Vierailija

Olen viimeaikoina kovasti miettinyt, mitä lapsillemme tapahtuisi, jos meille vanhemmille tapahtuisi jotain vakavaa.



Omat vanhempani olisivat jo liian vanhoja ja muutenkin etäisiä hoitamaan pieniä lapsiamme. Appivanhemmat ovat myös vanhoja ja sairaita. Minulla ei ole omia sisaruksia ja miehelläni vain yksi menevä sisar, jolla ei aikomustakaan sitoutua.



Silti haluaisin ehkä lapseni ennemmin mieheni vanhemmille kuin omilla alkkisvanhemmilleni.

Kommentit (14)

toisella on itselläänkin 3 lasta ja jos meidän 3 tulisi lisäksi niin aikamoinen suurperhe olisi kyllä. toinen sisko on vielä lapseton joten hänelle voisi kyllä olla aikamoinen shokki jos kolme lasta paukahtaisi tuosta vain.



nuorekkaita ja kasvatusalan ammattilaisia. Pikksiskoni on menevä 19v. joten en hänelle tästä syystä todellakaan, vaikka muuten ihana. Miehen vanhemmat myös olisivat loistava vaihtoehto (myös 50v.)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uskon että ottaisivatkin meidän jässit, jos tilanne sitä vaatisi. Meillä on kyllä myös liuta varsin pärjääviä isovanhempia, myös oma veljeni olisi varmasti hyvä vanhempi. Ja kuka tahansa lasten kummeista.

silloin tyttäreni menisi automaattisesti isälleen. Mikäli hänellekin sattuisi jotakin niin eipä ole oikein ketään kenelle haluaisin lapseni " antaa" . Ehkä jollekin ystäväpariskunnalle, kenellä on omakin perhe ja ovat tottuneet lapsiin ym.

Näin äkkiä mietittynä kun lapsia on viisi niin ehkä omille vanhemmille edellyttäen että appivanhemmat on mukana myös. Jokaisella lapsella olisi mahdollisuudet mennä jollekin kummeistaan mutta ehkä lasten erottaminen ei olisi siinä tilanteessa järkevää.

Hän ja hänen miehensä tykkäävät meidän lapsista tosi paljon ja lapset tykkäävät heistä.

Tiedän, että mieheni haluaisi varmasti lapsemme jollekin hänen suvustaan (varmaan siskolle). Mutta jostain syystä minä en näe sitä edes vaihtoehtona... Miehen suku ei ole lapsille ollenkaan niin läheistä, kuin minun suku. Ja lapsia on siellä kohdeltu eriarvoisesti.

Omat vanhempani ovat aika iäkkäitä ja miehen vanhemmat ovat kuolleet. Vaikka vanhempani eivät voisi lapsiamme ottaa, haluaisin että lasten ja isovanhempien kiinteä suhde säilyisi... Ehkä paras vaihtoehto olisi yksi mieheni siskoista.

Olemme puhuneetkin asiasta, on molempien perheiden toive. Jos heille sattuisi jotain, ottaisimme heidän lapsensa.



Ei ole kyllä hajuakaan miten se viranomaisten taholta sujuu, mutta nämä olisivat meidän perheiden toiveet.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat