Seuraa 

Tuntuu, että tämä neljän vuoden uhma on moninverroin pahempi kuin kahden vuoden iässä. Omat voimat ovat täysin loppu, kun kiukkuaminen alkaa heti aamulla ja saattaa jatkua iltaan saakka muutamia rauhallisempia hetkiä lukuunottamatta.



Tyttö on aina ollut temperamenttinen, niin ilossa kuin kiukussakin, mutta nyt tuntuu että on tullut raja vastaan. Pinnani on pitkä ja jaksan pitkään ottaa ihan rauhallisesti, mutta välillä sekin loppuu ja huudan, heittelen tavaroita tms. Siitä tyttö kyllä säikähtää ja lopettaa hetkeksi kiukkuamisen, mutta en haluaisi toki näinkään asiaa hoitaa.



Lapsemme (4v, 2v ja l.a ensi viikolla) ovat kotihoidossa ja mies osallistuu iltaisin kyllä paljon heidän hoitoonsa. Tyttö käy parissa kerhossa ja on yhtenä puolikkaana päivänä päiväkodissa. Rytmit ovat kohdallaan, samoin perhe-elämä muuten.



Kertokaa kokemuksianne 4-vuotiaan uhmasta ja sen selviytymiskeinoista. Miten kauan kestää tämä pahin vaihe?

Kommentit (1)

Kai se on ikäkohtaista. Kuulee monelta tuota samaa ja meilläkin esiintyvää. 4-vuotias osaa uhmata ihan eri tavalla kuin 2-vuotias. Se uhma näin jälkikäteen ei ollut yhtään mitään! Mietin, että 2v ja vauvan seura voi oikeasti olla aika turhauttavaa 4vuotiaan mielestä. Meillä ainakin 4-vuotiaalla on 1v veli, joka sotkee kaikki leikit, ärsyttää, yllyttää " vauvamaiseen" käytökseen, riehumiseen yms. Meillä on sujunut paljon paremmin, kun on käynyt kolmena päivänä viikossa 6h päiväkodissa. Siellä ovat kaikki vanhempia ja kypsempiä ja käytöskin on erilaista. Mutta neuvoja ei ole. Ei auta kuin kestää. Koska meilläkin rytmit, syönnit, nukkumiset, vanhempien huomio on kaikki huomioitu ja silti uhmaa.Se kuuluu ikään ja kehitykseen. Täytyy ajatella positiivisesti, että kamalampaa, jos ei uhmaisi ollenkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat