Seuraa 

Minulla on 7 kuukauden ikäinen poika jonka heräilyt öisin ovat väsyttäneet minut täysin.

Poikani alkaa nukkumaan noin kello 20.00 illalla joka on ihanteellinen meille jotta saamme mieheni kanssa istuttua hetkeksi kahden ja jutella päivän tapahtumista ja antaa aikaa vain toisillemme.Mutta poika alkaa itkeä jo puolen tunnin päästä ja käyn laittamassa tuttia suuhun jolloin poika nukahtaa.. kunnes menee tunti ja taas sama juttu ja tätä toistuu monesti.

Kun menemme itse nukkumaan kymmenen aikoihin poika saattaa herätä syömään puolen yön aikaan (syö pullollisen äidinmaidon korviketta) Saattaa nukkua tunnin ja sitten alkaa taas armoton heräily vähän väliä....joskus menee ohi tutilla tai joskus joudun antamaan maitoa taas.

Tätä rumbaa jatkuu läpi yön ja saatan joutua heräämään yli 10 kertaa yössä laittamaan tuttia,antamaan maitoa,ottamaan syliin yms.



Pojallani on vaativa tempperamentti ja sen huomaa nyt todella selvästi.

Nukkumaan alkaa vain syliin ja sekin on taistelua potkimista itkemistä yms.(potkiminen tosin on nyt jäänyt vähemmälle)

Ihan kuin poika taistelisi unta vastaan.

Päivisin yritän puuhastella ja keksiä virikkeitä kokoajan jotta vauva pysyy tyytyväisenä, eli vilkas persoona on kyseessä.

Olen muutaman kerran yrittänyt nukuttaa sänkyyn mutta siitä tulee vain armoton itku kohtaus ja koskettelut ei paljon auta.Jos en ota syliin alkaa tutti lentää eikä sitä enää oteta suuhun mutta kun annan periksi ja otan syliin niin siihen hän sitten nukahtaa.

Kävin ostamassa unipussinkin pari päivää sitten josko se rauhoittaisi öitä....mutta tuloksia ei ole syntynyt.

Joskus syö neljäkin kertaa yössä tai useammin.

Velliä ei iltaisin maidon sijaan ole suostunut syömään ja vellipäitäkin olen ostanut kolmea eri sorttia...ei auta.



Vaikka hermo on välillä vähän kireällä en millään lailla kohdista sitä vauvaani.

Rakastan hetkiä jolloin poikani nauraa ja meillä on yhdessä kivaa mutta välillä päivätkin ovat vaikeita kun molemmat ovat väsyneitä ja vauvakin vain kiukuttelee yön jälkeen.

Haluan lisää lapsia mutten uskalla hankkiutua vielä raskaaksi koska melkään väsähtäväni kokonaan jos on 2 vaippaikäistä.

Eli siis toivoisin neuvoja niiltä joilla on kokemuksia vaativista vauvoista.

Miten saan yöt rauhoittumaan ja miten saisin pojan nukahtamaan sänkyyn itsekseen ettei tarvisi tuudittaa aina syliin?

Parempia öitä odotellessa:)

Kommentit (8)

Meillä 10kk ikäinen lapsi joka on muistaakseni syönyt joka ilta puuroannoksen puol vuotiaasta lähtien.

(Semperin tai Hippin. Laiskuutta en jaksa tehdä oikeata puuroa. Vesi kiehuu samalla kun omakin tee-vesi. Sopivan lämpöseen veteen jauhot sekaan sekä hiukan hed.sosetta. Hyvin on kelvannut.)

Puuron jälkeen hän leikkii hetken, ja sitten on iltatoimet. Viimeisenä tietenkin pullollinen korviketta.

Aamulla lapsi juo sitten velliä, koska on niin nälkäinen ettei ehdi maistella. ;-)



Kokemusta on myös toisenlaisesta lapsesta joka vaati velliä/korviketta kaksi kertaa yössä, kunnes 11 kk iässä tarjoilu loppu.

Tämä lapsi nukutettiin matkarattaissa kaksivuotiaaksi asti. Ei sitä olis muuten hermot kestänyt. ;-)

Tuttia olisi pitänyt olla etsimässä kymmeniä kertoja yössä, joten siitäkin piti jossakin vaiheessa luopua.



Meillä pieni vauva on rauhoittunut sillä että olen ottanut hänet ylös ja röyhtäyttänyt, jolloin hän on tyyntynyt ja jatkanut unia.

Jos itkuisuudelle on syynä ilmavaivat/vatsakivut niin siihen täytyy keksiä omat keinot.

Meillä yleensä kuopus itkee jos jää vielä vaille korviketta. Monesti riittää 100ml (180ml lisäksi) että nukkuu aamuun asti.



Hampaiden tulo voi olla syy itkuisuuteen, sekä uudet opitut taidot.



Meillä kuopus nukkuu joko pinnasängyssään tai äidin vieressä. Hyvin onkin nukkunut.

Illalla kannattaa antaa sitä syliä, myös isän.

Ehkä isä vois kokeilla nukuttamista? :) Miehinen ote voi joillekin vauvoille tepsiä.

Nauti vauvastasi kohta hän on jo iso ja kävelee.

Hän tarvitsee sinua juuri nyt paljon, mutta tulee vaihe jolloin isi on jännittävämpi. ;-)



Yhdyn edelliseen, että jos vauva saa paljon virikkeitä hän voi olla iltaisin /öisin levottomampi.



Löydät kyllä oman tapasi toimia.

Seuraavan lapsen kanssa on yleensä hiukan helpompaa... :)

Tai ainakin sen kolmannen... jne. ;-)



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Amalia84:

Lainaus:


Minulla on 7 kuukauden ikäinen poika jonka heräilyt öisin ovat väsyttäneet minut täysin.

Poikani alkaa nukkumaan noin kello 20.00 illalla joka on ihanteellinen meille jotta saamme mieheni kanssa istuttua hetkeksi kahden ja jutella päivän tapahtumista ja antaa aikaa vain toisillemme.Mutta poika alkaa itkeä jo puolen tunnin päästä ja käyn laittamassa tuttia suuhun jolloin poika nukahtaa.. kunnes menee tunti ja taas sama juttu ja tätä toistuu monesti.

Kun menemme itse nukkumaan kymmenen aikoihin poika saattaa herätä syömään puolen yön aikaan (syö pullollisen äidinmaidon korviketta) Saattaa nukkua tunnin ja sitten alkaa taas armoton heräily vähän väliä....joskus menee ohi tutilla tai joskus joudun antamaan maitoa taas.

Tätä rumbaa jatkuu läpi yön ja saatan joutua heräämään yli 10 kertaa yössä laittamaan tuttia,antamaan maitoa,ottamaan syliin yms.



Pojallani on vaativa tempperamentti ja sen huomaa nyt todella selvästi.

/--/

Miten saan yöt rauhoittumaan ja miten saisin pojan nukahtamaan sänkyyn itsekseen ettei tarvisi tuudittaa aina syliin?






Minun korviini tuo kuulostaa eroahdistukselta. Minkälaiset ovat teillä nukkumisjärjestelyt: kuinka lähellä vauvaa nukut? Onko päiviin mahdollista lisätä tehostettua sylittelyä (esim. kantoliinan avulla) tai vähentää toimintaa?



Eroahdistusvaiheet ovat aina raskaita, sillä kun vauva " tarttuu" äitiin tiukemmin, vaistomainen reaktio äidillä on yrittää irrottautua vauvasta. Tämä irtipyristely usein tosin saa vauvan haluamaan äidin lähelle entistä enemmän...

Aika auttaa - vaikka luulen, että juuri tilanteen ollessa päällä ei tuo varmaan hirveästi lohduta. Seitsemänkuinen on vielä tosi pieni, enkä itse näe mitään syytä väkisin opettaa vauvaa nukahtamaan itsekseen silloin, kun hän vielä ihan selvästi kaipaa vanhemman apua siihen. Mutta sinä toki tunnet vauvasi parhaiten ja ihan varmasti toimit hänen parastaan ajatellen.



Voimia (ja pitkämielisyyttä)!

Meillä oli täysin samanlainen tilanne, tosin tyttö joi vain rintamaitoa. Kun mikään muu ei enää auttanut, pidimme unikoulun, jossa lähtökohtana se, että lapsi nukahtaa itse omaan sänkyynsä, ei siis rinnalle, kuten oli tottunut. Kun hän yöllä heräsi, annoin huutaa omassa sängyssään ja kävin katsomassa ja rauhoittamssa aina tasaisin väliajoin. Kaikki " nukuttamistoimenpiteet" kuitenkin minimissä. Kolmantena yönä hän nukkui illasta aamuun heräämättä. Rankkaa oli kuunnella lapsen itkua, mutta lopputulos oli palkitseva, kun kaikki saavat nukkua rauhassa yönsä. Kannattaa ehkä kokeilla unikoulua.

Kiitos valtavasti vastanneille!

Vauvani kuten varmasti monet muutkin on ollut todellinen sylivauva alusta lähtien ja minulta varmasti hellyyttää ja syliä piisaa:)

Nytkin kun poika heräsi aamulla kuudelta häntä väsytti mutta tahtoi syliin. Tuudittelin häntä sylissä tunnin ja silittelin ja paijasin kunnes nukahti uudelleen. tähän ei liittynyt itkua kuin vain vähän " tomeria huudahduksia sängystä" kunnes pääsi syliin vauvani oli heti tyytyväinen.

Olen miettinyt eroahdistusta koska kun käyn kahtena iltana viikossa jumpassa tunnin saatan tulla kotiin jossa vauvani itkee isänsä sylissä ja on tehnyt sitä tunnin jonka olen ollut poissa ja sehän tuntuu ihan kamalalle.Mieheni kyllä osaa hoitaa vauvaamme yhtä hyvin kuin minäkin joten se ei vois huonosta hoidosta johtua.Tätä on tapahtunut muutaman kerran ja eilen kun taassen oli jumppa ilta tulin kotiin ja Mieheni kanniskeli esikoistamme ja kertoi että vauva on itkenyt viimeiset 10 minuuttia.Tilanne oli ollut tunnin ajan se, että vauvamme oli ollut tyytyväinen, mieheni oli käyttänyt kylvyssä vaihtanut puhtaat vaatteet syöttänyt ja vauva oli nukahtanut siki uneen ongelmitta kunnes vartin päästä oli alkanut itku kuulua sängystä ja ei ollut auttanut tutit eikä sylit mutta kun tulin kotiin tilanne rauhoittui heti kuten aina ennenkin.

Vauva nyyhkytti sylissäni,piti lujasti kiinni ja kohta kosketteli kovin ottein kasvojani ja hymyili:)

Olenkin miettinyt että unohdanko jumpat enkä käy enää niissäkään koska tunnen hieman syyllisyyttä.

Vauvallamme on tietyt rytmit, puolilta päivin eka päikkärit, neljän aikoihin uudet, ja kahdeksalta yö unille.Sunnuntaisin saan nukkua pitempään kun mieheni herää silloin pojan kanssa ylös.

Vauvamme nukkui muutaman viikon vieressämme alussa mutta sitten siirrettiin vaunuihin ja sieltä sänkyyn.Olen yrittänyt nukuttaa nykyään viereenkin mutta se ei toimi koska silloin kun vauvamme herää niin hän alkaa seurata meitä ja repiä hiuksista yms ja nukahtaminen vain vaikeutuu ja muutaman kerran onkin sitten käynyt niin että on heti nukahtanut sitten sänkyyn muttei millään viereen joten olen ajatellut, että vauvalla oma sänky on parmpi kuin meidän keskellä koska se tuo heräämisen jälkeen malttamattomuutta alkaa nukkua uudestaan.

Joku kirjoitti että päiviin vähemmän toimintaa,no jos sitä ei ole vauvani on tyytymätön ja itkee joten en usko että se olisi hyväksi.

Minua ei itseäni haittaa että vauvani nukataa syliini koska se on minusta ihanaa mutta ajattelinkin että jos vauva nukataisi sänkyyn se ei säikähtäisi sitä että se sinne on siirretty eikä herääkkään sieltä mihin on nukahtanut...se oli minulla ajatuksena sänkyyn nukuttamisessa.

Vauvani tarvitsee paljon syliä ja hellyyttä ja sitä hän on aina saanut minulta paljon.Kuten tuttavatkin sanovat että vauvastamme huomaa että sitä on paijattu ja hoidettu paljon.Kerran otin sen jopa loukkauksena kun sitä jatkuvasti hoettiin....ihan kuin se olisi ollut väärin että annan vauvan olla lähellä ja sylissä ja paijaan.Kerran luinkin jutun jostain lehdestä että suomessa annetaan vauvoille vähemmän sylittelyä ja paijaamista yms kuin muissa maissa.

Minä olen vauvaani varten kotona olenkin monesti vastannut kun sylittelyäni ja paijausta on ihmetelty.



Kirjoitit kuin meidän kuukauden takaisesta tilanteesta.. Meillä

A) Pojalla oli paha korvatulehdus kun viimein hoksasin viedä lääkärille ja kun se hoidettiin niin alkoi helpottamaan.



B) Olimme totuttaneet pojan nukahtamaan rinnalle ja kun tassuttelun avulla oppi rauhoittumaan ja nukahtamaan omaan sänkyyn niin nyt herätessään osaa nukahtaa omin voimin, aika harvoin tarvitsee äidin tai isin kättä turvakseen.



Näin meillä.

Kuulostaa aika tutulta....nyt jo siitä onneksi hiukan aikaa.

Meillä meni esikoisen kanssa aika samanlailla, paitsi että ei syönyt yöllä. Annatko kuitenkin illalla tuhdin iltapala, puuro ja maito?

Meillä lääke tähän vaivaan oli että viisi yötä valvottiin kun käytiin jonkinmoista unikoulua.En vain yksinkertaisesti ottanut sängystä pois, juttelin rauhallisesti (niin kauan kuin jaksoin ja kun hermo alkoi mennä olin hiljaa) ja silittelin. Sitkeä sissi oli ja taisteli vastaan tämän viisi yötä ja sitten alkoi helpottaan. Sydän verta itkien istuin sängyn vieressä ja tyynnyttelin lasta, mieli teki ottaa syliin. Nyt raaka peli ranualla ja älä anna kuin kerran korkeintaan maitoa ja pidä hänet omassa sängyssä, järki tietty mukana jos ihan hullusti huutaa pitkään. Joku voi olla, ja varmaan onkin, tästä eri mieltä mutta tämä raaka peli meillä toi rauhan sekä aikuisille että lapselle.

Eihän kuitenkaan ole kyse maitoallergiasta tai muusta allergiasta?Allergiathan mahavaivoineen tulee yleensä yöllä ja tosi monille vain yöllä eikä päivällä lainkaan.Voisiko tämä olla syy levottomaan yöhön ja heräilyyn?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat