Vierailija

Nyt 3,5v. tyttöni on aina ollut sosiaalinen ja reipas. Mennyt rohkeasti vieraidenkin joukkoon ja vastannut reippaasti kysyttäessä jne. Aina minulle on sanottu, että näkee että lapsella on perusturvallisuus kunnossa kun uskaltaa tehdä muutakin kuin roikkua äidin helmoissa...



Nyt joululoman jälkeen (jotain oli havaittavissa jo ennen lomaa) hän on alkanut jännittää aamulla ryhmään menoa. Mitään ikävää ei siellä ole lapsen eikä tätien mukaan sattunut, vaan tyttö jännittää ihan vain sitä tilannetta, kun pitää mennä ryhmään mukaan. Ei haluaisi luopua äidistä millään, kun taas vielä pari kk sitten tuskin ehti sanoa heiheitä kun oli niin kiire leikkiin.



Ujostelee myös tavallista enemmän vieraita, tai tuttujakin joita ei ole vähään aikaan nähnyt.



Mitähän tämä nyt on? Kuuluuko jotenkin ikään/kehitysvaiheeseen?

Miten voisin tukea tyttöäni parhaiten kun " ujouskohtaus" iskee?

Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia.

Kommentit (15)

joten voisi olettaa, että tuo tauko on " aiheuttanut" sen. Voisi myös olettaa, että vähän ajan kuluttua lapsi on taas oma itsensä.

t.se ujo

ja sosiaalinen. Ihan viimeaikoina on alkanut " ujostelemaan" piiloutuu selän taakse, ei vastaa kysyttäessä ym. Siskonsa taas perusluonteeltaan ujo ja usein onkin vasta pikkusiskonsa perässä tekee juttuja. Ihan erilaisia ihania persoonia kumpainenkin, hassua vaan miten erilaiset sisarukset voivatkaan olla!

Uskon että pienemmällä vain nyt sellainen ujousvaihe meneillään, teilläkin varmaan! Kuulunnee kehitykseen =)



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Rohkeat menevät vieraiden luo ja ujot jäävät helmoihin ihan luonteenpiirteen vuoksi.

Ei se ujokaan lapsi pelkää äidin häviämistä, sitä vaan ujostuttaa mennä vieraiden ihmisten luo.

terv. psykka

Vierailija:

Lainaus:


Nyt 3,5v. tyttöni on aina ollut sosiaalinen ja reipas. Mennyt rohkeasti vieraidenkin joukkoon ja vastannut reippaasti kysyttäessä jne. Aina minulle on sanottu, että näkee että lapsella on perusturvallisuus kunnossa kun uskaltaa tehdä muutakin kuin roikkua äidin helmoissa...



Nyt joululoman jälkeen (jotain oli havaittavissa jo ennen lomaa) hän on alkanut jännittää aamulla ryhmään menoa. Mitään ikävää ei siellä ole lapsen eikä tätien mukaan sattunut, vaan tyttö jännittää ihan vain sitä tilannetta, kun pitää mennä ryhmään mukaan. Ei haluaisi luopua äidistä millään, kun taas vielä pari kk sitten tuskin ehti sanoa heiheitä kun oli niin kiire leikkiin.



Ujostelee myös tavallista enemmän vieraita, tai tuttujakin joita ei ole vähään aikaan nähnyt.



Mitähän tämä nyt on? Kuuluuko jotenkin ikään/kehitysvaiheeseen?

Miten voisin tukea tyttöäni parhaiten kun " ujouskohtaus" iskee?

Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia.




Ihmettelen kisäksi tuota perusturvallisuus-väitettä. Jos lapsi on ujo, eikä mene suoraan vieraiden joukkoon, on hänellä yhtälailla perusturvallisuus kunnossa.

Kun taas jos lapsi hakeutuu aina vieraiden joukkoon, se voikin olla merkki siitä, että kotona ei ole kaikki hyvin.

Ymmärrän, että ihmettelet asiaa, koska lapsesi on aikaisemmin ollut rohkea ja nyt muuttunut ujoksi. Mutta onko se välttämättä merkki siitä, että jotain olisi vialla?



t. ujoksi haukuttu

Vierailija:

Lainaus:


yritätkö vihjailla että hänelle tehty jotain sopimatonta, epäiletkö sitä?




Mitä itse yrität vihjailla? En tajua?? " ...tehty jotain sopimatonta..." mitä tällä tarkoitat?



ap

jos kokee turvalliseksi irrottautua äidin helmoista ja tutustua ympäröivään maailmaan ja sen ihmisiin niinkuin normaalit lapset tekevät. Perusturvallisuus=ei tarvi pelätä että äiti hylkää tai häviää. Puhun nyt leikki-ikäisistä lapsista, en esim. vauvoista.



ap

Molemmilla on aina ollut perusturvallisuus ok!

Sen olen huomannut että, ujo lasta päivitellään enemmän, ja katsotaan että se on jotenkin " huono" luonteenpiirre.



Mua aina suututtaa se. Mun ujo lapseni, ei kuitenkaan ole koko ajan ujo. Kun vähän tutustuu, niin jo uskaltaa ottaa itsekin kontaktia. Mutta uudet/vieraat ihmiset ja vieraat tilanteet saa sen aina ujostelemaan.

Vierailija:

Lainaus:


Ihmettelen kisäksi tuota perusturvallisuus-väitettä. Jos lapsi on ujo, eikä mene suoraan vieraiden joukkoon, on hänellä yhtälailla perusturvallisuus kunnossa.



Kun taas jos lapsi hakeutuu aina vieraiden joukkoon, se voikin olla merkki siitä, että kotona ei ole kaikki hyvin.




En itsekään allekirjoita tuota perusturvallisuusväitettä täysin. Näin on minulle sanottu, en ole itse sanonut. Lapseni ei myöskään vartavasten hakeudu vieraiden joukkoon. Tarkoitin sitä, että ennen hän ei ole pelännyt/ujostellut sitä niinkuin nyt.



Ei ujoutta tarvitsekaan " korjata" mutta tuntuu pahalta lapsen puolesta kun ennen niin kivasta asiasta (päiväkotiin jääminen) on tullut yhtäkkiä niin pelottavaa ja jännittävää. Halusin vain vinkkejä, miten tässä tilanteessa voisin tukea tyttöäni parhaiten?

Vierailija:

Lainaus:




Rohkeat menevät vieraiden luo ja ujot jäävät helmoihin ihan luonteenpiirteen vuoksi.




Mutta jännää, että samassa lapsessa on samassa tilanteessa havaittavissa molempia (sekä rohkeaa että ujoa) käyttäytymistä. Nyt on sitten ilmeisesti tuo ujousvaihe meneillään.



ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat