Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Ennenhän tulevaisuudennäkymät eivät välttämättä olleet ruusuiset, mutta nyt kunn ongelma on jo vähän pidempään tunnistettu, diagnooseja annettu ja erityistä tukea ja lääkitystäkin annettu, niin ovatko asiat muuttuneet parempaan suuntaan? Itse olen aikuisena diagnosoitu tapaus ja olen elämässäni pärjännyt ihan mukavasti, mutta minulla on ollut tiettyjä etuja verrattuna keskivertoon. Vähäisimpänä ei ollenkaan se, että minulla ei ole varsinaista oppimishäiriötä ollut, vaan päinvastoin oppiminen on aina ollut helppoa - jos olen jaksanut edes hetken keskittyä. Arjessa taipumukseni huithapelointiin aiheuttaa ongelmia, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä varsinkin kun olen ajan kuluessa oppinut paljon itseäni auttavia kikkoja ja suosiolla käytän myös tekniikkaa ja muita keinoja apuna monissa paikoissa, joihin muut eivät sitä tarvitse.



Tietäen näiden piirteiden taipumuksen periytyvyyteen odotan hieman kauhulla pienten poikieni kasvua ja kehitystä. Nyt minulla on erittäin vilkas 4-vuotias, joka kuitenkin tuntuisi kykenevän keskittymään ihan ok ikäisekseen pojaksi ja jonka kohdalla toivotaan, että pahin vilkkaus ehtisi taittua ennen kouluikää ja vauvaikäiset kaksoset, joista varsinkin toinen osaa jo nyt olla aika eläväinen kaveri. Jos nyt niin ikävästi kävisi, että joku pojista olisi tarkkaavaisuushäiriöni perinyt, niin mitä ihan oikeasti olisi odotettavissa? Onko diagnooseista, lääkkeistä ja erityistarpeiden huomioonottamisesta kuinka paljon ihan käytänön apua pitkän päälle vai onko kyse siitä, että jotain yritetään tehdä, mutta lopputulos on sama kuin ennenkin?

Kommentit (15)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Mieheni on pedantti ja hänen ansiotaan on, että arkemme pyörii. Kun asuin yksin, kämppäni oli sikolätti. Nyt pystyn ylläpitämään kotiamme, kun joka tavaralla on ehdoton paikkansa ja minulla on muistilistat kaikesta. Vaikeampiin asioihin, kuten esim. pakkaamiseen, olen tehnyt itselleni pienen tietokoneohjelman, jolle kerron kuinka pitkäksi ajaksi ja millaiseen ilmastoon ja mistä syystä olen lähdössä ja saan valmiin listan siitä mitä tarvitsen. Siitä sitten järjestyksessä pakkaan ja merkitsen pakatuksi. Ajan kanssa näitä kikkoja on oppinut ja ulospäin ei oireilua enää niin huomaa. Osaan jopa istua vaikka kuinka kauan paikallani nilkat siveästi ristissä, selkä suorana ja kädet paikallaan sylissä. Sitä ei kukaan sitten näe, että naputan koko ajan peukaloa vasten toisen käden kämmentä ;) Väikkäri muuten minullakin edelleen työn alla.



Vierailija:

Lainaus:


siis jatko-opinnoissa. Tehtiin väitöskirjaa. Tai se tekee vieläkin, minä olen jo saanut valmiiksi. (Se aloitti mun jälkeeni joten en ota kantaa menestykseen tuolta pohjalta.)



En mä sitä sen lähemmin tunne, mutta joskus se selitti työtapojaan. Sanoi kirjoittavansa lähinnä öisin, kun ei saa nukuttua ja nukkuvansa sitten päivisin. Sillä oli kaikki työt jaettuna pieniin palasiin, joita oli pitkä lista, ja siitä listasta se aina yliviivasi, kun sai jonkun kohdan tehtyä. Tyyliin " alaluku 3.1.2 kappale hagiografiasta" tai " alaluku 3.1.3 Ketteringin teesi" ja " edellisen kritiikki" . Sillä oli käsittääkseni tyttöystävä, mutta nainen ei asunut samassa kämpässä. Ja kerran mä näin sen kalenterin. Se oli täynnä erilaisia listoja alkaen siitä että " vie roskat" , mikä luki joka keskiviikkona ja " siivoa jääkaappi" joka kuun eka maanantai. Se sanoi, että noin se muistaa tehdä sen, muuten voisi jääkaapin sisältö unohtua sinne vaikka useammaksi vuodeksi.




Neljäs ammatti menossa, nyt todennäköisesti löytänyt itselleen sopivan ammatin. Rakastaa intohimoisesti rakastuessaan, näyttää sen. Porukan innostaja niin töissä kuin vapaa-ajalla. Ei koskaan tylsää seuraa. Innostaa toisiakin vaihtamaan ammattia tai kokeilemaan uutta harrastusta. Avulias, pelkäämätön, avoin ihminen.



Ei jahkaa päätöksiään niin kuin muut, vaan uskaltaa toimia eikä jää katumaan tekemisiään, vaan menee rohkeasti elämässä eteenpäin.

Osaa ns. hillitä adhd-puolensa eli omaa ihan normaalit seurapiiritavat..... :) Pystyy käyttämään draiviaan nykyisessä työssään.



Parisuhteet tahtovat palaa loppuun pian, koska rakastuu/rakastaa niin täysillä , lapsia hänellä ei ole.

siksi monilla, jotka lapsena ovat saaneet tarpeellista tukea, ei enää ole oireita aikuisena. Aivojen toiminta ei silti juuri muutu.



Sitäpaitsi kyllä aivojenkin toiminta muuttuu. Keskushermosto kehittyy vähitellen ja hormonitoimintakin vaikuttaa murrosiässä. Siksikin neurologiset oireet voivat vähentyä. Tai lisääntyä.

siis jatko-opinnoissa. Tehtiin väitöskirjaa. Tai se tekee vieläkin, minä olen jo saanut valmiiksi. (Se aloitti mun jälkeeni joten en ota kantaa menestykseen tuolta pohjalta.)



En mä sitä sen lähemmin tunne, mutta joskus se selitti työtapojaan. Sanoi kirjoittavansa lähinnä öisin, kun ei saa nukuttua ja nukkuvansa sitten päivisin. Sillä oli kaikki työt jaettuna pieniin palasiin, joita oli pitkä lista, ja siitä listasta se aina yliviivasi, kun sai jonkun kohdan tehtyä. Tyyliin " alaluku 3.1.2 kappale hagiografiasta" tai " alaluku 3.1.3 Ketteringin teesi" ja " edellisen kritiikki" . Sillä oli käsittääkseni tyttöystävä, mutta nainen ei asunut samassa kämpässä. Ja kerran mä näin sen kalenterin. Se oli täynnä erilaisia listoja alkaen siitä että " vie roskat" , mikä luki joka keskiviikkona ja " siivoa jääkaappi" joka kuun eka maanantai. Se sanoi, että noin se muistaa tehdä sen, muuten voisi jääkaapin sisältö unohtua sinne vaikka useammaksi vuodeksi.

perhepäivähoitajana kun saa itse häärätä omaan tahtiin eli tulenpalavalla kiireellä ja määräillä. Ei oikein käsittääkseni ole pärjännnyt tai viihtynyt työpaikassa jossa joutuu tekemään yhteistyötä toisten aikuisten kanssa ja ottamaan huomioon muita. Voi myös olla että häsäämisen takia on joutunut syrjityksi työpaikalla vaikka muuten olisikin pärjännyt työssä. On luova ja aktiivinen. Varmaan tulevaisuuudessa ihmiset pärjää paremmin kun on terapiat ym. olemassa.

Ollaan oltu yhdessä n.10v ja meillä on lapsia. Harva tietää tästä dg:stä koska ollaan ihan normi perhe!

Mä väittäsin kyllä, että seksuaalisuutesi on osittain adhd peruja... Yleensä adhd tyypit ovat vähän yliaktiivisia. Siis muutkin kuin mun ukko!

Osaa jo lukea ja laskea aika hyvin ja kirjoittaa pieniä tarinoita, jos malttaa joskus istua hetken paikoillaan, vaikka vasta ensi syksynä menee eskariin.

Jouduin sattumalta viettämään paljon aikaa hänen kanssaan. Kerron hänestä. On nainen.



Kävi erityiskoulua koko ikänsä. Normaaliluokalla ehti olla vain 2 kuukautta. Sanoi olevansa kumminkin keskivertoa älykkäämpi. Ei adhd:n vuoksi saanut ajaa ajokorttia. Lääkäri oli sen häneltä kieltänyt. Peruskoulun jälkeen käynyt pari ammattikoulutusta. Aina jotain ongelmia tullut työpaikalla ja saanut kenkää moneen kertaan. Ajautunut hankaluuksiin. Nyt sairaseläkkeellä. Hänen oli hankalaa keskittyä esim. lomakkeiden täyttämiseen. Levoton oli, koko ajan jotain puuhasi.



Miessuhteet eivät pysy jatkuvina. Ei koskaan ollut naimisissa, ei lapsia.

Ihan ystävällinen ja juttelevainen ihminen, jonka kanssa kyllä pystyi juttelemaan, mutta en kestäisi kauempaa tuommoista hötkyilijää.

paraneeko adhd aikuiseksi kasvettaessa, olen kuvitellut, että se on elinikäinen neurologinen ja neurobiologinen ominaisuus joka ei muutu, olenko väärässä?

ja aikuisenahan sen saa vain ihminen, jolla aikuisenakin on vielä pahoja ongelmia. Ne joiden ongelmat ovat matkalla korjaantuneet, eivät enää aikuisena saa diagnooosia.



Olen kuitenkin nähnyt näitä lapsenadiagnosoituja, nyt yläasteikäisiä lapsia ja kyllä lääkkeistä ja terapiasta näyttää apua olevan. Opettajistakin parhaat osaavat ottaa erityistarpeet huomioon, mutta kaikki eivät. Ja murrosikä myös tekee joillekin adhd-lapsille samanlaiset tepposet kuin muillekin, vaikutus vaan näyttää tuntuvan vielä hurjemmin kuin normilapsissa.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat