Seuraa 

Onko kenelläkään kokemusta moisesta? Ja tarvitaanko " näyttöä" jostakin - ja jos, niin mistä??



Olen aika lailla jalat maassa -tyyppiä, mutta nyt tuli viime aikojen tapahtumien (ei erit. mullistavaa, mutta kuitenkin...) johdosta sellainen tunne, että itselläni olisi jotenkin turvallisempi olo, jos olisin yh enkä yht.h... Suoraan sanoen lähinnä ehkä siksi, että lähiaikoina saattaa tulla ajankohtaiseksi " lähettää" lapset/osa lapsista vierailulleen isänsä luokse ulkomaille ja jotenkin takaraivossa on alkanut itää ajatus siitä, että jospa isä ei palautakaan lapsia... En edes tiedä, onko asia niin, mutta tuntuisi turvallisemmalta, jos lapset olisivat " yksin minun" . Vaikka heidät onkin erossa määrätty asumaan luokseni, mutta silti. Toivon mukaan " itu" on ihan vaan oman mielikuvitukseni tuotetta, mutta tunne on kuitenkin yllättävän voimakas - eikä ikävä kyllä ehkä täysin vailla perusteitakaan...



Aihetta sivuaa myös " takaraivossa" kytevä pelko siitä, että jos jotain minulle sattuu, vie isä lapset kotimaahansa eivätkä he kenties enää koskaan näe läheisiäni = ihmisiä, jotka ovat muodostuneet lapsille itselleenkin isääkin huomattavasti tärkeämmiksi ihan käytännön syistä... Tietääkö joku, onko mitään hyötyä yht.huolt. tapauksessa sellaisesta jostain joskus kuulemastani " testamentista" , jolla voisin vaikuttaa postuumisti lasten alämään ja asuinpaikkaan?? Ja onko sellaista edes??



Tällaisissa ahdistavissa, surumielisissä tunnelmissa alkoi tämä vuosi... :´(

Kommentit (3)

En siis kuitenkaan keksinyt ko. " testamenttia" ihan omasta päästäni?? Kun en yhtään muista, mistä se on mieleen tarttunut... Niinhän se varmaan on, että meillä mennään niin niiden kulloistenkin lakipykälien mukaan, ettei millään muulla ole mitään väliä... :-(



Annelisyys:

Lainaus:


Jos isä ei suostu antamaan yksinhuoltajuutta, se pitää hakea käräjäoikeudelta. Mutta enpä usko, että se estää isää pitämästä lapsia kotimaassaan, jos niin päättää. Siis se yksinhuoltajuus.




Juu, ei suostu kuulemma koskaan (aiemmin on aihetta sivuttu), eli käräjäoikeudelle " todentamista" tarkoitinkin - ts. ajattelin,josko jollain kokemusta siitä, minkätyyppisten syiden vuoksi yhteishuoltajuus on saatu puretuksi. Enkä valitettavasti minäkään usko huoltajuuden sinällään tietenkään lasten asemaa turvaavan, kunhan ajattelin, että olisi vähän jotain " kättä pitempää" taistoon kuin pelkkä asumispaikan määritys. Toivon mukaan en sitä asetta tai mitään muuta vastaavaa tule koskaan tarvitsemaan, mutta kun sitä ei ikinä tiedä... Ja itseäni helpottaisi hirveästi, jos olisin jo valmiiksi tehnyt kaiken mahdollisen... Toisaalta pelkään myös ruveta käräjöimään huoltajuudesta, ettei se vain provosoi mitään tyhmiä ajatuksia siitä, kenelle lapset " oikeasti kuuluvat" ... :-/ *huoh* Miksi elämän täytyy olla niin monimutkaista...?



Jos isä ei suostu antamaan yksinhuoltajuutta, se pitää hakea käräjäoikeudelta. Mutta enpä usko, että se estää isää pitämästä lapsia kotimaassaan, jos niin päättää. Siis se yksinhuoltajuus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hei!



Minä olen tehnyt huoltotestamentin paikallisessa oikeusaputoimistossa. Siinä lukee lyhyesti, että jos kuolen niin haluan että lapset päätyvät tätini huoltoon Suomessa ja että joku muu kuin lasten isä valvoo lasten perintöä. Tämän voi tehdä vain, jos on YKSINHUOLTAJA. Sain avioeron yhteydessä yhteishuoltajuuden purettua yksinhuoltajuudeksi, kun laitoin kanteen käräjäoikeuteen. Ulkomailla asuva ulkomaalainen isä ei vaivautunut vastaamaan kanteeseen, joten käräjäoikeuden tuomari vahvisti kanteeni sellaisenaan.



lisätietoja saat esim. Yksin-ja yhteishuoltajien liiton sivuilta: www.yyl.fi

tai Oikeusaputoimistosta



ps. jos miehesi ei palauta lapsia tapaamissopimuksenne mukaan hän syyllistyy lapsikaappaukseen, oli teillä yhteis-tai yksinhuoltajuus

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat