Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Sivut

Kommentit (34)

Asuin Helsingissä, kerrostalossa. Ei lapsia. Olin töissä. Ulkona käytiin paljon ja oltiin kavereitten kanssa päivittäin yhdessä.



Nyt asun maalla. 3 lasta, koira ja omakotitalo. Opiskelen. Rauhallista (?) perhekeskeistä elämää... No, mies on sama, mutta muuten kyllä elämä muuttunut aikatavalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Isoisäni ja paras kaverini olivat molemmat vakavan sairauden kourissa. Itse puursin kaukana heistä opintojen parissa ja mietin, miten saan sanottua poikaystävälle, ettei meistä tule ikinä mitään ja että tätä on oikeastaan ihan turha jatkaa.



Mutta vain pari kuukautta eteenpäin ja kaverini oli jo paranemaan päin ja tapasin elämäni miehen, nyk. aviomieheni.

toinen odotuksessa, olin töissä " piipahtamassa" äitiyslomien välillä. Sama mies ja koti kuin edelleenkin, sittemmin on vielä saatu kolmaskin lapsi.

Olin valmistunut edellisenä keväänä, enkä mennyt töihin, koska halusin viittomakielen kursseille, mikä toteutettiin työvoimatoimiston kanssa. Siinä piti olla työttömänä.



Olin siis niillä kursseilla juuri tähän aikaan 10 vuotta sitten. Olin hieman yksinäinen ja pohdin koko ajan, mikä minusta voisi vielä tulla.

Minä olin 13 - vuotias rasavilli. Kavereitten kanssa viikonloppuisin juhlittiin ja poikia yritettiin iskeä. Ensimmäiset kännit taisin näihin aikoihin ottaa ja ensimmäiset sauhut. Kesäkuussa tulee 10 vuotta kun tapasin ensi rakkauden.

suurimman osan huomiosta vei suht tuore poikaystävä, johon olin tooosi rakastunut (=>nyk aviomies, kaksi lasta :=)).



Olin myös liian laiha ja tarkkailin neuroottisesti painoani. Urheilin liikaa.

Kituuttelin kuolevassa (jo useamman vuoden kestäneessä) suhteessa, poikakaverillani oli jo toinen kuvioissa samaan aikaan. Asuin kuitenkin hänen kanssaan tuolloin vielä. Inhosin koulua ja sain paniikkikohtauksia siellä ollessani. Laihdutin jatkuvasti, vaikka olin ihan normaalipainoinen. Olin bentsoista jatkuvasti väsynyt ja nukuin melkein koko ajan. Ei tainnut olla kovinkaan kivaa aikaa.

Muutamaa kuukautta myöhemmin huomasin olevani raskaana ja nyt lapsia on kolme, että niin se elämä muuttuu :) Mies on ja pysyy samana. Olin silloin lisäksi juuri saanut viran, josta nyt kymmenen vuotta myöhemmin irtisanouduin vaikka silloin se tuntui oikealta " eläkeviralta" .

Olin juuri saanut kuulla, että minut on hyväksytty unelmatyöpaikkaani ulkomaille. Olin silti vähän epävarma haluanko lähteä, koska olin palannut yhteen ensirakkauteni kanssa vain puoli vuotta aiemmin. Poikaystäväni kuitenkin kannusti mua toteuttamaan unelmani ja sanoi odottavansa mua 2 vuotta, jonka jälkeen palaisin Suomeen ja eläsimme yhteistä unelmaamme: menisimme naimisiin ja hankkisimme perheen. Muutin ulkomaille maaliskuun alussa 98 - - ja olen sillä tiellä edelleen.



Tulin kyllä takaisin Suomeen, kuten olimme sopineet, mutta surukseni sain huomata, että ei mies vielä halunnutkaan perhettä perustaa, ainakaan mitään kiirettä ei ollut. Palasin reilun vuoden odottamisen jälkeen keskiseen Eurooppaan samalle työnantajalle. Tällä hetkellä elelen sinkkuna.

Ja olin ihan hirveessä morkkiksessa, valvoin öitä, olin hajalla... No, erottiin heti seuraavalla viikolla kun py palasi kotiin mutta ihan eri syystä...

Esikoinen syntyi helmikuun alussa. Asuimme omakotitalossa, naimisissa olimme olleet puoli vuotta.



Nyt odotan viidettä lasta saman miehen kanssa. Koti on vaihtunut isompaan, mutta muuta ihmeellistä ei ole sattunut.

Ainoa mistä piti huolehtia, oli että tuli jotenkin käytyä koulussa.

Aikaa riitti kavereille ja itselle *huokaus*.



Silloin haaveili tästä mitä nyt on, mutta nyt kyllä palaisin mielelläni ajassa 10 vuotta taaksepäin ja jäisin sinne.

Asuin silloisen poikaystäväni kanssa pienessä kaksiossa, ja meillä oli koira, jota rakastin suunnattomasti. Laskettelimme paljon viikonloppuisin, arkisin painoin niska limassa töitä ekassa Oikeassa Duunissani ja ihmettelin, että tätäkö tämä on. Muistan, että palkkani oli 12 000 mk/ kk, ja sillä tulin loistavasti toimeen (nyt 5000¿/ kk ja välillä tekee tiukkaa...); maksoin elämiseen liittyvistä kuluista valtaosan, koska avomies oli vielä opiskelija.



Suhteemme oli intohimoinen ja onnellinen, ja olin suht. tyytyväinen elämääni.



Nyt olen naimisissa ihan eri miehen kanssa (sekä mies että koira kuolivat), ja meillä on ihana perhe. Olen verrattain menestynyt työssäni, ainakin enemmän kuin mitä kymmenen vuotta sitten uskalsin edes haaveilla, ja monen mutkan kautta olen jopa päätynyt tekemään opiskeluaikojeni unelmatyötä. Elämässä vallitsee ihana tasapaino niin henkisellä kuin aineellisellakin puolella, kaikki hyvin!



Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat