Seuraa 

Kirjoitin aiemmin tuota omien ajatusten purkua ja nyt ollaan tultu tilanteeseen että olen itkenyt silmät päästäni, valvonut yön ja minun pitäisi valita teenkö abortin että voitaisiin jatkaa tällaisena perheenä koska mies ei halua yllättäen enää yhtään lasta vaikka aiemmin halusi, muttei ollut vielä valmis. Nyt hän sitten miettii tuolla töissä että haluaako jatkaa enää ollenkaan vai ollaanko nyt tiemme päässä. Ja mun pitäisi kohta raahautua omalle työpaikalle vaikka tekisi mieli vajota itsesääliin ja hukkua sänkyyn itkemään.

Kommentit (12)

En ollut lukenut aiempaa viestiäsi, etsin sen vähän myöhemmin.



Mutta haluan vain toivottaa sinulle paljon voimia vaikeassa ratkaisussa. Myös minua ihmetyttää miehesi käytös. Mietin myös sitä, että jos teetät abortin miehesi painostuksesta, pystytkö koskaan sitä unohtamaan tai antamaan anteeksi? Entä jos suhteenne päättyykin jostain muusta syystä, palaako abortti kummittelemaan mieleesi?



Minusta jollain muulla Vauvan palstalla oli joku nainen joskus samassa tilanteessa. Hän päätyi pitämään lapsen ja ajan kanssa mies " tottui ajatukseen" ja rakasti kovasti lastaan (eivät siis eronneet). Eli kaikki on mahdollista, mutta kun emme ole ennustajia, ei koskaan voi tietää miten käy.





VOIMIA vielä kerran ja toivotaan, että miehesi tulisi järkiinsä! Kuten joku viisaasti tuossa edellä sanoikin, niin hyvässä parisuhteessa asioista keskustellaan ja päätökset tehdään yhdessä -ei niin, että toinen esittää uhkavaatimuksen ja toinen joutuu yksin tekemään elämänsä suurimman ratkaisun ilman tukea!

joudut elämään sen kanssa lopun elämäsi. Mieti siis rauhassa. Itse painostuksen alla abortin tehneenä mietin vieläkin 13 vuoden jälkeen välillä, nyt hän olisi sitä ja tätä. Tämä abortoitu yksilö on aina kuitenkin aina yksi minun lapsistani, samansuuntaisia ajatuksia olen kuullut myös muilta abortin tehneiltä. Miehesi tuskin tulee ymmärtämään sitä surutyötä, jonka joudut joka tapauksessa käymään läpi, jos päädyt aborttiin eli kestääkö suhteenne miehesi mielestä sinun " turhaa suremista" . Muihin yhtyen ota vaikka sairaslomaa, äläkä anna painostuksen vaikuttaa päätökseesi. Mieti myös onko adoptioon antaminen sinulle vaihtoehto?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onneksi ratkaisua ei tarvitse tehdä heti-nyt! Kuulostaa suoraan sanottuna aika ristiriitaiselta käytökseltä miehesi puolelta: epävarma ehkäisy ja sitten yhtäkkiä kategorisesti lasta vastaan? Mieti rauhassa asian kaikkia puolia: haluatko vielä joskus lapsia (siis jos miehesi on nyt sitä mieltä, ettei enää yhtään koskaan), ja pystytkö yleensäkään jatkamaan suhdetta, jos teet abortin miehesi painostuksesta? Ymmärrän tietysti, ettei yksinhuoltajuuskaan ollut se, mistä haaveilet... vaikea paikka. Yritä rauhoittaa tilanne, toivotaan että pääsette vielä asiassa sopuun!

otan osaa vaikeaan tilanteeseesi, ap! kauheaa. itse olen kyllä sitä mieltä, että oli mies tosissaan vaatimuksensa kanssa tai ei, niin molemmissa tapauksissa harkitsisin kyllä vakavasti jatkaako suhdetta vai ei. millainen ihminen alkaa testaamaan tuollaisella tavalla ihmistä, jonka pitäisi olla läheisin ja rakkain koko elämässä? ja toisaalta, jos hän tosiaan on tosissaan, niin ihan yhtä suurella syyllä. kyllä lapsentekoon tarvitaan aina kaksi ihmistä, tavalla tai toisella, jokainen aikuinen kyllä tietää tämän ja vastuu tästä on kannettava yhdessä. aborttiin ei ketään saa painostaa.



onneksi mitään ratkaisua ei tarvitse tehdä vielä. kannattaisiko ottaa saikkua, että saisit rauhassa pohtia tilannetta? älä tee hätiköityä päätöstä! mieti rauhassa mitä teet, ja mihin päädytkin, niin paljon voimia.

Mutta itse en voisi ikinä tehdä aborttia kenenkään painostuksesta. Luulisin , että ainakin omalla kohdallani kantaisin niin syvää kaunaa miestä kohtaan, että jo siitä syystä tulisi ero.

Ja toki täytyy muistaa, että Suomessa pärjää kyllä yksinhuoltajanakin hyvin.

rölli:

Lainaus:


Mutta itse en voisi ikinä tehdä aborttia kenenkään painostuksesta. Luulisin , että ainakin omalla kohdallani kantaisin niin syvää kaunaa miestä kohtaan, että jo siitä syystä tulisi ero.

Ja toki täytyy muistaa, että Suomessa pärjää kyllä yksinhuoltajanakin hyvin.




Tähän voisin yhtyä. En voisi tehdä kenenkään painostuksesta ja minusta ei ole mieheltäsi reilua pistää valitsemaan hänen ja lapsen välillä. Valitettavasti minun silmissäni aina lapset voittavat en voi sille mitään että rakastan heitä aina kuitenkin enemmän kuin miestä.



Yhdyn myös tuossa että jos abortin tekisin kantaisin miehelle kaunaa ja päätyisimme loppujen lopuksi varmaan kuitenkin eroon.



Tsemppiä ja jaksamista mihin päätökseen ikinä päädyttekin mutta tekona miehen ja lapsen välillä valitseminen on julminta mitä keksin :' ((







Jos kerran miehesi ei ole vaatinut ehkäisyä käytettäväksi joka kerta, tulee hänen myös ottaa vastuu tapahtuneesta. Erittäin ikävä tilanne, mutta mieti, voisitko tämän jälkeen jatkaa miehesi kanssa siinäkään tapauksessa, että päätyisit aborttiin.

Eli ymmärsinkö oikein, että miehesi oli alunperin ihan mukana vauvan hankinnassa jne.

Mutta nyt kun raskaus on todellinen, kääntyi kelkka.



Voisiko olla mahdollista, että häntä alkoi pelottaa ja iski paniikki tulevasta.



Voi olla että hänen mielensä muuttuu ajankuluessa, mutta jos sika luentaaltaan tosiaan niin ei välttä muutu.



Olen myös sitä mieltä että itse päätät abortin suhteen mitä teet. Mutta toisaaltaan olen myös sitä mieltä että miehen kannalta, ei ole reilua tulla isäksi vastoin tahtoaan. No okei, jos ei ole tiennyt mitä ilman ehkäisyn käyttöä voi tapahtua... Voi syyttää ihan itseään.



Pystyttekö keskustelemaan asiasta? Oletko kysynyt mieheltä mistä moinen kelkan kääntö? Pelottaako tulevaisuus? " vapaiden villien" vuosien menetys?Vastuun kantaminen? Tulevaisuus rahallisesti??



Pystyisikö hän keskustelemaan näistä asioista sinun tai jonkun esim ulkopuolisen kanssa. Avoin keskustelu olisi varmasti parasta tässä tilanteessa teille molemmille.

Jos mies todella vaatii sinua valitsemaan näiden asioiden välillä, hän ei rakasta sinua niin kuin ansaitsisit. Yhdessä olevat ja toisiaan rakastavat aikuiset ihmiset selvittävät asiat yhdessä, eivät anna toiselle vaihtoehtoja joiden välillä pitäisi valita.



Rakastavan miehen löydät varmasti muualtakin. Abortti jäisi mieleesi surullisena asiana ikuisesti, koska aiemmasta tekstistäsi näki että todella haluaisit lapsen. Voimia sinulle! Kuuntele sydäntä, se vie kyllä lopulta oikeaan suuntaan.



Kyllä olet joutunut ikävään tilanteeseen. Kyllä aikuinen ihminen tietää riskit raskaaksituloon jos ei käytä ehkäisyä! Minun on vaikea ymmärtää miestäsi tai hänen toimintaansa oli se sitten kuinka paniikinomaista tahansa.



Olet saanut paljon vinkkejä, mutta halusin vielä ex-yksinhuoltajana muistuttaa parista asiasta. Ei yksinhuoltajuus tarkoita yksinäisyyttä. Ajoittain elämä on helpompaakin, kun ei tarvitse ottaa toista aikuista huomioon. Ystäväpiiri on helposti laajempaa ja elämä muutenkin rikasta ja antoisaa ihmissuhteiltaan. Itse jäin odotusaikana yksinhuoltajaksi, mutta uskon edelleen 13 vuotta myöhemmin sen olleen juuri oikea ratkaisu.



Toivon sinun löytävän ratkaisun jonka kanssa pystyt elämään lopunelämäsi ilman että kadut valintaasi. Mies ei voi ratkaisua puolestasi tehdä, koska itsesi kanssa sinä elät etkä miehesi elämää.



Jostain syystä unettomuuden kanssa kamppaillessani eksyin jollekin uudelle keskustelupalstalle, joka oli isille tarkoitettu. Siellä eräs mies pohti, mitä tehdä kun avovaimo on yllättäin raskaana. Hän sai vanhemmilta ja " viisaammilta" miehiltä kehoituksen kokeilla, kuinka tosissaan nainen on. Ja neuvo oli juuri tuo, kokeile mitä sanoo jos vaadit aborttia tai lähdet, ja katsot mihin päätyy ja teet sitten vasta oman ratkaisusi... Julmaa, sanoisin, mutta tuli ihan tämä viesti mieleen kun luin tätä.



Ota ihan rauhallisesti, ehkä hän vain kokeilee, ei välttämättä ole tosissaan.



Maaria

En voi muuta sanoa, kuin että ala-arvoista käytöstä miehesi puolelta. Ymmärrän hyvin, että olet nyt tosi surullinen ja hämmentynyt. Miehesi käytöstä en ymmärrä ollenkaan, ihmettelen miten hän voi edes sinut tuollaisen valintatilanteen eteen asettaa.



Lapsen saaminen on kuitenkin aina kahden kauppa, miehesi on siitä yhtä paljon vastuussa kuin sinä. Ja jos kerran olette lapsen tekemistä joskus jo hieman suunnittelleetkin, niin ihmettelen, missä on miehesi vastuu nyt? Ei ketään voi vaatia tekemään aborttia vain sen vuoksi, että lapsi ei juuri nyt sovi kuvioihin. En ole abortin vastustaja, mutta ihmettelen, että miksi miehesi tuntuu kuvittelevan abortin olevan ehkäisykeino? Elätte vakituisessa parisuhteessa, perusasiat ovat hyvin... Jos ehkäisy pettää, täytyy myös miehesi kantaa siitä vastuu.



Ihmettelen myös, miksi miehesi on joskus antanut ymmärtää haluavansa ehkä tulevaisuudessa lapsia sinun kanssasi, kun mitä ilmeisimmin näin ei ole. Ehkä hän ei vain raaskinut sanoa sinulle, että hänen suunnitelmiinsa ei lapsiluvun lisäys kuulu...? Tuntuu, että hänellä on ollut selvät suunnitelmat tulevaisuutensa suhteen, jotka ikävä kyllä eroavat nyt aika lailla omista suunnitelmistasi. Reilumpaa mieheltäsi olisi ollut keskustella tulevaisuudesta ja suunnitelmista heti, eikä antaa toisen ymmärtää että haluaa samaa kuin hänkin.



Vauvan saaminen on maailman ihanimpia asioita, jonka luonnollisesti haluaa jakaa kumppaninsa kanssa. Mieti nyt tarkkaan, haluatko ryhtyä pienen vauvan yksinhuoltajaksi. Suomessa on hyvä tukiverkosto, hyvä palvelut ja lisäksi jos sinulla on sukulaisia tai ystäviä tukena, ei se ole mielestäni pois suljettu vaihtoehto. Mutta kuten kirjoitit, haluaisit kokea raskauden ja äitiysajan, johon kuuluisi myös osallistuva puoliso... Yksin ollessasi näitä asioita ei olisi.



Kokonaan toinen asia on, kannattaako sinun jäädä nykyisen miehesi kanssa yhteen, vaikka päätyisitkin aborttiin. Tuntuu, että hän ei ole kovin aikuismaisesti suhteessa mukana, vaan ajattelee pelkästään omia toiveitaan ja omaa napaansa. Onko hän ylipäätään se mies, jonka kanssa haluaisit äitiyden onnen ja elämäsi jakaa?



Kuten joku jo kirjoittikin, onneksi mitään ei tarvitse päättää heti. Ota siis tuumaustauko, ota vaikka töistä saikkua tai lomaa ja mieti rauhassa, MITÄ ITSE HALUAT. Jokainen on oman elämänsä arkkitehti ja onnensa seppä. Uskon, että sisintäsi kuuntelemalla ja siihen luottaen löydät oikean ratkaisun tilanteeseesi. Hae myös tukea läheisiltäsi tai vaikkapa keskusteluapua ihan ammattilaiseltakin. Joudut nyt tekemään rankkoja valintoja, mutta uskon kyllä että osaat tehdä oikean valinnan.

Kaikkea hyvää sinulle ja ennen kaikkea voimia, asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä. Jaksamista!!!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat