)

Siitä parannuttuaan hän sanoi, että onneksi hän ei ollut pelännyt syöpää etukäteen: sairastaminen oli ollut niin kamalaa, ettei terveenä elämistä olisi kannattanut pilata pelkäämällä etukäteen.



Ja mitä se etukäteen pelkääminen hyödyttääkään? Ei mitään. Se ei estä tautia tulemasta tai onnettomuutta tapahtumasta, mutta taatusti sairastunut on onnellisempi muistellessaan aiempaa onnellista ja huoletonta elämäänsä kuin aiempaa huolesta mustaa elämäänsä.



Kärsit ahdistushäiriöstä eikä sinun ole helppo ohjata ajatusta pois peloistasi. Toivon kuitenkin että löydät tavan elää onnellisesta ja olla pelkäämättä asioita, joita on hyödytöntä pelätä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat