Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Sellaisia tosikoita kalkkiksia kuulemma on. Miksi et leiki? :O

Sivut

Kommentit (67)

Kyllä minä lasten kanssa teen kaikenlaista muuta, leivon, piirrän, luen, hiihdän, pelaan jalkapalloa, retkeilen jne mutta leikkiminen on tosi tylsää. Legoja voin hetken kasata.



Ja meidän lasten mielestä minä en ole tylsä äiti. :)

Aivan kuten tuossa yllä jotkut myös kertoivat, lapsista valtaosa toivoo aikuisten osallistuvan leikkeihin. Ja ei, en minäkään ole lasten leikkikaveri ja tietenkin he pääosin leikkivät keskenään. Avainsana onkin " joskus" , eli joskus osallistun leikkeihin.



Minusta on suorastaan huvittavaa, kun niin moni kertoo, etteivät leikit " kiinnosta" , " huvita" , " en osaa" tai muuta vastaavaa. Niinpä... vanhemmuudessa kun on sellaisiakin asioita, jotka eivät ehkä ole aikuisesta maailman siisteimpiä juttuja, mutta niitäkin olisi lapsen kannalta ihan fiksua joskus tehdä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Välillä hän joskus hetken kävikin, ja se oli NIIN mahtavaa! :) Sitä tunsi itsensä jotenkin superarvokkaaksi, kun äiti tuli erityisesti mukaan meidän ipanain kehittämään leikkisysteemiin, ja saimme hänelle selittää leikin idean.



Meillä oli mm. usein kirjoituspöytien päällä viltit niin, että olimme pöytien alla luolamiehinä. Äiti oli sitten joku satunnainen tutkimusmatkailija tai intiaani siellä. :)

Ja sitten tulevat kyllä varmana nykimään hihasta jos haluavat että luen, piirtelen, maalaan, askartelen tms heidän kanssaan.



Hirviöksi en itseäni kutsuisi, lapseni saavat rakkautta, lämpöä, ruokaa, vaatteita, olla onnellisia! Hirviö-äiti on mielestäni välinpitämätön joka kohtelee lastaan kuin paskaa, eikö?

Minusta lapsen pitää osata leikkiä myös yksin. Olen tavannut lapsia, jotka eivät osaa leikkiä yksin. Aina pitäisi olla joku leikissä mukana. Minusta se ei ole normaalia, ettei lapsi osaa yksin leikkiä; Missä on lapsen mielikuvitus?

... minä nimittäin tykkään leikkiä. Ostamme mielellään leluja yhdessä ja keksitään niille uusia leikkejä. Tottakai olen äiti, mutta olemme lapsen kanssa myös kavereita, pidämme ehkä samanlaisista asioista. En voi sille mitään että kun lapsi alkaa rakennella, huomaan innostuvani ja kohta rakennetaan hurjia linnoja joiden läpi pyyhältää junia, ja päällä keikkuu muoviukkoja. Puhumme niiden äänellä ja seikkailemme mielikuvitusmaailmoissa. Joskus kun luulen olevani väsynyt ja sanon että en jaksa leikkiä nyt, kohta huomaan puhuvani pienellä nallen äänellä, joka ihmettelee että mikä vuori tuohon on kasvanut, ja taas mennään.

Vierailija:

Lainaus:


Leivälläkin elää




Niin elää. Lapsi elää myös, vaikka äiti ei hänen kanssaan leikkisi. Lapsi elää mysö, vaikka äiti ei des puhuisi hänelle jne. Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan puuttua puuronsyöntiin mitenkään vaan siihen, että kaikki eivät ajattele eikä kaikkien tarvitse ajatella samalla tavoin. Toisissa perheissä tehdään toisin kuin toisissa perheissä ja harvoista ns. normaaliesta asioista voi faktana sanoa, että ne vahingoittavat lasta.

Vierailija:

Lainaus:


Voit hakea sen gradun yliopiston kirjastosta.



Ja normaalit lapset eivät ole kiinnostuneita SIIVOAMISESTA, paitsi jos sitä arvostat enemmän kuin leikkimistä.



Riita!




Gradu on tieteelliseltä tasoltaan HARVOIN tieteellisen tutkimuksen asemaan oikeuttava tutkimus. Että se siitä vakuuttavasta tutkimuksesta....Siis oikeastiko täällä viittaat gradutasoiseen tutkimukseen ja pidät sitä faktana?! Mahtaa olla tosi laaja gradu, kun sen perusteella voi tehdä oikein pitkittäisanalyysiakin siitä, mitä tulevaisuudessa seuraa :D. Itsetunto on sangen vaikeasti mitattavissa ja vielä vaikeampaa on toteuttaa asetelma, jossa todella voitaisiin FAKTANA todeta, että vanhempien leikkimättömyys heikentää itsetuntoa!



Minä en ole mikään himosiivoaja. Meillä pidetään perusasiat kunnossa ja se riittää. Lapseni (erityisesti vanhin) sen sijaan on. Niin pienestä kuin muistan hän on halunnut osallistua kaikkiin aikuisten hommiin (niin miesten kuin naisten, niin sisällä kuin ulkona). Hän on varsin normaali lapsi. Sen lisäksi hän myös leikkii ja keksii vaikuttavia leikkejä, joita kuuntelen mielelläni. Sen sijaan en yleensä leiki, ainakaan omasta mielestäni. Tai teen sitä hyvin harvoin. Silti olen mielestäni vahvasti läsnä lasteni elämässä koko ajan.



on LAPSEN työtä, ja sen tarkoitus on valmistaa häntä aikuisuuteen. Aikuisen ei enää tarvitse siis leikkiä. En ole lapseni lelu, enkä kaveri. Hullutella voin ja vitsailla ja pelleillä. Mutta en kyllä leikki-ikäisen kanssa lattialle lähtisi nukeilla leikkimään. Enkä tunne minkäänlaista syyllisyyttä tästä. Ihme juttuja täälläkin ihmetellään...

helpotti lukea, että on muitakin äitejä, jotka eivät leiki lastensa kanssa. Minäkään en viitsi, enkä ole kiinnostunut leikkimään lasten kanssa, eivätkä he kyllä sitä kaipaakaan. Meilläkin iskä on se, kuka leikkii... onneksi.



Mun kanssa sitten käydään teatterissa, retkillä, kahvilassa, syömässä, uimassa ja pulkkamäessä, kunhan tulisi sitä lunta...

no ihan jees. mäkään en nimittäin leiki. sen sijaan kyllä siivoan heidän kanssaan, teen heidän kanssaan ruokaa ja leivon. lapset saavat muutenkin osallistua kaikkeen: kantavat mielellään postin sisään, lakaisevat, tyhjentävät ruokapöydän astioista jne. vien heitä myös leikkipuistoon ja metsäretkille mutta en mielestäni koskaan varsinaisesti leiki. olen siis hirviöäiti ;). jee.

Voit hakea sen gradun yliopiston kirjastosta.



Ja normaalit lapset eivät ole kiinnostuneita SIIVOAMISESTA, paitsi jos sitä arvostat enemmän kuin leikkimistä.



Riita!

Olen 7 lapsen äiti, osa lapsista jo aikuisia - koskaan en ole leikkinyt lasten kanssa, vaan lapset ovat saaneet leikkiä keskenään.

Lasten kanssa olen kyllä käynyt uimassa, hiihtämässä, luistelemassa, elokuvissa, teatterissa, huvipuistossa ja lukenut, pelannut, sekä auttanut jos on tarvittu apua junaradan rakentamisessa, barbin pukemisessa jne.

Eivät ole lapset aikuistuttuaankaan esittäneet kritiikkiä siitä, että äiti ei ole leikkinyt heidän kanssaan - en minäkään ole leikkinyt oman äitini kanssa, vaan kavereiden kanssa.

Itsetunto kasvaa kun aikuinen arvostaa ja nauttii lapsestaan ja kokee iloa ja arvostaa lapsen tekemisiä.



Nainen, joka ei leiki murentaa lapsen itsetunnon. Se tarkoittaa, että en ole kiinnostunut sinusta ja sinulle tärkeistä asioista. Leikkiminen on tyhmää, ja se mitä teet leikkiessäsi on tyhmää.



Kysymys on siitä, että pitää katkaista sukupolvien taakka. Jos sinun kanssasi ei leikitty, katkaise kierre tietoisesti.



Fakta.

Lasten kanssa tulee kyllä pelailtua, askarreltua, leivottua ja touhuiltua, mutta minä en leiki esim. bionicleillä. Legojen rakentamisessa voin kyllä auttaa ja auttaa vaikka junaradan kasaamisessa.



Lapsen leikki on LAPSEN leikkiä. Aikuisen pitää osata antaa lapsen itse leikkiä, itse keksiä ja tehdä.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat