Vierailija

Kertoisitteko että miten kaikki meni, toipuminen jne. Itselleni on tehty yksi sektio vuosia sitten kun parin päivän käynnistelyn jälkeen vauva ei vaan " tahtonut" syntyä. Tuosta jäi aika ikävät muistot :( Nyt on paljon mahdollista että minulle tehdään suunniteltu sektio. Ja kaikki tuleva pelottaa, menenkö yhtä huonoon kuntoon yms.?



Tässä jotain asioita jotka ovat jääneet ikävinä muistoihini, toivon mukaan ns. normaalisti ei ole tämmöistä!? Leikkauksen jälkeen en päässyt vessaan 3 päivään vaan pissa meni pussiin. Neljäntenä päivänä pääsin vasta ensimmäisen kerran sängystä ylös ja silloinkin meinasi taju lähteä. Olin kalpea kuin lakana kuukauden päivät ja tosi huonovointinen kaikkiaan. Sen sain tietää että olin menettänyt paljon verta mutta jostain syystä sitä ei annettu lisää? Jotain ylimääräisiä tikkejä oli jouduttu laittaa eri kohtiin. Vauvaa en pystynyt imettää ollenkaan istualteen vaan makasin sängyssä ja hoitaja kävi aina nostamassa vauvan toiselle puolelle kun piti vaihtaa rintaa. Olin täysin sänkypotilas. Kivut koko vatsan alueella olivat aika ikävät ja kovat monta viikkoa, kävely teki aika pahaa ja särkylääkkeitä kului päivittäin useita. En ole kipuherkkä ihminen, kaikkia ikäviä kokemuksia on elämän varrelta kertynyt enkä pienistä valita mutta tuo synnytys ja sektiosta toipuminen ovat kyllä olleet aika kokemuksia kipujen suhteen :( Voisiko joku kertoa että sektio ei aiheuta näin paljoa kipuja ja muuta mukavaa...



Pelokas odottaja rv. 35+2

Kommentit (11)

Mulla suunniteltu sektio. Seuraavana aamuna otettiin katetri pois ja nousin ekan kerran. 3 päivää oli epiduraalikipupumppu ja sitten buranaa ja panadolia. 5 päivää olin sairaalassa. Kyllä sairaalapäivät olin muuten ok, mutta nouseminen oli vaikeaa, koska piti kääntyä aina kyljelleen ensin. En nimittäin pystynyt olemaaan ollenkaan kyljelläni vaan nukuin selälläni ja imetin istuallaan. Hankalinta kaikessa olikin juuri se, ettei mitään nopeita liikkeitä voinut tehdä ja kyljellään oleminen oli niin epämukavaa, että nukuin 3 viikkoa vain selällään.



Kotona oli mahakipuja, mutta panadolilla selvisin. Niitä otin noin 3 viikkoa. Mulla oli nostokielto 4 viikkoa ja sitten aloinkin heti mennä ulos vauvan kanssa (sanottiin, ettei saisi 4 viikkon vaunuillakaan, kun siinäkin tulee rasitusta alavatsaan).



Nyt (8 viikkoa leikkauksesta) tuntuu kuin koko leikkausta ei olisi ollutkaan. Haavan kohta vain on jostain kohtaa vähän kosketusarka, jos sitä painaa ja toisesta kohtaa taas vähän tunnoton.

on tehty sektio kun en avautunut, ja ihan hyvin meni. Seuraavana päivänä otettiin katetri ja epiduraalitippa (hyvä kivunlievitys) pois ja pääsin jalkeille. Hieman heikosti tuli alkuun liikuttua ja jalat turposivat kovasti, mutta ei se niin kamalaa ollut. Maito ei noussut ihan ensimmäisinä päivinä, piti pumpata ja tehdä muita temppuja, että vauva sai vihdoin muutakin kuin pullomaitoa. Imetin kyljelläni sairaalassaoloajan, kotona sitten sylissä.



Ihan hyvä mieli jäi ja kivutkin olivat siedettäviä. Sairaalassa olin noin neljä päivää leikkauksen jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hei

Minulle tehtiin sektio noin kuusi vuotta sitten ja toivuin siitä nopeaa ja haava ei ollut kipeä eikä mitään ongelmia tullut ja todella hieno jälkeä tekivät, ei edes kukaan huomaa että on sektio ollut. Nyt odotan kaksosia ja minulle tehdään sektio ja uskon vahvasti että menee hyvin, se nukutus siinä loppuvaiheessa kun vauva on otettu vatsasta ulos on (olet leikkauspöydällä niin ettei tiedä että sulla on vatsa auki ja lapsi sieltä otetaan, se on jänskä hetki)vähän inhottavan tokkuraista kun herää ja heti lasta rinnalle tuovat niin siitä en muista mitään olin vain sanonut en pysty pitämään silmiä auki.



Sen muistan kuin menin vessaan niin supisti hirmuisesti ja tuntui että koko kohtu supistuu, mutta särkylääkkeillä siitä selvis ja nopeaa pääsin sairaalasta kotiin ja sitä tietty toivon nytkin sillä olen eri sairaalaan menossa kuin edellämainittu tapahtui. Ei sitä kannata pelätä aina pahinta, muuten tulee hulluksi jo pelkästä ajattelusta ja tekniikka ja lääkärit paranee vuosi vuodelta eli luotan että menee hyvin ja pääsen kotiin nopsaa sillä sairaalat ei kiinnosta minua hajujen takia voin huonosti.



Sektio tehtiin maaliskuussa ja nämä tehdään toukokuussa niin siinäkin mielessä hyvä ei satu heinäkuun mätäkuukausi jota pelkäsin et silloin haavat tulehtuu, siitä on kokemusta.



Uskon että sinullakin menee hyvin se sektio vaikka olet kokenut ikäviä.



vuosimallia 37

Ensimmäinen oli suunniteltu. Samana iltana ylös sängystä ja vessaan hoitsun kanssa. Seuraavana päivänä haava vähän aristi, muuten normaali olo. Sit olikin normaali olo. Imetys lähti käyntiin aivan loistavasti.



Toinen oli kiireellinen. Jälleen samana iltana ylös sängystä ja vessaan yksin. Seuraavana päivänä vatsa oli aivan mielettömän kipeä eikä kipulääkkeet auttaneet ollenkaan, koska hoitsut eivät suostuneet muuta antamaan kuin panadolia. Kolmantena päivänä tapasin lääkärin, joka piti läksytyksen hoitsuille ja sain toista lääkettä. Maitoa rupes tulemaan sitten kun olin kivuton.

Molemmat olleet ihan hyviä kokemuksia. Kummallakin kerralla olen imettänyt normaalisti (istualleen ja maaten). 10 tunnin sisällä operaatiosta olen ollut pystyssä ja sitä ennen on katetrikin poistettu. Ekalla kerralla hoitsut auttoivat pari päivää vauvan kanssa, tokalla hoidin itse heti kun ylös pääsin.



Kipulääkkeitä söin kummallakin kerralla noin viikon, pari ekaa päivää tujumpaa sairaalassa, jatkossa vain buranaa.

Älä pelkää. Mulla kolme sektiota takana, eka omasi kaltainen, kaksi seur. suunniteltuja ja tosi iisejä, samana päivänä olen päässyt kävelemään ja saanut katetrin pois. Ekasta olin sairaalassa 5 pv, tokasta 3 pv ja kolmannesta vain 2 pv koska voin jo silloin niin hyvin.

aamulla nousin ylös ja vaadin letkut irti. Lähdin samantien liikkumaan ja hoidin itse vauvan. Haavaa kiristi ja kirveli se haittasi nukkumista ei muuta (se loppui kun tikit poistettiin). Jalat turposi järjettömiksi, mutta nyt on ruvettu laittamaan tukisukat ennen leikkausta ja sen pitäisi estää turpoaminen.



Vaikka kaikki meni loistavasti toivon, että kakkonen syntyy normaalisti koska 6 viikon nosto kielto on hankalaa.

Ymmärrän hyvin pelkosi. Itsellänikin ensimmäinen synnytys päätyi sektioon ja pelkäsin seuraavaa kauheasti.



Kaikki meni kuitenkin todella hienosti tällä kertaa. Söin säännöllisesti kipulääkkeeksi Buranaa ja Panadolia noin puolitoista viikkoa. Otin siis lääkkeet, vaikka en olisi ollut kipeä just silloin niin kipua ei tullutkaan. Kannattaa syödä niitä säännöllisesti jonkin aikaa, eivät haittaa imetystä.



Pystyin imettämään sekä istualtaan, että maaten ja maito noussut kolmantena päivänä molempien jälkeen. Toisen suunnitellun helpon sektion jälkeen pääsin kotiin jo kolmantena päivänä.



Kannattaa nousta heti ylös sängystä kuin vaan kykenee. Ottaa kipulääkettä ja lähteä vaan liikkeelle, se helpottaa toipumista ja omaa olotilaa. Sängystä kannattaa nousta ylös niin, että ensin kääntyy kyljelleen ja siitä varovasti vatsalihaksia jännittämättä työntää itseään ylös. Kannattaa välttää nostamista muutaman kuukauden ajan, nostaa vain vauvan painon verran siis. Lisäksi siihen vatsantoimimattomuus ongelmaan löytyy lääke synnäriltä. Pyydä peräruiske ennen kotiutumista, ei tarvitse tikistellä masu kipeänä ;)



Tsemppiä, kaikki voi mennä tällä kertaa ihan eri tavalla ja onnea vauvan johdosta!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat