Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Anteeksi vain, mutta tällaisen käsityksen saa kun lukee netin keskustelupalstoja ja kuulee mammojen juttuja hiekkalaatikoilla.

Kommentit (20)

mistäkin. Se on sitten mun lapsi ja mä olen sille kaikista paras äiti. Jos vauva syntyy sektiolla, niin ei se mua vaivaa, tai jos en voi imettää, niin sitten mennään pullon kanssa. JA EI VOIS VÄHEMPÄÄ KIINNOSTAA MUIDEN MIELIPITEET!

Eikä se, että tilanteet eivät aina mene kuten voisi etukäteen ajatella. Jos lapsi vaikka syntyy pienenä keskosena hätäsektiolla, voi imetys vähän takkuillakin tai helposti epäonnistua kokonaan kun ihan pientä ei saa edes imettää. Silloin kun lapsen henki on vaarassa, ei varmaankaan tule mietittyä synnytystapaa tai imetyksen pituutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Minä en ainakaan niin ajattele, vaikka olenkin lasten kanssa kotona ja pyörin siellä " hikisellä hiekkalaatikolla" .



Esikoista odottaessani tosin koin, että suurin huomioni raskaudessa oli tulevassa synnytyksessä. En osannut luoda täyspainoista suhdetta kantamaani lapseen. Kun lapsi syntyi itkin pitkään kuin lapsi. Olin niin vaikuttunut siitä asiasta, että olin todella kantanut sisälläni meidän lasta. Oikeaa lasta ja onnistunut tehtävässä niin, että nyt hän oli edessämme elävänä.



Toista odottaessani koko huomio oli lapsessa. Synnytys oli tapahtuma, jonka jälkeen saamme lapsemme luoksemme. Itkin toki lapsen synnyttyä, mutta siihen ei liittynyt samaa dramatiikkaa kuin esikoista odottaessani.



Koen tulleeni sinuiksi naiseuteni kanssa vasta esikoisen syntymän jälkeen. Vasta sen jälkeen pystyin esim nauttimaan seksistä aidosti. Ympyräni eivät ole olleet pienet, vaan seuraelämäni on ollut vilkasta ja olen koulutukseltani maisteri, joten älykkyysosamääräni on kaiketi ihan normaali. Myös itsetuntoni on kehittynyt terveisiin mittoihin vasta esikoisen syntymän jälkeen. Ennen punnitsin itseni joka päivä vähintään kerran ja kärsin kompleksisesta suhtautumisesta omaa ruumistani kohtaan. Esikoinen opetti minut nauttimaan naiseudestani, hän antoi ruumiilleni tarkoituksen.

Tuolla todellisessa suuressa maailmassa näin ei oikeasti ajatella. Vähän isompien lasten äitinä lähinnä naurattaa nämä " sektioäiti" ja " pulloäiti" sanatkin.

ei tule pieneen mieleen edes mieleen, että kaikki ei aina mene oppikirjaesimerkkien mukaan. Jos nyt mitään oppikirjoja edes koskaan on avattu. Ei ole ymmärrystä, että maailma on monimutkaisempi paikka kuin mitä seiska-lehdestä voisi päätellä.



Vierailija:

Lainaus:


Hänelle tehtiin sektio, ettei alapää löysty, eikä hän " pystynyt" imettämään, poltti ketjussa laitokselta asti.



Tämäkin nainen on kova arvostelemaan toisten äitiyttä, mutta nuo omat valintansa ovat minusta kyseenalaisia, joten jokseenkin hän on niiden suhteen " kakkosluokassa" .



Tällä palstalla tosin hutkitaan sellaisetkin äidit, joiden lapset olisivat kuolleet ilman sektiota, eikä uskota, että aina maitoa ei tule ruiskuten vuotta ja ylikin.




Ja itsekö hän on sulle näin sanonut? ;D Ei sektiota tehdä kenellekään siksi, ettei alapää löysty. Lääkäreillä on siihen aivan omat kriteerinsä. Tupakointi vähentää maidoneritystä, se on totta.

Suosituksia (ruokailu, painonnousu, liikunta jne.) noudattavat äidit, jotka ovat hyviä vanhempia. Tästä seuraa ajatus, että ne muut eivät ole niin hyviä vanhempia.



Etäisyys asioihin luo kummasti perspektiiviä. Äimän käkenä saa kuunnella kavereilta mm. neuvolan nykyäideille lanseeraamia termejä kuten täysimetys ja osaimetys. Voi hyvänen aika.

naiseudesta.



No, niiden naisten, joiden todettiin mieltävän äitiyden ja sen mahdolliset toteutumistavat hyvin suppeasti ja jotka itse pyrkivät tietynlaiseen täydelliseen äitiyteen - havaittiin olevan keskimääräistä huonommalla itsetunnolla varustautuneita ja epävarmoja omasta naiseudestaan ja ylipäätään elämän haasteiden edessä. He luottivat omiin kykyihinsä vähemmän jne. Raskausaikana näiden äitien oli vaikeampi luoda (mielikuvan tasolla) suhdetta lapseensa vaan heillä tuntui huomio keskittyvän omaan äitiyskokemukseensa, jota he tarvitsivat paikkaamaan omaa itsetuntoaan naisena- lasta tarvittiin siis enemmän tekemään heistä " oikeita naisia" .

Jotain tällaista voi siis olla taustalla.



jotka eivät kykene tuntemaan itseään riittävän erinomaisiksi, ellei ole heitä huonompia. Jos taas keskustellaan siitä, niin eikö olekin näin, että kaikilla meillä on heikkouksia? Osa sellaisia, joille ihminen ei mitään voi ja osa taas sellaisia, joihin voi itse vaikuttaa. Nimittäin on niitäkin, joiden mielestä sektiokin on vain omaa syytä. Osa ihmisistä on vaan ajattelemattomia ja haluavat olla toisten yläpuolella ja korostaa itseään. Ovat ehkä niin kateellisia jostain.

Neuvolassa siitä sai kuulla joka kerralla ja kaikissa lapsen ruokavaliota käsittelevissä ohjeissa, lehtisissä ja lehtijutuissa jne. hehkutetaan äidinmaitoa: " äidinmaito on parasta ravintoa lapsellesi" lukee joka paikassa, jopa korviketetroissa! Kun rintamaito ei itsellani riittänyt lapsen normaaliin kasvuun, sanottiin neuvolassa, että noo, kyllä sillä korvikkeellakin ihan hyviä lapsia kasvaa, mikä oli mielestäni aika alentuvaa. Mihin tahansa menenkin nyt 5 kk vauvani kanssa, naiset katsoo kyllä todella pitkään, kun kaivan hoitolaukusta maitotetran ja pullon esiin. Eikä tämä ole todellakaan kuvittelua. Puheista voi myös kuulla rivien välistä sen, että yleinen käsitys tuntuu olevan se, että pulloa tarjoava äiti on laiska ja itsekäs äiti. Ehkä suurimmalla osalla äideistä imetys sujuu niin hyvin ja vailla mitään pulmia, ettei heidän päähänsä voi putkahtaa ajatus siitä, että joskus imetys ei vaan onnistu, vaikka äiti miten tsemppaisi sen eteen.



Koen kyllä todella paljon syyllistystä siitä, etten imetä.

Hänelle tehtiin sektio, ettei alapää löysty, eikä hän " pystynyt" imettämään, poltti ketjussa laitokselta asti.



Tämäkin nainen on kova arvostelemaan toisten äitiyttä, mutta nuo omat valintansa ovat minusta kyseenalaisia, joten jokseenkin hän on niiden suhteen " kakkosluokassa" .



Tällä palstalla tosin hutkitaan sellaisetkin äidit, joiden lapset olisivat kuolleet ilman sektiota, eikä uskota, että aina maitoa ei tule ruiskuten vuotta ja ylikin.

Kyllä toi ajatus on äitien omissa ajatuksissa vaan. Kokevat syyllisyyttä ja huonommuutta ja " mitähän nyt muutkin ajattelevat " . Kannattaa lopettaa vertailut muihin ja elää sitä omaa elämää omilla mielipiteillänsä, silloin sinullakin ja teilläkin on helpompaa.

- 2 pulloruokitun äiti ja vielä erinomainen =)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat