Seuraa 


Tuon Tampereen kirkkopalon jälkeen tutustuin Map-kirkon nettisivuihin. Minua jäi mietityttämään erityisesti perhe-elämää koskeva kuvailu. Perhe on todella tärkeä yksikkö yhteisössänne, mutta entäs ne henkilöt, jotka eivät ole löytäneet puolisoa? Jäävätkö he syrjään seurakunnassa ja yhteisössänne? Tukeeko kirkko " parinmuodostusta" jotenkin? Sekin tulee mieleen, että onko puolison löytäminen hankalaa, kun yhteisönne on aika pieni?



Tässä kun kirjoitan, tulee mieleeni myös eräs toinen seikka, joka pisti silmääni. Jokaisella mormonimiehellä on pappeusvaltuutus (jopa aika nuorilla teineillä). Eikö se aseta yhteisöä vähän hassuun muodostelmaan, ihan kuin naiset olisivat uskonasioissa kakkosluokkaa? Seurakunta tuntuu jotenkin aika kahtiajakautuneelta ja ehkäpä sovinistiseltakin. Monivaimoisuutta en edes viitsi kommentoida. Tiedän kyllä, ettei se enää kirkossanne ole hyväksyttyä, mutta joskus käytäntö on ollut voimassa, eikö totta? Eikö se tunnu teistä mormoninaisista vähän omituiselta?



Pahoittelen, mikäli kysymykseni tuntuvat jotenkin asiattomilta. Minua jäivät nämä askarruttamaan ja siksi päätin avata sanaisen arkkuni.

Sivut

Kommentit (32)

Ensiksi en kuulu itse mihinkään uskontoon/kirkkoon. Olen vaan sivusta seurannut näitä kahta kirkkoa kun heidän jäseniään sukuumme kuuluu. Ja äärimmäisen paljon ärsyttää kun ihmisillä on kauheasti ennekkoluuloja näistä ihanista ihmisistä. Molemmat tuntemani perheet ovat todella mukavia, järkeviä ihmisiä, parempia äitejä ja isiä saa etsiä. he eivät tuo fanaattisesti esiin omaa uskontoaan , enkä ole koskaan tuntenut että minua käännytettäisiin. Olen tutustunut heidän uskontoihinsa heidän kirjallisuudestaan, vieraillut molempien kirkkojen tilaisuuksissa ja keskustellut jäsenien kanssa. Joten todellista tietoa minulta varmasti löytyy.



En ota tässä kantaa kummankaan uskonnon tai minkään muun uskonnon opetuksien Raamatun mukaisuuteen.



Olet väärässä kun sanoit että jeh.tod. uskovat että jeesus on jo tullut. he odottavat Jeesuksen toista tulemista, joka merkitsee harmagedonia eli tämän asianjärjestelmän loppua. Sen jälkeen uskovat asuvat paratiisissa maanpäällä täydellisissä olosuhteissa ikuisesti ja osa uskovista taivaassa Jeesuksen kanssa hallitsemassa maata.

Mormoonien uskosta tässä aiemmin tulikin kaikki.



ja itse opiskelen yliopistossa muinaisia kieliä, hebreaa, arameaa, kreikkaa mm. ja tutustunut Raamatun vanhoihin kirjoituksiin opintoihini kuuluen. Olen myös vertaillut jeh.tod. raamattua näihin vanhoihin kirjoituksiin. samoin kun uutta kirkkoraamattua. ja todennut että jeh.tod. käännös perustuu näihin vanhoihin käännöksiin paremmin kuin luterilaisen kirkon. Jos tästä on jollain poikkeavaa sanottavaa keskustelisin mielellään yliopistolla. :)



Ja uskontojen muuttumisesta, uskaltaako kukaan väittää ettei mm. luterilainen kirkkomme olisi muuttunut? Vihittiinkö vielä 50 vuotta sitten homoja avioliittoon tai oliko nais pappeutta ym?



Tässä vähän ulkopuolisen kriittisen tutkijan mielipiteitä. :)



Hyvää jatkoa kaikille! :) Älkää uskovat tapelko! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minäkään en nyt osaa olla vastaamatta;).

Jehovan todistajat ja mormonit eivät usko, että Jeesus on Jumalan Poika ja että Hän on sovittanut meidän syntimme ristin puulla ja että Hän astui Taivaaseen, siis yleissti sanottuna kristinuskon ytimeen, sovituskuolemaan. He kyllä uskovat että Jeesus on Jumalan poika ja that´s it...



Missään nimessä minäkään en kannata homoliittoja, mutta kuten sanoin, se on aivan oma aiheensa. Sillä, että luterilainen kirkko sen sallii, ei todellakaan ole tekemistä raamatun kanssa. Homoliitot eivät ole raamatun mukaisia, vaan Jumala loi ihmisen naiseksi ja mieheksi, ja tarkoitti heidät yhteen perustamaan perheen ja mielestäni kirkko on mennyt tässä asiassa jo pahasti harhaan. Ihmisten on tehtävä parannus, sillä raamattu sanoo selvästi, etteivät miesten kanssa makaavat miehet (ja naisten kanssa makaavat naiset) peri Taivasten valtakuntaa...

No niin, mutta en ala tästä enää väittelemään. Olen itse yhteiskristillinen ja eivät monet ihmiset kirkon sisälläkään hyväksy homoliittoja saati papit. Helluntailaiset, vapaakirkollisista jne puhumattakaan.



Tuosta taivas-helvetti -asiasta raamattu sanoo selvästi, että molemmat ovat olemassa. Uskotko sinä joissain kohdin raamattuun ja joissain et? Kuten tuo homoasia...Minusta meidän kaikkien tulisi oikeasti olla huolissaan missä iänkaikkisuumme vietämme. Kuoleman jälkeen se on liian myöhäistä. Valitettavasti. Ja mormonien usko poikkeaa mm. siinä, ettei todellakaan kuolleiden puolesta enää voida tehdä parannusta. Jokaisen on ratkaistava suhteensa Jeesukseen tässä ajassa. Jos sinä oikeasti, vilpittömästi rukoilet, että Jumala ilmaisee itsensä sinulle, löydät Totuuden. Ja samalla myös Elämän ja Tien;). Näin kävi minulle ja monelle, monelle muulle. Ei siihen tarvita mitään oppeja.



Sanot, että tuo asenne suhteessa jehovan todistajiin ja mormoneihin pelotti. Raamattu varottaa lahkoista ja lahkolaisuudesta. Ja siksi varmaan nuo helluntailaiset siitä varoittivat. Sinun itsesi takia. Toki olet aivan vapaa tutustumaan mihin haluat, mutta kaikki vain ei ole sinun rakennukseksesi.



Itse olen myös mielestäni avarakatseinen, mutta miksi avarakatseisuus pitäisi tarkoittaa sitä, että hyväksyy kaiken? Tai että uskoisi asiaa jonka tietää raamatun mukaan olevan vastoin Jumalan tahtoa. Mutta väittelyyn en ala, ja rakkaudessaan Jumalakin antoi ihmiselle valinnan mahdollisuuden, vaikkakin tuo mahdollistaa myös sen, ettei ihminen pelastu. Että hän valitsee Elämän sijasta Kuoleman ja kadotuksen.

Minkä kirjan olet lukenut? Yksi ainoa elämä? Minä ajattelin ennen uskoon tuloani jotakuinkin samalla tavalla kuin sinä. En voinut sietää helvetistä puhumista, en tuomitsemista. Mutta se, etä helvetistä puhutaan, on rakkautta. Siksi, ettet sinä, ystävä, joutuisi sinne. Sinulla on valinnan paikka tässä elämässä.



Tuo nainen vaietkoon srk:ssa on otettu siksi raamattuun, koska Paavalin aikaan takana oli naisia jotka häiritsivät srk:n kokouksia. Kuitenkin Jumala on antanut kaikille kristityille yleisen pappeuden, joillekin opettamisen lahjan, joillekin evankelioimisen lahjan jne MYÖS naisille. Ja kyllä siellä seurakunnissa yhtälailla opettavat naiset kuin miehetkin;).



Ja samoin, kaikkea hyvää sinulle myös, edelleen ja aina.



Ensinnäkin teidän uskossanne on aivan ihanaa juuri tuo perhekeskeisyys ja uskominen ikuiseen avioliittoon ja perheenä elämiseen taivaassa. Muttä uskotteko että Jumala Ja Jeesus ovat erillisiä henkilöitä? Entä uskotteko että hekin ovat olleet joskus ihmisiä ja ovat korottuneet Jumalaksi?

tiedoksi, että mormonit EIVÄT kuulu kristillisiin kirkkoihin, eikä seurakuntiin, vaikka Jeesuksesta jossain määrin ja jollain tavalla puhuvat. Kuin myöskään jehovan todistajat eivät ole kristittyjä. Kristillisessä uskossa Jeesus on sovittanut meidän syntimme TÄYDELLISESTI ja mitään asteita uskovien välillä ei ole. Kadotukseen joutuvat KAIKKI, jotka eivät ole ottaneet Jeesusta vastaan pelastajanaan ja syntien sovittajana. Ei tarvita mitään monimutkaisia oppeja, vaan Jumalalle voi suoraan esittää pyyntönsä, Jeesus, olen syntinen ihminen, puhdista minut ja tule asumaan sydämeeni. Pyhä Henki tulee silloin asumaan ihmiseen ja avaa kirjoitukset. Syntisiä olemme, koska " kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla" . Sekä mormonien että jehovien todistajain oppi on ihmisistä, ja siksi raamattu pyritään selittämään " inhmillisenä ja erehtyvänä" kirjana. Raamattu avautuu, kun Pyhä Henki avaa sitä. Avioliitosta raamattu sanoo, ettei taivaassa mennä naimisiin tai olla miehiä tai vaimoja. Eli mormonien opetus " ikuisesta avioliitosta" ei ole myöskään kristiopin mukainen.

Siunausta teille kaikille keskustelijoille. Halusin vain korjata, ettei mormoneja ja kristittyjä sekoiteta toisiinsa. Jeesus sanoo " minä olen Tie, Totuus ja Elämä, ei kukaan pääse Taivasten valtakuntaan, ellei Isä häntä kutsu" .

sepekka:

Lainaus:


Olen voinut asiaa joskus kysyä mutta en muista olenko siihen vastausta saanut. Miten teidän uskossanne sitten Jumala ja Jeesus eroaa toisistaan? Rukoiletteko molempia vai Jeesusta vain? Uskotteko niin että Jeesus on Jumalan poika?



Ps. Olen todella kiinnostunut eri kristinuskon suunnista ja sillä kyselen näitä asioita. Haluan nimittäin löytää itselleni sen oikean suunnan.




Uskomme, että Jumala on Isä Jumala ja Jeesus kirjaimellisesti Hänen Poikansa. He eroavat toisistaan siinä, että ovat erillisiä persoonia ja heillä on erilaiset tehtävät - Isä on pääpomo ja Jeesus tuli maan päälle tekemään Isän tahdon, lunastuksen ja sovituksen. " Tuomiolla" heillä on myös eri roolit, Isä on Tuomari, Jeesus meidän ihmisten Puolustaja - kuin asianajaja... Rukoilemme Isää Jeesuksen nimessä, eli tavallaan Hänen kauttaan. Luonteeltaan Jumala ja Jeesus ovat hyvin samanlaisia, molemmat täydellisiä, molemmat jumalia ominaisuuksiltaan.



itse mormonilta. ja kolmosen kannnattaisi tarkistaa asia myös jehovan todistajilta koska tietosi on väärä. hassua kun joku puhuu niin varmana ihan väärää tietoa.



Kolmosen kanssa en jaksa väitellä. Et tainnut ollenkaan ymmärtää poittiani tässä keskustelussa. Kuten sanoin olen tutkinut paljon Raamattua, semmoisia kirjoituksia kielenopiskeluni yhteydessä mitä sinä et ole nähnytkään. tiedän mitä siellä sanotaan ja mitä on alunperin sanottu. Se uskonko siihen on sitten eri juttu.



Itse olemme matkustelleet, opiskelleet ja katselleet elämää monelta kantilta ja todenneet että kaikki ei ole aina niin mustavalkoista ja ehdotonta. Elämää voi elää monella tapaa. Samanarvoisia me ihmiset olemme ja samanlaiset huolenaiheet ja ilot on niin muslimi kuin kristityissa perheissä.



Näin uskontoihin kuulumattomana täytyy todeta että sinä mormoni kirkkoon kuuluva olet selittänyt ihanan kiihkottomasti ja ystävällisesti uskoasi. Olen hyvällä mielellä lukenut sinun kirjoituksiasi! toisenlainen kuva tuli tästä kolmosen selityksistä.



Ehkä tämä uskontojen tutkiminen on alkavaa kiinnostusta uskoa kohtaan. Paljon selkisi tästäkin " keskustelusta" .



Hyvää jatkoa kaikille! Erityisesti sinulle mormonikirkkoon kuuluva, olette ihania ihmisiä! :)

Ok:).

Minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään jehovantodistajia tai mormoneja vastaan, ei todellakaan. Mutta heidän uskoaan ei tunnusteta kristilliseksi.

Ihania ihmisiä on onneksi joka paikassa, eikä ihmisen " ihanuus" kerro, onko hän menossa taivaaseen vai ei;).

Ja kirkosta, en ole minäkään väittänyt kuuluvani kirkkoon. Homoliitot ovat taas sitten oma aiheensa, joten se jääköön nyt.

Oikein hyvää jatkoa sinulle, ei tapella;).





pupuhupuna:

Lainaus:




Tuon Tampereen kirkkopalon jälkeen tutustuin Map-kirkon nettisivuihin. Minua jäi mietityttämään erityisesti perhe-elämää koskeva kuvailu. Perhe on todella tärkeä yksikkö yhteisössänne, mutta entäs ne henkilöt, jotka eivät ole löytäneet puolisoa? Jäävätkö he syrjään seurakunnassa ja yhteisössänne? Tukeeko kirkko " parinmuodostusta" jotenkin? Sekin tulee mieleen, että onko puolison löytäminen hankalaa, kun yhteisönne on aika pieni?



Tässä kun kirjoitan, tulee mieleeni myös eräs toinen seikka, joka pisti silmääni. Jokaisella mormonimiehellä on pappeusvaltuutus (jopa aika nuorilla teineillä). Eikö se aseta yhteisöä vähän hassuun muodostelmaan, ihan kuin naiset olisivat uskonasioissa kakkosluokkaa? Seurakunta tuntuu jotenkin aika kahtiajakautuneelta ja ehkäpä sovinistiseltakin. Monivaimoisuutta en edes viitsi kommentoida. Tiedän kyllä, ettei se enää kirkossanne ole hyväksyttyä, mutta joskus käytäntö on ollut voimassa, eikö totta? Eikö se tunnu teistä mormoninaisista vähän omituiselta?



Pahoittelen, mikäli kysymykseni tuntuvat jotenkin asiattomilta. Minua jäivät nämä askarruttamaan ja siksi päätin avata sanaisen arkkuni.




Perhe tosiaan on meille tärkeä - yleensä niilläkin, jotka eivät ole löytäneet itselleen puolisoa, on perhe: vanhemmat, sisaruksia, vähän kaukaisempia sukulaisia. Itsellä monia ystäviä, jotka ovat siinä tilanteessa, että eivät ole vielä löytäneet itselleen sopivaa puolisoa, ja onhan se rankkaa, jos sitä haluaa, mutta niinhän se on kenelle vaan. Vaikka kirkossa puhutaankin paljon perheessä eivät he ainakaan koe sen olevan mitenkään syrjintää - koska heillä on perhe nyt ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös toisenlainen oma perhe --- vastasinkohan nyt... Ainoa mistä he ehkä jäävät paitsi on esim. aviopareille suunnatut tapahtumat, mutta vastaavasti sinkuille on paljon omia tapahtumia, joihin naimisissa olevat eivät pääse... (Ja niissä yleensä hauskempaa tekemistä :-() Sitä voisi ehkä sanoa parinmuodostuksen tukemiseksi - eri ikäisille sinkuille on erilaisia ryhmiä, joilla on toimintaa, usein viikoittaista paikallisella tasolla, koko Suomen kattavaa useamman kerran vuodessa ja 18-31-vuotiaille pohjoismaat kattava tapahtuma kerran vuodessa.



Puolison löytäminen ehkä voi näyttää hankalalta, koska meitä on suht vähän, mutta toisaalta itse sinkkkuna ollessani ystäväni oli kateellinen meille, kun meillä oli niin helppoa etsiä kumppania - itse ei tiennyt missä yrittää tutustua ihmisiin, kun ei halunnut bailaamassa käydä... Ihan vain esimerkkinä, pääkaupunkiseudulla on 18-30 v. nuoria sinkkuja, jotka aktiivisesti viikoittain tapailee toisiaan, noin 60-70. Ihan sopiva määrä alkaa katsella... Koko Suomessa lienee parin sadan luokkaa. Ja maailma on aika globaali nykyään, osa porukasta eksyy muihin maihin :-)



Musta on hassua, että aina ihmiset ajattelee, että se, että 12-> pojilla on pappeus asettaa heidät jotenkin naisten yläpuolelle. Se, että pojilla ja miehillä on pappeus tarkoittaa käytännössä sitä, että heillä on tiettyjä velvollisuuksia ja tiettyjä mahdollisuuksia - esim. 12 v pojat saa jakaa sakramentin - ehtoollisen sunnuntaikokouksissa muille ihmisille - me muut saamme siis nauttia heidän palveluteostaan. 16 v. pojat saa kastaa jonkun kirkon jäseneksi (kun muut luvat on ok) - miten se on multa naisena pois? en mä kaipaa sellaista etuoikeutta... vanhempina miehet saa hoitaa tiettyjä johtotehtäviä kirkossa, mutta naisilla on vastaavia johtotehtäviä ilman pappeutta. Yhtälailla naisilla on kirkossa vastuita ja mahdollisuuksia... Vähän niinkuin koulussa yleensä miesopettaja hoitaa poikien liikunnan ja naisopettaja tyttöjen liikunnan. Voi sanoa sovinistiseksi, mutta aika loogista ja järkeväähän se on...



Kysy vaan, jos on lisää kysyttävää.

ihan näin kriittisenä tutkijana, oletteko vartailleet nykyistä kirkon raamatun käännöstä ja todella vanhoja käännöksiä? Kyllä sieltä eroja löytyy. Toki raamattua täytyy kääntää nykykielelle, mutta ei niin että sanoma muuttuu. Eli kyllä kyseiset uskonnot joista oli puhetta uskovat Raamattuun täysin, sellaisena kuin se alunperin oli.

Toivottavasti en nyt hypi kyseisten uskontojen edustajien varpaille, mutta olen kyllä tutustunut tarkkaan teidän opetuksiin. Eli ei ole tarkoitus sanoa mitään pahaa teista! :)

.*.. ja kun aina ei niin suurella ajalla ja ajatuksella vastailekaan, niin jää aina vähän vaillinaisiksi nämä vastauksetkin :-)





Sinänsähän on hienoa, että perhettä arvostetaan korkealle ja perheyhteyttä voidaan toteuttaa myös oman lapsuudenkodin muodossa. (Itse näkisin sen kuitenkin vähän harmillisena, jos en olisi sinkkunakin oma perheeni, vaan yhä lapsuuskotini piirissä...Tulette varmaan keskimääräistä paremmin toimeen vanhempienne kanssa) Mietin myös sellaista, että tuo sinkkuus/perheettömyys/lapsettomuus voisi olla rankkaa naiselle siitäkin syystä, mikäli ihanteena on usean lapsen perhe ja kotiäitiys. (En tunne ketään mormonia, en ainakaan läheltä, niin en tiedä, miten yleistä on että naiset käyvät ansiotyössä ja onko ihanteena suurperhe?) Niin, olisihan se rankkaa sitten kai miehellekin, mikäli ei saa omaa perhettä ja lapsia ja sitä perinteistä perhemuotoa.



* Kyllähän sinkkuna toki on oma perheensä eikä mitenkään lapsuuden perheen alaisuudessa, meinasin vain, että kun paljon puhutaan mm. kuinka perheeenjäseniä tulisi kohdella kunnioittavasti ja rakkaudella ym, niin sellaiset periaatteet ovat aina sovellettavissa vanhempiin ja sisaruksiinkin... Ja ihan samanlaisia haasteita perheinä kohdataan, vaikea sanoa tultaisiinko keskimääräistä paremmin toimeen vanhempien kanssa, mutta ainakin pyrkimys on, että tultaisiin hyvin toimeen - toteutus on sitten kuitenkin aina yksilöistä kiinni :-)



*Kotiäitiyden voisi sanoa olevan ihanteena, ja suurin osa onkin kotona ainakin siihen asti, että lapsi täyttää kolme, mutta sekin on jokaisen oma valinta ja pienten lasten työssäkäyviä äitejä löytyy kyllä. Ja osan tietty olosuhteista johtuen pakkokin käydä. Hyvin monilapsisia perheitä on joitain, mutta esim. tuttavapirissäni 3-4 lasta on ehkä se tyypillisin perhekoko, mutta sekin on täysin pariskunnan itse päätettävissä millaisen perheen haluaa ja pystyy huoltamaan. Mutta lapsia arvostetaan ja lapset nähdään Jumalan lahjana. Lapsettomuus todella on rankkaa, mutta toisaalta siihen ehkä on myös lohtua (samoin kuin siihen, ettei ole löytänyt mukavaa kumppania) - kun kaikessa nähdään tai pyritään näkemään iankaikkinen perspektiivi, eli jos ei täällä saa lapsia ja elää elämänsä niin, että pääsee Jumalan luo kuoleman jälkeen, siellä on mahdollisuus löytää kumppani tai saada jälkeläisiä. Osa saa siitä tiedosta todellisen lohdun - osa toki joutuu kamppailemaan sen epäonnistumisen ym. tunteen kanssa koko elämänsä, vaikka ne asiat eivät olekaan usein itsestä kiinni.



Niin, ehkä se puolison löytäminen onkin tavallaan teillä helpompaa, tietää ainakin toisen arvomaailman ennakkoon. Kuulostaahan tuo valikoima kyllä ihan mukavankokoiselta...eli ei nyt niin suppea kuin kuvittelin, mutta ei mikään mahdottoman laajakaan.



* ... ja aina osa löytää myös kumppanin, joka ei kuulu samaan uskoon. Toisilla se saattaa olla vaikeaa, jos arvomaailma ei oikein kohtaa, mutta tiedän monia monia, joilla puolisot ovat eri uskoa/ eivät usko juuri ollenkaan, ja avioliitot ovat varsin onnellisia.



Pappeudesta..Tuo teinipoikien pappeus herättää minussa kummastusta ,kun ajattelen, että joku vielä itsekin lapsi antaisi vaikkapa synninpäästön tai siunauksensa. Hmmm, ei kyllä oikein kolahda. Ymmärränhän oikein, että kun ei ole palkkapapistoa, niin kaikilla mieshenkilöillä on pappeusoikeus? Kyllä se vaan minusta miehet asettaa korkeammalle, ihan kuin lähemmäs Jumalaa, verrattuna naisiin. Ehkäpä teidän pappeutenne on jotenkin erilainen kuin vaikkapa meillä ev.lut:illa. Niin, ja naiset eivät varmaankaan voi kohota kauhean korkealle kirkon hierarkiassa (jos olisi esim. naimaton nainen, joka haluaisi omistautua tällaiselle työlle)?



* Se meidän pappeus todella on hieman eri asia. Yleensäkin synninpästöjä ei ole ollenkaan- vain Jumala sellaisen voi antaa. Pappeudessa on eri asteita, joihin kuuluu tietyt asiat, joita saa tehdä, ja vaikka on pappeus, vain tietyissä tehtävissä saa tehdä tiettyjä asioita. Meillä kun kukaan ei ole " töissä" , ei saa palkkaa, vaan kaikki hommat hoidetaan vapaaehtoisperusteella, eli yksi kutsutaan yhteen tehtävään, jota hän hoitaa jonkun aikaa, jonka jälkeen hänet vapautetaan siitä hommasta, joku muu kutsutaan tilalle ja vastaavasti hänet kutsutaan johonkin muuhun hommaan.



* Esim. pappeudessa se, mitä sillä saa tehdä on kutakuinkin seuraavat (ehkä hierarkisessa järjestyksessä). Ja jotta pappeuden saa, pitää elää käskyjen mukaan, eli olla kelvollinen siihen. Aina " seuraavalla asteella" ollessaan pappeudessa, saa tietty tehdä niitä asioita, joita siihenkin asti on saanut, mutta ne on erityisesti niiden " sen asteella" olevien velvollisuuksia.



* 12- 13 v pojat (diakonit): saa jakaa sakramentin - ehtoollisen seurakunnalle

14-15 v pojat (opettajat): saa valmistaa sakramentin = laittaa leivät ja vedet tarjottimille valmiiksi ja siivota ne pois kokouksen jälkeen

16-17 v pojat (papit): saa siunata sakramentin (eli sanoa rukouksen ennen kuin se jaetaan seurakunnalle), saa kastaa jonkun kirkon jäseneksi (piispan luvalla, kukaan ei voi vaan päättää että kastanpa tosta ton henkilön)

18-> miehet (vanhimmat): saa antaa siunauksia = eli laittaa kädet henkilön pään päälle ja sanoa rukouksen, jonka uskomme tulevan Jumalalta, esim. jos on sairaana, vois siunata, että henkilö voi parantua, tai jos on pulmia, kysymyksiä, huolia, voi saada siunauksen, joka lohduttaa...



* Siinä on oikeastaan asiat, joita saa tehdä kaikki, joilla on pappeus. Yksi mies kutsutaan aina seurakunnan johtajaksi (nimellä piispa tai seurakunnan johtaja) ja hänellä on sitten " enemmän valtaa" - hän johtaa seurakuntaa, kutsuu muita ihmisiä tehtäviinsä, varmistaa että kaikilla on hyvä olla, hoitaa joitain ajallisia asioita, puhuttelee esim. ihmisiä, jotka haluavat mennä temppeliin - esittää tietyt kysymykset selvittääkseen ovatko ihmiset kelvollisia menemään temppeliin... Hänen puoleensa ihmiset kääntyvät, jos on ongelmia tai jos on " tehnyt syntiä" . Piispakaan ei voi antaa synninäästöä, mutta voi antaa ohjeita ja neuvoja tilanteeseen, kuinka voi saada ja tuntea Jumalan anteeksiantoa... Piispalla on aina kaksi neuvonantajaa, jotka auttavat osassa hommia.



* Vastaavanlainen kolmen miehen kopla on vaarnanjohtokunta, joka käsittää laajemman maantieteellisen alueen - useita seurakuntia, ja tehtävänä on auttaa piispoja heidän tehtävissään ja antaa heille ohjeita ja neuvoja (mm.)



* sitten tulee taas laajemman alueen johtokunta (esim. eurooppa jaettu kahteen alueeseen muistaakseni), vastaavilla tehtävillä



* sitten on 12 apostolia ja profeetta, joilla on valtuuksia pappeudessa enemmän, he johtavat koko kirkkoa ja saavat Jumalalta tietoa kuinka asiat tulisi hoitaa. Mutta he voivat ihan yhtä hyvin jakaa sakramenttia omissa seurakunnissaan, kuten ne 12 v. pojat.



* Selvensiköhän yhtään. Kirkossa sunnuntaisin piispakunta (eli seurakunnan johtaja ja neuvonantajat) vuorotellen johtavat kokousta - siis jumalanpalvelusta, sanovat siis kuka puhuu ja mitä lauletaan, mutta " saarnaa" ei ole, vaan seurakunnan jäsenet (12-> tytöt ja pojat, naiset ja miehet) puhuvat vuorotellen, piispakunta pyytää joitain viikkoja etukäteen. Naiset ovat vastaavalla hierarkialla (siis seurakuntataso, vaarnataso ja sitten on koko maailman kattava taso) johtokuntina naisten, lasten ja nuorten tyttöjen (12-17 v) järjestössä - siis naiset tekevät kirkossa ihan yhtä paljon hommia ja periaatteessa mahdollista päästä hierarkiassa sinne koko maailmaa johtavalle tasolle. Siinä tosin ei kysytä onko naimisissa vai naimaton vaan onko Jumala halukas kutsumaan - kaikkiin tehtäviin nimittäin kutsu tulee Jumalalta kutsun esittävän johtajan kautta - rukouksen kautta (no tekniset yksityiskohdat sikseen) - ne " maailmaa johtavat" naisetkin vaihtuvat aina joidenkin vuosien välein ja siellä tosiaan on välillä sinkkuja, naimisissa olevia, monen lapsen äitejä, muutaman lapsen äitejä, lapsettomia jne. Ainoat tehtävät, jotka eivät vaihdu on apostolit ja profeetta - kun Jumala on kutsunut siihen tehtävään, siinä ollaan, kunnes kuolee. Toki jos tekisi jonkun selkeän rikkomuksen, siitä vapautettaisiin.



Onpas mulla nyt paljon kysymyksiä ja kommentoitavaa...



Ai niin, tohdinko vielä kysyä tuosta moniavioisuudesta. Tiedän, ettei ole sallittua (vaikka monet varmaan luulevatkin niin), mutta eivätkö ne jotkut lahkot ole irrottautuneet nimenomaa mormoneista, jotka USA:ssa harjoittavat moniavioisuutta? Ja eikö niin, että kirkkonne alkuaikoina tämä on ollut sallittua. Sorry ahdistelu, mutta tämä minua kummastuttaa. En todellakaan näe, että sellainen perhemalli voisi olla kovin tasapuolinen tai onnistunut tai hyväksyttäväkään, näin naisen näkökulmasta.



Kiitos, jos jaksat vielä vastata.



* Joo, amerikassa elää joitain lahkoja, jotka aikoinaan erottautui meidän kirkosta, jotka harjoittaa moniavioisuutta ja on monia lahkoja, jotka harjoittaa sitä, joilla ei ole koskaan ollutkaan mitään tekemistä meidän kanssa. Tosiasia on, että kirkko harjoitti sitä aikoinaan ja lopetti sen aikoinaan. Itse tässä kulttuurissa (länsimaisena) kasvaneena on vaikea kuvitella, että itse jos olisi siinä tilanteessa, että osaisi kokea sen tasapuolisena tai millään tavalla hyvänä, itse olisi vaikea luottaa ja uskoa siihen, että mies oikeasti rakastaa myös minua, jos on muitakin, joihin itseäni tietysti vertaisin ja kokisin olevani huonompi... Mutta sitten maailmassa on monia monia kulttuureita, joissa se on edelleen tapana ja vielä enemmä kulttuureita, joissa se on ollut tapana ja ilmeisesti ei niin hankalaa ja kamalaa kuin kuvittelisi, vaan jopa vaihtoehto, jonka naiset itse valitsisivat - mikä itsestä on vaikea kuvitella...



* Miksi moniavioisuus silloin oli, on vaikea sanoa varmasti. Helppo selitys on, että oli paljon naisia, joilta oli miehet kuolleet, naisten oikeudet oli silloin sen verran heikot, että heidän olonsa turvatakseen Jumala antoi käskyn. Tai että Jumala halusi nopeasti kasvattaa kansaansa ja siksi antoi käskyn. Sitä ei ole koskaan suoraan Jumala sanonut miksi näin oli. Ja on totta, että se lakkautettiin, koska yhteiskunta alkoi olla sitä vastaan ja sen jatkaminen olisi aiheuttanut paljon ongelmia- mutta siltikin johtajat kysyivät asiaa Jumalalta, ja Jumala käski lopettamaan sen.



* Itselleni se, millä on merkitystä, on että Jumala käski aloittaa, ja vaikka se oli vaikeaa ihmisille, he tekivät sen. Ja Jumala käski lopettaa sen, ja vaikka se oli vaikeaa ihmisille (koska monille se tarkoitti osan perheen " hylkäämistä" ), he lopettivat sen. Aina ei kaikkea ymmärrä.









perusteellisesta vastauksesta ehkä hieman naiiviinkin keskustelunavaukseeni. Mietin joskus asioita vähän hassuista näkökulmista, mutta ehkä nämä kysymykseni sopivat tänne palstalle kuitenkin... ;)



Olen samaa mieltä siitä, että kenelle tahansa perhettä haluavalle yksinäisyys ja vastahakoinen sinkkuus ovat kurjia asioita. Minusta jotenkin tuntuisi, että teillä vielä enemmän, kun vaikuttaa siltä, että arki/uskonnollinen elämä kiertyvät kovasti siihen perhe-elämän ympärille. Sinänsähän on hienoa, että perhettä arvostetaan korkealle ja perheyhteyttä voidaan toteuttaa myös oman lapsuudenkodin muodossa. (Itse näkisin sen kuitenkin vähän harmillisena, jos en olisi sinkkunakin oma perheeni, vaan yhä lapsuuskotini piirissä...Tulette varmaan keskimääräistä paremmin toimeen vanhempienne kanssa) Mietin myös sellaista, että tuo sinkkuus/perheettömyys/lapsettomuus voisi olla rankkaa naiselle siitäkin syystä, mikäli ihanteena on usean lapsen perhe ja kotiäitiys. (En tunne ketään mormonia, en ainakaan läheltä, niin en tiedä, miten yleistä on että naiset käyvät ansiotyössä ja onko ihanteena suurperhe?) Niin, olisihan se rankkaa sitten kai miehellekin, mikäli ei saa omaa perhettä ja lapsia ja sitä perinteistä perhemuotoa.



Niin, ehkä se puolison löytäminen onkin tavallaan teillä helpompaa, tietää ainakin toisen arvomaailman ennakkoon. Kuulostaahan tuo valikoima kyllä ihan mukavankokoiselta...eli ei nyt niin suppea kuin kuvittelin, mutta ei mikään mahdottoman laajakaan.



Pappeudesta..Tuo teinipoikien pappeus herättää minussa kummastusta ,kun ajattelen, että joku vielä itsekin lapsi antaisi vaikkapa synninpäästön tai siunauksensa. Hmmm, ei kyllä oikein kolahda. Ymmärränhän oikein, että kun ei ole palkkapapistoa, niin kaikilla mieshenkilöillä on pappeusoikeus? Kyllä se vaan minusta miehet asettaa korkeammalle, ihan kuin lähemmäs Jumalaa, verrattuna naisiin. Ehkäpä teidän pappeutenne on jotenkin erilainen kuin vaikkapa meillä ev.lut:illa. Niin, ja naiset eivät varmaankaan voi kohota kauhean korkealle kirkon hierarkiassa (jos olisi esim. naimaton nainen, joka haluaisi omistautua tällaiselle työlle)?



Onpas mulla nyt paljon kysymyksiä ja kommentoitavaa...



Ai niin, tohdinko vielä kysyä tuosta moniavioisuudesta. Tiedän, ettei ole sallittua (vaikka monet varmaan luulevatkin niin), mutta eivätkö ne jotkut lahkot ole irrottautuneet nimenomaa mormoneista, jotka USA:ssa harjoittavat moniavioisuutta? Ja eikö niin, että kirkkonne alkuaikoina tämä on ollut sallittua. Sorry ahdistelu, mutta tämä minua kummastuttaa. En todellakaan näe, että sellainen perhemalli voisi olla kovin tasapuolinen tai onnistunut tai hyväksyttäväkään, näin naisen näkökulmasta.



Kiitos, jos jaksat vielä vastata.





Laitampa nyt tarkennuksen vielä tuohon kirjoitukseeni. Eli poittini siis oli, näin uskontoihin kuulumattomana, ihmetellä sitä miksi uskontoja jotka uskovat Jeesukseen, ei lueta kristillisiksi? Ymmärrän että esim. muslimit, hindut ym. eivät ole kristillisiä uskontoja koska eivät usko Jeesukseen.



Ekumeniasta, kysyin jeh.tod. sukulaiseltani miksi eivät kuulu tähän, niin vastaus oli että uskovat erilailla kun esim. luterilaiset juuri esim. nämä naispappeus, homoliitot. Eivät voi tehdä yhteistyötä sellaisten uskontojen kanssa jotka eivät opeta Raamatun mukaan. Ihan järkevä selitys. Mormooni sukulaistani en ole vielä ehtinyt aiheesta haastattelemaan. Ehkä jos joku mormoni lukee tämän voi vastata?



Muuten vaan harmittelin ihmisten ennekkoluuloja ja kapeakatseisuutta toisia uskontoja kohtaan. Ja sitä että jos joku on kiinnostunut tutustumaan, varsinkin juuri mormoneehin tai jeh.tod. , usein älähdetään. Olen kokenut tämän itse, entisellä työpaikallani oli kaksi helluntai-kirkkoon kuuluvaa. kerroin heille että minulla on mormoni ja jeh.tod. sukulaisia ja kiinnostaa selvittää mitä he uskovat. vastaus oli melkoisen kiivas, älä ole missään tekemisissä heidän kanssa ja juuri tuo: mormonit ja jeh.tod. eivät pääse taivaaseen. No, minä en näistä taivaaseen tai helvettiin pääsyistä niin välitä, kun en niihin usko. mutta suoraan sanoen tuo asenne pelotti.



Avarakatseisena ihmisenä yritin tutustua myös helluntai kirkkoon, mutta keskustelut olivat turhan, miten sen sanoisi kiivaita. Luin myös yhden heidän kirjan, mutta sekin oli pelkkää tuomitsemista. Kiinnostus lopahti siihen. Varmasti kaikki helluntailaiset eivät ole tämmöisiä, en yleistä. En vaan ole sattunut tapaamaan muita. Ja hyvin mukavia ihmisiä nämäkin olivat jos ei ollut kyse uskonasioista. Eli se siitä " mukavuudesta."



Enkä väittänytkään sinun kuuluvan luterilaiseen kirkkoon. Se oli vaan esimerkki siitä kuinka uskonnot muuttuvat. Minusta muutoksen tulisi kuitenkin olla myönteiseen suuntaan, eikä kielteiseen. Siis kielteiseen jos ajatellaan mitä Raamatussa lukee. Raamatussa meinaan on mielestäni kohta jossa lukee taivasten valtakuntaan ei pääse miehet jotka makaavat miesten kanssa ja yksi kohta jossa sanotaan että nainen vaietkoon seurakunnassa? En nyt muista sanasta sanaan.



Onko nämä taas kielteisiä asioita muuten, se on taas eri juttu.



Sorry, jos minulla on väittelevä tyyli. Opinnoissani olen tottunut tähän. En tarkoita mitään pahaa. Lukiessa kuulostaa vaan varmaan tylyltä. :)



No niin, kaikkea hyvää sinulle! :)



Dreana:

Lainaus:


.*.. ja kun aina ei niin suurella ajalla ja ajatuksella vastailekaan, niin jää aina vähän vaillinaisiksi nämä vastauksetkin :-)



--Kiitos, että näin laajalti jaksoit kommentoida kysymyksiäni. Kirjoitin jo vastineenkin, mutta tietokoneeni meni jumiin ja viesti katosi sen siliän tien,.. Tässä minulla vielä olisi muutamia kysymyksiä & huomioita.



Lapsettomuus todella on rankkaa, mutta toisaalta siihen ehkä on myös lohtua (samoin kuin siihen, ettei ole löytänyt mukavaa kumppania) - kun kaikessa nähdään tai pyritään näkemään iankaikkinen perspektiivi, eli jos ei täällä saa lapsia ja elää elämänsä niin, että pääsee Jumalan luo kuoleman jälkeen, siellä on mahdollisuus löytää kumppani tai saada jälkeläisiä. Osa saa siitä tiedosta todellisen lohdun - osa toki joutuu kamppailemaan sen epäonnistumisen ym. tunteen kanssa koko elämänsä, vaikka ne asiat eivät olekaan usein itsestä kiinni.



--Tuosta iankaikkisuudesta ja sen lohtua antavasta voimasta. Moni saa siitä varmaankin voimaa elämäänsä täällä. Minua mietityttää se, miten puolison etsintä tuonpuoleisessa & perheen perustaminen suhteutuvat käsitykseenne ikuisesta avioliitosta. Siis että jotkut ihmiset perustavat perheen ja sitoutuvat jo täällä elämässä ja toiset sitten taas vasta tuonpuoleisessa elämässä. Ovatko nekin perheet sitten pysyviä vai miten asia käsitetään? Miten te ajattelette tuon elämänjälkeisen paikan ja tilan? Onko siellä samat mahdollisuudet kuin täälläkin, ovatko ihmiset ihan samanlaisia kuin eläessään?



--Ja sitten vielä tuosta ikuisesta avioliitosta. Solmivatko kaikki mormonit sen vai " kaikkein rakastuneimmat" ? (Jos vaikka on ongelmia suhteessa, niin ei varmaankaan olisi kovin kiva ajatus iankaikkisesta liitosta...)Onko se ihmisen itse päätettävissä? Entä jos ikuiseen avioliiton solmineista toinen puoliso kuolee ja toinen haluaa vielä mennä uudelleen avioon, sitten ei varmaan enää voi solmia tuota iankaikkista vihkimystä uuden puolison kanssa?



* ... ja aina osa löytää myös kumppanin, joka ei kuulu samaan uskoon. Toisilla se saattaa olla vaikeaa, jos arvomaailma ei oikein kohtaa, mutta tiedän monia monia, joilla puolisot ovat eri uskoa/ eivät usko juuri ollenkaan, ja avioliitot ovat varsin onnellisia.



--Tuo onkin ihan mielenkiintoista tietoa, kun olen ehkä kuvitellut yhteisönne suljetummaksi ts. että kaikkien perheenjäsenten tulisi kuulua samaan kirkkoon. Varmaan keskuudessanne on ns. tapauskovaisiakin eli kaikki eivät noudata ohjeita yhtä tarkasti, esim. tällaisessa " seka-avioliitossa" voisi kuvitella, että joitakin tapoja (kahvi, tee) ei noudateta yhtä tiukasti. No, tämä menee vähän lapselliseksi tämä pohdintani, samahan se on varmaan kaikissa eri uskoa harjoittavien avioliitoissa.



* sitten on 12 apostolia ja profeetta, joilla on valtuuksia pappeudessa enemmän, he johtavat koko kirkkoa ja saavat Jumalalta tietoa kuinka asiat tulisi hoitaa.



ei kysytä onko naimisissa vai naimaton vaan onko Jumala halukas kutsumaan - kaikkiin tehtäviin nimittäin kutsu tulee Jumalalta kutsun esittävän johtajan kautta - rukouksen kautta (no tekniset yksityiskohdat sikseen) - ne " maailmaa johtavat" naisetkin vaihtuvat aina joidenkin vuosien välein ja siellä tosiaan on välillä sinkkuja, naimisissa olevia, monen lapsen äitejä, muutaman lapsen äitejä, lapsettomia jne. Ainoat tehtävät, jotka eivät vaihdu on apostolit ja profeetta - kun Jumala on kutsunut siihen tehtävään, siinä ollaan, kunnes kuolee. Toki jos tekisi jonkun selkeän rikkomuksen, siitä vapautettaisiin.



--Tuosta kutsumisesta erilaisiin tehtäviin. Valitaanko kirkkonne profeetta tuollaisen kutsun kautta vai äänestämällä? Sehän on sellainen tehtävä, jossa kaikki kannanotot saavat hurjan ison vaikutuksen kirkossanne, joten valintaprosessinkin luulisi olevan todella iso asia. Profeetan sanomisia ei muuten varmaankaan koskaan kyseenalaisteta? Miten on noiden alemman tason tehtävien kanssa, kokevatko ihmiset tulevansa koskaan syrjäytetyiksi tai tuleeko valinnoissa yllätyksiä? Tarkoitan, että minusta asiaan/nimittämisiin voivat vaikuttaa niin paljon myös rukoilijan omat subjektiiviset näkemykset henkilöistä, että tuntuu että joskus valinnat voisivat suosia myös tiettyjä henkilöitä (pahoittelen, jos kirjoitan epäkunnioittavasti).



* Miksi moniavioisuus silloin oli, on vaikea sanoa varmasti. Helppo selitys on, että oli paljon naisia, joilta oli miehet kuolleet, naisten oikeudet oli silloin sen verran heikot, että heidän olonsa turvatakseen Jumala antoi käskyn. Tai että Jumala halusi nopeasti kasvattaa kansaansa ja siksi antoi käskyn. Sitä ei ole koskaan suoraan Jumala sanonut miksi näin oli. Ja on totta, että se lakkautettiin, koska yhteiskunta alkoi olla sitä vastaan ja sen jatkaminen olisi aiheuttanut paljon ongelmia- mutta siltikin johtajat kysyivät asiaa Jumalalta, ja Jumala käski lopettamaan sen.



* Itselleni se, millä on merkitystä, on että Jumala käski aloittaa, ja vaikka se oli vaikeaa ihmisille, he tekivät sen. Ja Jumala käski lopettaa sen, ja vaikka se oli vaikeaa ihmisille (koska monille se tarkoitti osan perheen " hylkäämistä" ), he lopettivat sen. Aina ei kaikkea ymmärrä.



--Niin, tuo on yksi niitä asioita, jotka antavat sellaisen vähän sovinistisen säväyksen kirkkonne historiaan/toimintaan. Joku joskus kommentoi, että moniavioisuus oli sallittua Yhdysvaltain sisällissodan aiheuttaman tilanteen takia, mutta eikö se ollut ajassa paljon kirkkonne perustamisen jälkeen ja nuo johtohenkilöt jo sitä harjoittivat? Niin, ei tämä varmaan ole ihan helppo asia mormoneille itselleenkään, kuten kirjoitit,



Moniavioisuus on varmaankin juuri niitä asioita, joita ihmiset kavahtavat ja joka jää ihmisille helposti mieleen. Uskontonne herättää runsaasti kysymyksiä, kuten tästä minunkin viestistini taas voit huomata...




... kuin lukea viestisi, mielellään vastaan - ja jos on helpompaa, voidaan jatkaa s-postilla: ideoita@yahoo.co.uk on mun osoite. - vastailen edelliseen viestiin piakkoin - nyt yksi oksennustaudissa ja toinen kuumeessa ja kolmannella alapäähän koskee, mielummin virtsatietulehdus kuin kihomadot... jipii...

On aika hauska kun muut " kiistelevät" puolestamme, mutta ihan pakko oikaista muutama asia, muuten en mielelläni tän sävyiseen keskusteluun osallistu:



Meidän mormonien uskon keskipisteenä on se, että Jeesus on Jumalan Poika ja että Hän sovitti syntimme (osin Golgatalla ja osin ristinpuulla) ja sai aikaan sen, että voidaan saada synnit anteeksi ja että jokainen ihminen saa osakseen ylösnousemuksen. Ilman sovitusta ei meidän uskonnossa ole mitään vaan se on koko sen homman ydin. Jehovantodistajista en tiedä varmuudella, mutta olen ymmärtänyt heidänkin sovitukseen uskovan.



Kukaan ei myöskään ole kuolleiden puolesta tekemässä parannusta, jokaisen on se tosiaan itse tehtävä ja itse otettava Jeesus vastaan, nähdään vain, että tämän maallisen elämän aikana jokaisella ei oikeasti ole siihen yhtäläisiä mahdollisuuksia, joten Jumala armossaan antanut tehdä sen valinnan vielä tämän elämän jälkeen, jos sitä mahdollisuutta täällä ei ollut.



kolmo3nen:

Lainaus:


Minäkään en nyt osaa olla vastaamatta;).

Jehovan todistajat ja mormonit eivät usko, että Jeesus on Jumalan Poika ja että Hän on sovittanut meidän syntimme ristin puulla ja että Hän astui Taivaaseen, siis yleissti sanottuna kristinuskon ytimeen, sovituskuolemaan. He kyllä uskovat että Jeesus on Jumalan poika ja that´s it...



Ja mormonien usko poikkeaa mm. siinä, ettei todellakaan kuolleiden puolesta enää voida tehdä parannusta. Jokaisen on ratkaistava suhteensa Jeesukseen tässä ajassa.








Kerotko mihin kohtaan raamatussa pohjaatte sen, että Jumala on antanut tuon mahdollisuuden tehdä vielä kuoleman jälkeen valinta? Miten myös perustelet sen, ettei ole ollut mahdollisuutta tehdä valintaa jo tässä ajassa? Mielenkiinnolla jään odottelemaan vastausta ja viitteitä raamatusta.





Kukaan ei myöskään ole kuolleiden puolesta tekemässä parannusta, jokaisen on se tosiaan itse tehtävä ja itse otettava Jeesus vastaan, nähdään vain, että tämän maallisen elämän aikana jokaisella ei oikeasti ole siihen yhtäläisiä mahdollisuuksia, joten Jumala armossaan antanut tehdä sen valinnan vielä tämän elämän jälkeen, jos sitä mahdollisuutta täällä ei ollut.



Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat