Vierailija

Tilanne on meillä tämä: tyttö on puolivuotias ja hänellä on kaksi etunimeä.

Varsinaisesta etunimestä olimme yhtä mieltä jo ennen syntymää, mutta ehdottamaani toista nimeä mies ei " hyväksynyt" , päädyimme siis kompromissiin. Lapsen nimi ilmoitettiin heti syntyessä. Jo parin viikon sisään totesin, että oma alkuperäinen ehdotukseni olisi ollut niiiin paljon parempi ja tytölle sopivampi.



Tämän ilmoitin miehellekin ja hän oli yllättäen täysin samaa mieltä! Oli kuitenkin sitä mieltä, ettei sitä enää voinut vaihtaa, kun kaikille oli tulokkaan nimi jo kerrottu (vaikka siis virallisia papereita ei oltu täytetty). Minua asia on jäänyt harmittamaan ja tekisi vieläkin mieli vaihtaa nimi. Tai paremminkin lisätä yksi nimi joukkoon. Periaatteessa en välitä kolmesta nimestä, mutta jotenkin tuntuu ettei sitä alkuperäistä enää voi joukosta pudottaa, sen tehköön lapsi isona niin halutessaan.



Onkohan tämä nyt kärpäsestä härkäsen tekoa ja asian suurentelua? Ihan hyvähän se nimi on nytkin, mutta...

Kommentit (6)

ettei sitten liian monta nimeä (kolme) ala harmittamaan? Itse en vaihtaisi, mutta suunnittelinkin omien lasteni nimiä kuukausia jo raskausaikana, joten ehtivät vaihtua jo ennen syynytystä niin moneen kertaan, että sattuivat sitten kerralla kohdalleen molempien mieleen.

Meillä on 5 lasta ja joka kerta ristiäisten jälkeen on tullut tunne ettei nimi olekkaan hyvä. Kuitenkin siihen äkkiä tottuu ja tuntuu että on juuri se paras. Anna nimen olla ja lopeta jahkailu niin asia korjaantuu sillä. =)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä oli myös erilaisia variaatioita lapsen nimestä ja jo ristiäispäivänä tajusin, että eri nimi olisi pitänyt sitten valita. Melkein vuosi siinä meni, että totuin, mutta kun en rohjennut heti lähteä vaihtamaankaan.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat