Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Aloitus tälle viikolle!



Tervetuloa mukaan moonshine! Kiva, että meitä on paljon eri elämäntilanteissa olevia joita kuitenkin yhdistää unelma neljännestä(kin) lapsesta.



Mulla oli eilen illalla lasten nukkuessa mieheni kanssa pitkästä aikaa kova riita, joka alkoi aivan mitättömästä asiasta ja paisui ihan liikaa. Saimme asian kyllä ennen unta sovittua. Mutta mietin siinä jossain vaiheessa :) että nyt jos olisin tullut koneelle purkamaan mieltä ni ois tullu aika samanlainen kirjoitus ku sulla leekolasse...että ymmärrän hyvin mitä kirjoitin viime kirjoituksessasi.Helposti saa aivan väärän kuvan kaikesta näin luettuna.

Sivut

Kommentit (24)

Kiva saada lisää porukkaa mukaan.

Itselläni tänään jo parempi päivä, miehenkin kanssa olemme jo päässeet hieman keskusteluyhteyteen. Kaikesta huolimatta positiivisin mielin tulevaisuutta yhdessä katsellaan. Miten pitkään te muut olette olleet miehenne kanssa yhdessä? Naimisissa?

Me olemme seurustelleet 11v, joista 10v kihloissa. Minusta olisi kiva vielä mennä naimisiinkin, vaikka 10v kihlajaispäivän kunniaksi :)

Tänään malttamattomana tein jo raskaustestin, nega tuli. Kierto taitaa olla ihan sekaisin... Perjantaihin asti ajattelin odotella menkkoja, ja testata uudelleen jos ei rupea aikaisemmin vuotamaan. Vaikea yrittää ajatella muuta kuin raskausasioita...

Vauvakuume " vaivaa" jonkin verran, mutta oireilua helpottaa se, että työt alkoivat ja joutuu keskittymään arkiseen aherrukseen. Meillähän yritys aloitettaneen vasta huhtikuussa aikaisintaan, joten tässä saan kuumeilla ihan rauhassa koko kevään :)



Miehistä täytyy kommentoida jotain positiivistakin, kun täällä on nyt paljon tullut sitä negaakin. Minulla on varmaan käynyt jonkinsortin lottovoitto, koska olen saanut miehen, joka tekee (ansiotyönsä ohella ja vielä pyytämättä) paljon kotitöitä eli hoitaa tiskejä, tekee tarvittaessa ruokaa, vaihtaa vaipat, osaa pestä pyykit koneessa, eikä lorvi netissä (niin kuin tämä rouva joskus!), ei katso koko ajan telkkaria, hieroo hartioita iltaisin, kun vain pyytää...Eli kyllä niitä tällaisiakin ihmemiehiä on olemassa. Ja siis vielä kuumeilee neljättä...Joskus tuntuu, että on ihan outo tapaus...No, mutta vakavasti puhuen olen pahoillani niiden puolesta, joilla on monenlaisia ongelmia. Toivottavasti saatte asiat ratkaistua. Ja toki kyllähän meilläkin riidellään, välillä kovastikin, mutta anteeksi pyydetään ja annetaan ja sitten jatketaan matkaa taas. Tsemppiä kaikille parisuhteisiin ja perhe-elämään! t. Menninkäinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näin se aika vierähtää ja taas ollaan vahavasti arjessa kiinni.



Tervetuloa kaikki uudet ; moonshine, AIHA, AngelEyes, fru H ja kaikki muutkin jos joku jäi mainitsematta !

Viitsittekö käydä laittamassa vielä tietonne meidän vaatimattomaan Neliapilat-pinoon, käyn nostamassa sen jostain pohjalta ensin ?



Minun täytyy kanssa kehua tuota omaa siippaani, jonka kanssa ollaan niin yhteisillä sävelillä. Tämä nelosasia tosin on jakanut mielipiteemme mutta pidän vielä toivoa yllä. Jyrkkää eitähän tuo mieheni ei myöskään ole sanonut ;) ja kyllähän meilläkin toki riidellään milloin mistäkin mutta yhteisymmärrys silti vallitsee isoissa asioissa. Ja kotitöitä mieheni tekee ihan pyytämättäkin. Meillä välillä tuntuu että on ihan nurin nämä ns. roolijaot. Minä olen meillä enemmän se joka löhöää sohvalla. Tämä on varmasti myös yksi syy miksi mies on sitä nelosta vastaan, eli tietää että hommat lisääntyvät myös hänellä. Ja valitettavasti muistaa edellisen raskausajan kun minä vaan löhisin sohvalla pahoinvoivana ja väsyneenä.



Me olemme olleet yhdessä kohta 16 vuotta ( apua ! ), joista naimisissa kuusi. Menimme naimisiin keskimmäisen ristiäisten yhteydessä.



Voi vinkkis, ikävää tuo miehesi suhtautuminen ja tosi ikävää jos joudut meidät jättämään :(

Toivotaan kuitenkin että se miehesi tulisi vielä toisiin aatoksiin. Yhdellä ystävällä oli myös vastaava tilanne eli että mies sanoi ehdottoman ein ja niin vaan pyörsi puheensa ja nyt on erittäin onnellinen tuosta neljännestä.



makkonen

ja mieli on kanssa aikas maassa. Mun mummon sisko kuoli juuri ennen joulua ja nyt on meneillään karmee riita siitä miten/minne hänet pitäisi haudata. Mun vanhemmatkin on vedetty siihen mukaan vaikka ne ei haluaisi sanoa juuta tai jaata asiasta.



Sitten meidän neiti on valvottanut meitä ihan liikaa, en muista koska olisin saanut nukkua kokonaisen yön. Mies on yrittänyt pitää unikoulua tytölle mutta kun se onnistu. Ja mähän en saa unta kun kuuntelen sitä huutamista. Tyttö ei sitten millään rauhoitu, ei syliin ei sänkyyn ei mihinkään. Vasta kun saa maitoa niin rauhoittuu..........plääh, kohta se on jo 1v niin ei sitä enää tarttis yöllä syödä. No, kait se viimeistää teini-iässä oppii nukkumaan.



Ootteko huomanneet että ovulaatio kivut olis pahentuneet synnytysten jälkeen? Mulla on nykyään kierron keskipaikkeilla jommotusta ja kovaa turvotusta alavatsalla. Tää ongelma on vasta nyt ilmaantunut, siis kolmannen synnytyksen jälkeen. No, tietääpähän ainakin koska pupuilla ;)



Yhdessäolosta: me ollaan oltu yhdessä miehen kanssa kohta 12v ja naimisissa kohta 9v ja sitä ennen kihloissa n 1.5v. Ja esikoinen on kohta 6v.



Pahoittelut myös minulta jotka ovat saaneet kutsumattoman vieraan.



fru H

Jospa minäkin välillä pinoutuisin, lukemassa käyn kyllä teidän kanssakuumeilijoiden jutut joka päivä.



Miehistä oli ollut puhetta. Kaikki sympatiani ovat teidän kanssanne, joilla mies suhtautuu vastahankaisesti vauvaprojektiin. Minullekin on joka ikinen kerta aikaisemmin tuo vauvakuume iskenyt voimalla ja on tuntunut todella tuskaiselta odottaa raskautumista. Kaksi ensimmäistä lasta meille saatiin alulle vasta 6:n ja 9:n kuukauden veivaamisen jälkeen. Tämä kolmas nappasikin sitten heti toisesta kierrosta. Tämän kolmannen lapsen olisin halunnut saada jo aikaisemmin, mutta mies oli sitä mieltä että käyn ensin opiskelut loppuun. Silloin minusta tuntui kamalalta kuumeilla yksin, sydän syrjällään. Jälkeenpäin olen kiitollinen tuosta miehen järjen äänestä, eipähän jääneet opinnot kesken. Nyt sitten yhdessä haaveilemme pikku nelosesta. Tosin mieheni ei koskaan ole käyttänyt sanaa " vauvakuume" , mutta on kuitenkin projektissa mukana. Tosin emmehän ole vielä edes aloittaneet. Vaan eipähän ole mitään ehkäisyäkään käytössä. Mutta pupuilemmekin tosi harvoin, kun minun ei tee mieli (imetys???) Joo ja mieheni osallistuu kiitettävästi kotitöihin ja lastenhoitoon. Yhdessäoloa tulee ensi viikolla täyteen 13v ja kesällä olisi 9.hääpäivä.



Sain sitten työpaikan. 30t/vko koko tämän vuoden. Päivätyö. Viikonloput ja juhlapyhät vapaat. Rikastumaanhan tuolla hommalla ei pääse, mutta onpahan nyt ensimmäinen ihan justiinsa minun koulutustani vastaava työpaikka valmistumisen jälkeen. Aloitan 21.1. Oli miehen kanssa suunnitelmissakin, että olis hyvä jos saisin tämän työn niin voisi sitten ensi vuonna olla jo äitiyslomalla. Elikkä silloinhan se yrittäminen olis tässä kevään aikana aloiteltava...kuopus tulee maaliskuussa vuoden.



Kenellekkään ei olla puhuttu näistä vauvasuunnitelmista, mutta äidilleni eilen sanoin kun kävi kylässä ja oltiin kahden. Äitini on jo vähän iäkkäämpi, 71v. Ja ihan mielissäänhän tuo oli, jos vielä yksi lapsenlapsi tulisi. Vannotin olemaan kertomatta kenellekkään, eikä hän olekaan mikään juorukello. Eli nyt tästä jutusta on sitten vissiin tullut vähän julkisempi.



Kiva muuten huomata, että täällä on useampia leidejä tuolta Kotiloista, heipat vaan kaikille. Mutta nyt taidan lopetella ja mennä iltateelle.

Haaveissa olisi siis neljäs. Ennastään on 5v ja 3v pojat ja reilun vko:n päästä 1v täyttävä tyttö. Mä itse olen juuri 36v täyyttänyt ja mies parisen vuotta nuorempi. Pk-seudulla asutaan. Meillä kuumeilen minä, mies ei oikeen ole vielä lämmennyt ajatukselle. Hänen mielestään aika ei riitä neljälle, mä taas olen ihan eri mieltä asiasta. Mun mielestä meillä on jakaa aikaa vielä yhdelle.



Niikuin joku tuossa edellä kehui miestään, niin kyllä munkin on kehuttava omaani :) vaikka ollaankin vahvasti erimieltä lasten lukumäärästä. Hän on hyvin aktiivinen kotona töiden jälkeen, hoitaa lapsia ja kotia. Tän lisäksi meillä on meneillän perustavanlaatuinen remppa. Asutaan yli 60v talossa joka ostettiin pari vuotta sitten lähes alkuperäisessä kunnossaan ja ollaan sitä perin pohjin kunnostettu.



Nyt mun on lopetettava kun tyttö kitisee ja haluu syliin.

Jatkan toiste



fru H

Tulin jättämään teille jäähyväiset, jatkossa en enää vauvahaaveissa vieraile.

Niinhän siinä kävi, että yksin on vaikea tehdä lasta. Mies on ehdottomasti sitä mieltä ettei enää yhtään lapsia. Joo, monesti on kyllä tarkistettu. Illalla käytiin keskustelu, eikä mennyt edes riidaksi. Mitäpä tuosta suotta riitelemään, ei väkisin...

Itku tulee vielä jatkuvasti. Kierukanlaitto aika on jo tilattu.

Nyt pakko keskittyä muihin asioihin. Haen ehkä töitä ja laitan lapset hoitoon. Katkera olen ehkä jonkun aikaa, mutta toivottavasti en lopun ikääni.

Niin, ja onhan minulla kuitenkin jotain mitä odottaa. Mennään miehen kanssa naimisiin 10v kihlajaispäivän kunniaksi keväällä.

Siihen sentäs suostui, mutta olisin odottanut hieman vanhanaikaisena että mies ehdottaisi itse. Näköjään jos sen ehdotuksia jään odottelemaan, niin en pääse ikinä naimisiin..

Kaipa tästä kaipuusta pääsee joskus yli. Suren nyt rauhassa, ja sitten pää pystyssä uusien haasteiden kimppuun.

Tsemppiä teille muille vauvahaaveisiin!

Se täti sitten kurvasi aamulla taas tänne... voitte arvata fiilikset :(

Tein nyt päätöksen, että tämä asia on nyt miehen kanssa päätettävä pikimmiten. Mun pää ei kestä enää yhtään tätä arpomista.

Eli palailen tänne seuraavan kerran vasta kun asiaan on saatu jotain selvyyttä. Eli joko vauvaa yrittämään tosissaan, tai sitten kierukka. Kävi miten kävi, elämän on jatkuttava. Mutta ei näin että joka kuukausi saa miettiä päänsä hajalle..

mies asiaa: minulla mies joka ei ota osaa eikä arpaa sen kummemmin lasten kuin kodinkaan hoitoon, mutta ei se sen kummemmin minua häiritse, se kun tekee muuten niin paljon töitä (aamusta iltaan ja yöt nukkuu ja kuorsaa) ihana suomalainen jörrikkä, hyvä isä ja kumppani. Elämä sen kans tasasen rauhallista. Yhdessä on oltu 13 vuotta joista kihloissa 12 ja naimisiin ei olla vielä keritty.



nyt alkaa jännittää kp 27/28-32, vaikka mieli hokee koko ajan että ei varmasti ole pienintäkään mahdollisuutta olla pieniinpäin, silti hippuilen josko kävisin testin ostamassa



erotuomarin hommiin....

Ihanaa lukea miehistä jotka on täysillä vauvahaaveessa mukana! Meilläkin oli kolmanteen asti (no, siihen sai kyllä jo suostutella), mutta ei enää :-(



Viime viikon pinossa tilitinkin miehen päättämättömyyttä, kuinka välillä kieltää ehdottomasti ja sitten välillä " lupaa" . Otin asian kunnolla esille sunnuntai-iltana, ja itkuhan siinä pääsi. Mies on täysin sitä mieltä että meille ei lapsia enempää tule. Pahoitteli jos on välillä antanut väärän kuvan, ei ollut niin tarkoittanut. Eikä tiennyt että minäkään olin tosissani neljännestä haaveillut. Itseasiassa en aivan varma haaveestani ollut itsekään, mutta kyllä totuuksien kuuleminen miehen suusta otti niin koville että ei ne ihan hepposia haaveita tainneet olla.



Eilisen päivän yritin koota itseäni, mutta edelleen on tosi paha mieli tosta asiasta. Toisaalta kuitenkin elättelen toivoa että mies sittenkin vielä kääntäisi kantansa, kun huomasi että minä olen tosissani. Mutta taitaa olla turhaa itsensä pettämistä vaan tuo.



Yritän jättäytyä tästä pinosta pois, mutta mielelläni kävisin välillä teidän muiden mietteitä lukemassa ja ehkä kommentoimassakin. Tunnutte niin tutuilta ja samassa tilanteessa olevilta monikin. Ja jos se miehen pää vielä joskus kääntyy niin voitte olla varmoja että kuulette siitä ensimmäisinä!



Iloista vuotta ja plussatuulia teille kaikille!

Vinkkis

Mulla on meneillään mahdoton uniongelma, eri asioista kestynyt massiivinen yöongelma ja unen puute on järjetön. Että pää on huttua täynnä ja sen mukaiset jutut.



Zepalle tsempit. Se katkeruudesta pois pääseminen on mielestäni tärkeintä. Mulla on pari esimerkkiä lähipiirissä siitä mitä katkeruus voi teettää. Siinäpä syy miksi haluan " jyrätä" läpi tämän tahtoni tässä lapsiasiassa. Koska se on niin iso ja tärkeä niin pelkään että muuten muutun samanlaiseksi kuin nuo esimerkit.



Ja määhän sitä miestä täällä voihkin. Sanottakoon että tuo edellä mainittu uniongelma värittää/virittää kaikki jutut omassa mielessäkin jo kärjistetyiksi.

Mutta siis " kamalaahan" tämä on, kun mies hoitaa lapsia aina kotona ollessaan, joskus jopa täysiaikaisesti. Hoitaa meillä tiskipuolen kokonaan ja pyykeistä suurimman osan. Meillä kun on se ongelma että minä olen a)laiska ja verkkainen b)sotkunsietokyky on todella suuri c)pidän monia muita asioita tärkeämpinä kuin talon puunausta tai siivoilua, niin usein sitten se on mies joka hommiin ryhtyy. Ja tämä " sietämätön" lapsenhankintatilannekin on niin sietämätön, että mies on jopa pyytänyt että annettaisiin lapselle mahdollisuus syntyä sitten ensi vuoden puolella. Tän olen tarkastanut monta kertaa, etten ymmärtänyt väärin. Ja käytännössä sehän tarkottaa sitä että joudun yritystä odottamaan ainakin pari kolme kuukautta... Vain. Että ihan turhaan tiltsailin niin pahasti mutta minkäs teet kun kaikki olosuhteet yhdistyy ja paha mieli päällä.



KAiken huipuksi oisin halunnut alottaa yritystä hetikaikkimullenyt mutta eihän mulla kiertokaan vielä pelaa. Takana vasta yhdet kunnon kuukautiset ja yksi ovis. Tässä kierrossa ois ovis voinu olla kp 15 tai 19 tai 22,masunjomotusta ja limoja miten sattuu mutta kun noita lämpöjä tykkään analysoida niin ne sahaa ylös alas joten ei ovista vissiin ole ollut ollenkaan. (Lämmöistä olen joka raskautumisen nähnyt ennen kuin kk edes jääneet pois.) Viimeksi kun tässä vaiheessa jo yritettiin niin en saanut kun pahan stressin kun joka kierrossa yritettiin vaikka jälkikäteen analysoiden ei niissäkään ovista monessa ollut. Saati että yritystä ois ollut oikeaan aikaan.



kp24/aiemmin 25-28, ovuloimattomissa ja muuten hakee tahtiaan kierroissa 32-35. Ei yritystä vielä.



Nyt tissiä antamaan.

Kaiken uhallakin lähdin vielä kirjoittelemaan. Tuo 1v 3 kk ikäinen kuopus ehtii kyllä tekemään yhtä sun toista mutta sittenpä siivoillaan ;)



Meillä tuo taloustilanne ei ole miehen mielestä ollenkaan mikään kynnyskysymys vaikka tulomme eivät todellakaan päätä huimaa. Auto menisi uusiksi ja itse asiassa sitä jo tässä katsellaan jos vaikka seuraava olisi työsuhdeauto ja joka tapauksessa mieskin on 7-paikkaisen kannalla, tiedä sitten pitääkö tästä jotain johtopäätöksiä tehdä. Asunto meillä on tosi pieni, alle 80 neliötä eikä näillä näkymin uutta ole edes tulossa. Sekään ei miehelle ole mikään ongelma, aiemmin oli minulle mutta nyt olen ajatellut että ei se nyt siihen voi kaatua. Eikä sitä sitäpaitsi voi tietää miten sekin asia voi vielä jonakin päivänä muuttua.



Leekolasse: aika hurjalta kuulostaa tuo sinun yksinäisyytesi. Voin uskoa että välillä masentaa. Minä olen jaksanut juuri tuon sosiaalisen verkoston vuoksi nämä kotonaolovuodet ja niitä oli viimeksi kolme putkeen ja nyt mennään toista vuotta. Ja viimeksi masennuin aikalailla juuri sinä viimeisenä kolmantena vuonna ja silloin tuntui että mahtaako meille ikinä lisää lapsia tullakaan ja tässä sitä haaveillaan neljännestä. Vaikka vielä tämän kolmosen syntymän jälkeen ajattelin että sitä virhettä en mene tekemään että se neljäs tulisi ns. putkeen ;)

Kyllä noiden miesten kanssa välillä tulee todellakin fiilis että ollaan ihan eri planeetalta, ei voi mitään.



Minulla itselläni suurin askarruttavin asia on ajan ja huomion riittäminen kaikille lapsille. Ehkä aiemmin kerroinkin että meillä oli viime keväänä ja kesänä tosi vaikeaa aikaa tuon meidän nyt 9-vuotiaan esikoisen kanssa ja perheneuvolakin tuli tutuksi. Ja yksi kriisin laukaiseva tekijä oli varmaan tuon kuopuksen syntymä ja tytön tunne että vanhemmat eivät enää huomioi häntä vaan ovat vaan veljien kanssa. No, siitäkin selvittiin ja itse asiassa uskoisin että seuraavan syntymä ei olisi niin paha juttu ollenkaan. Itseasiassa isot lapset olen jo vähän " totuttanut" vauva-ajatukseen ja ihan mielissään nuo tuntuisivat olevan. Eihän se toki heidän käsissään oleva asia ole mutta tuleehan sitä kaikkea mietittyä.



Ja tosiaan kaikkea ei tässä elämässä voi kauheasti suunnitella. Tuttuni menetti juuri viime viikolla toisen kaksospojistaan, jotka syntyivät 3 kk liian aikaisin ja tämä pienempi jaksoi elää vain 2 kk :(



Mutta eihän tässä uskaltaisi elää jos kaikkea alkaa liikaa pelkäämään. Tosin nämä muiden vastoinkäymiset ovat kovasti lisänneet tuota mieheni pelkoa että kaikki ei enää menisikään hyvin.



Nyt tappelu yltyy niin että on pakko puuttua.

Leekolasselle tsemppiä.

Kovin käyt samanlaisia ajatuksia läpi kuin minäkin mielessäni. Joskus minusta tuntuu siltä että olisi parempi vain luovuttaa.. mutta en sitä kuitenkaan sitten sisimmässäni todella halua.

Vaikeina hetkinä ajattelen että parempi olisi olla yksinhuoltaja, kun ei tuosta miehestä ole mitään apua. Mutta jos tarkemmin asiaa ajattelee, niin kyllähän sitä rakastaa ja paljon, ja onhan siitä edes joskus apua. Ei kylläkään osallistu kotitöihin, ei vaihda vaippoja jne. Mutta joskus katsoo edes isompia lapsia niin pääsen lenkille. Ehtona kyllä että otan kuopuksen mukaan rattaisiin..

Meillä mies viihtyy sohvalla telkkarin ääressä. Ja aina on tärkeää katsottavaa ja pitäisi muiden olla hiljempaa. Raivostuttavaa, yritä siinä sitten kekustella vakavasti kun tuntuu ettei koskaan ole sopivaa hetkeä. Meillä tilanne on paisunut siihen että kunnon perheriita odottaa ihan oven takana, sopivaa hetkeä.

Keskusteltavaa on juuri tämä keskustelemattomuus, lapsiasiat, taannoinen keskenmeno ja mahdollinen tuleva naimisiinmeno.

Lasten aikaan puhuminen on miltei mahdotonta, näistä tärkeistä asioista. Ja kun ovat nukkumassa, niin tulee aina telkkarista jotain ohjelmaa. Argh!

Menkkoja olen pari päivää kytännyt tulevaksi, jo valmiiksi äkäisenä siitä kun ne taas alkaa. Pääsisi tästä piinasta...

Onneksi tänne voi kirjoittaa tuntojaan, niin ei pää ihan hajoa. Virtuaaliystävätkin ovat tärkeitä!

vihdoinkin sanasen pari kirjoittelemaan. Kun vanhemmat katsoo lastenohjelmia ja vauvakin nukahti aamu unille.



Kylläpäs miehet osaavatkin sitten olla hankalia, heittäisivät stressaamasta kaikkien " pikku" juttujen kanssa, eihän se auta mitään =) Kyllä meilläkin kuuluu tupinaa varsinkin raha ja auto asioista. Mutta ollaan yleensä sillä linjalla että neljäs saa tulla mahdollisimman pian niin saa tuo nuorimmainenkin leikkiseuraa. Vaikkakaan sitten ei ihan heti päästä koko perheen voimin samalla autolla liikkeelle, kun vielä ei ainakaan olla ostamassa uutta. Mutta kylläpäs siitäkin sitten selvitään. Minähän tekisin lapsia vaikka kuinka monta(vaikkapa 5 tai...), mutta tällähetkellä ainakin mies on sitä mieltä että neljä riittää. Mutta eipäs olla niin varmoja ja koskaan ei saa sanoa että ei koskaan.



Suhteenpituudesta: Me ollaan oltu yhdessä tänä vuonna 10 vuotta ja siitä 5 naimisissa. välillä on hyviä hetkiä ja joskus niitä huonojakin. Varsinkin kun minulla on taipumusta ainakin kaamosmasennukseen. Siihen muuten tuntuu olevan hyvä lääke kalaöljykapseleiden lisäksi syysvauva =) Pysyypä mietteet jossain ihanassa paketissa eikä ehdi niinkään murehtimaan.



No onpas se täti inhottava kun oli tullut vielä kahteen taloon ja lähes samaan aikaan! Hyi sitä tätiä. Toivottavasti tajuaa pysyä sitten poissa jatkossa niistä taloista joihin sitä ei kaivata.



mutta nyt täytynee alkaa leivontapuuhiin.



moonshine

Kirjoitan minäkin muutaman sanasen nyt ekaa kertaa. Pari kertaa olen aloittanut kirjoittamaan mutta aina tuo nuorin, ens viikolla vuoden täyttävä tyttö, on keskeyttänyt. Esittelyn olen laittanut jo aikaa sitten tuohon toiseen pinoon ja aina silloin tällöin teidän kirjoituksia käynyt lukemassa.

Joo, olen siis 35v kolmen lapsen äiti pk-seudulta. Lapset siis 8v poika, tytöt 5v ja kohta 1v! Itse asiassa plussasin jo tuossa joulun jälkeen. Olo on aika epätodellinen raskauden suhteen, oireet aika minimaaliset. Ens viikolla mulla onkin alkuraskauden ultra niin näkee onko tuolla mahassa ketään. Kokemusta on siis tuulimunaraskaudestakin ennen tätä kuopusta.

Sit jos tämä raskaus keskeytyy, tiedän satavarmasti että aloitetaan miehen kanssa taas uudestaan vääntö lasten lukumäärästä. Mun mielestä meille mahtuu neljäs mutta mies stressaa autosta, asunnosta, rahasta ja kaikesta mahdollisesta. No, itse asiassa sama laulu on ollut joka lapsen kohdalla. :)

Ihana lukea teidän muiden neliapiloiden mietteitä, samoja juttuja, ajatuksia melkein joka perheessä.

Toivotan onnea joka neliapilaperheeseeen että tämä vuosi 2008 olisi vauvojen täyttämä!



t. Kuulokoira ja pikkuplussa n rv 6+



ps. Moi fru H! ;)

Vastailenpa miekin tuohon mies asiaan. :) Meillä mieheni on sitä mieltä, että kaikki otetaan vastaan ketä on tullakseen. Eli ei olla lyöty mitään varmaa lapsilukua lukkoon. Suurimmaksi osaksi mie meillä hoidan tuon vauvelin ja mies sitten taas touhuilee mielummin isompien kanssa. Ei ole mitään valittamista ollut ja kohta 10 vuotta ollaan toisiamme jaksettu.

Mie painiskelen täällä kauhian stressin kourissa, kun pitäisi kuukauden päästä mennä töihin. :( Äippäloma loppuu tuossa 13.päivä helmikuuta ja sitten alkaisi työt. Mie en kyllä millään raaskisi mennä töihin, kun tuo tyttönen on vielä niin pieni. Tosin aioin tehdä vaan paria vuoroa viikossa, sillain että jotenkin edes pärjäisi, kun tuo kotihoidontuki on niiiin pieni että ihan ärsyttää. Olisi niin mukavaa raskautua ja sitten saisi olla kotona.

Halit Zepalle, kurja tilanne tuollainen. Onneksi sentään on jotain mihin upottaa ajatuksensa. Mie eilen taas mieheltä kyselin että onhan varmasti ok, että haluaisin neljännen lapsen ja sanoi että ihan ok on. Pääseepähän vaihtamaan sitten autoa. ;)

Taustailija ilmottautuu! Neljäs olisi täälläkin siis haaveissa, meillä on pojat -99 ja -00, sekä tytöntyllerö 05/07. Täällä ois kp 32/32-38 menossa ja vielä ei ainakaan tätiä näy. Tosin olin myös itse malttamaton ja testailin lauantaina Aconin herkällä testillä ja oli negaa. Joten eipä ole kovin korkealla toiveet raskautumisesta. Ajattelin torstaina testata vielä jos mitään ei tapahdu.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat