Vierailija

Mä vaan ihmettelen, että mihin perustuu se, kun sanotaan, että kasvavalle lapselle on pahasta, jos elää suht aktiivista kulttuurielämää?



Elokuvat, lastenohjelmat, tv ylipäätään, lastenteatteri, musiikki, konsertit... Kaikki oli minulta koko lapsuuden kiellettyä, koska vanhempani halusivat mielikuvitukseni kehittyä normaalisti.



Nyt sitten kun aikuisena olen todellakin monipuolisesti kulttuurinystävä, huomaan juuri sen puolen oppimisen ja omaksumisen erittäin vaikeaksi. En esimerkiksi muista, mitä elokuvia olen nähnyt jne.



Mitä pahaa kohtuullisessa kulttuurielämässä voi lapselle olla? Enkä nyt tarkoita sitä, että 1-vuotiaalle tulee näyttää elokuvia.

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat