Vierailija

Käyn usein lasteni kanssa eräässä lapsiperheessä jossa 6- ja 9-vuotiaat lapset. Minusta nämä lapset ovat röyhkeitä eikä heillä ole käytöstapoja ja lisäksi he eivät kunnioita vanhempia ihmisiäkään, mikä minusta on aika kamalaa JO HEIDÄN IÄSSÄÄN!



Esim. tuo 6-vuotias tyttö komentelee minuakin ja sanoo " mene pois täältä huoneesta" tai kun lapsemme pelasivat tietsikalla niin hän yritti jatkuvasti komentaa minua siitä pois. No siihen sanoin kyllä että minuahan et määräile eikä hän siihen sitten mitään enää sanonut.



Mutta muutenkin nämä lapset pompottelevat vanhempiaan, kahvipöydässä rohmuavat keksejä ja nauravat vain räkäisesti jos äiti yrittää jotain kieltää.



Tv:a huudattavat kovaa ja äiti yrittää vähän hiljaisella äänellä sanoa että laittaisivat hiljempaa (tv oli siinä vaiheessa niin kovalla ettemme me aikuiset voineet edes puhua!). Minä menin sitten sinne ja hiljensin tolloa.



6-vuotiaskin tuntuu itse päättävän milloin katselee jotain dvd:a tai pelaa jotain tietokonepeliä. Onko tämä muuten tavallista? Meillä 6-vuotias vielä kyselee lupaa kaikkeen...



Heidän äitinsä on jotenkin vähän liian lepsun oloinen. Kieltelee kyllä mutta jotenkin ei niin uskottavalla sävyllä.



Molemmat lapset ovat jotenkin röyhkeän ja itseriittoisen oloisia, ihan kuin omistaisivat maailman! Minulle tulee usein sellainen olo että hyppivät pian silmille. Kuitenkin kiellän heitä kyllä siellä ollessani.



***



Olemme usein mieheni kanssa keskustelleet tästä perheestä ja ihmetelleet että näinkö lapsia pitäisi kasvattaa???? Olemmeko ME kenties liian ankaria sitten kun vaadimme omilta lapsiltamme jonkin verran KUNNIOITUSTA? Meidän lapset eivät komentele meitä aikuisia tai muitakaan aikuisia.



Onko kommentteja?

Sivut

Kommentit (35)

Ei vain aikuisia! Tänään 4-vuotias tyttäreni sanoi minulle todella topakasti, että älä äiti keskeytä ja puhu päälle kun on minun vuoroni. Oli kertomassa isälleen jotain juttua ja minä tulin toisesta huoneesta ja tosiaankin puhuin tytön päälle.



Jokaista ihmistä täytyy kunnioittaa, oli kyseessä sitten aikuinen tai lapsi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kokeilevat rajojaan jatkuvasti. Minusta hyväkin, että on luonnetta jäljellä eikä ole nujerrettu. Minä olin ns. nujerrettu lapsi remmillä tuli " kilttejä" lapsia lapsuuden kodissani.

Samojahan asioita nuo ovat. Nimenomaan rajat tuntuu tuossa perheessä lapsilta puuttuvan. Tuntuu, että lapset määräilevät tahdin: mitä syödään esim. tai miten paljon pelaavat tietokonepelejä tai milloin katselevat jotain dvd:a. Ei minusta lainkaan luonnollista enkä itse suostuisi moiseen.



Surullista toisaalta sinänsä kun kyse on kivasta ystävästä mutta ilmeisesti hän on vain liian kiltti ettei " uskalla" asettaa rajoja lapsilleenkaan???



ap

Eli mentäisiinkö nyt syömään, lähdettäisikö ulos, joko haluaisit nukkumaan, pestäänkö hampaat...



Päivistä puuttuu kokonaan rytmi ja lapsi on se, joka asioista päättää. Onhan se liian iso taakka lapsen kannettavaksi, kun ei tiedä omaa parastaan ja tekee tietysti aina mikä sattuu huvittamaan. Vähemmästäkin kunnioitus vanhempiaan kohtaan katoaa.

Tuosta tavasta ottaa herkkuja kaapista pyytämättä... Tätä kuulemma esiintyy tässä tuttavaperheessäkin. Perheen äiti just valitti mulle, etteivät keksit pysy kaapeissa kun tuo 6-vuotias syö ne sieltä pois. Minusta se oli aika uskomatonta! Siis haloo, eikö 6-vuotiasta muka saa estettyä syömästä herkkuja!!! Sit tää samainen äiti myös valitti kuinka tytär syö niin paljon makeaa... No ihmekös tuo jos saa itse valita mitä ja koska syö.



Kyllähän lapset söisivät herkkuja jatkuvasti jos saisivat. Ainakin meidänkin lapset. Minä sitten yritän sitä rajoittaa niin etteivät esim. päivittäin saisi keksejä tai karkkeja.



Itse en olisi lapsuudessani koskaan uskaltanut mennä syömään keksejä ilman lupaa tai ainaakaan niin että olisin niitä montaa syönyt. Tiesin että äiti olisi siitä suuttunut koska ne oli tarkoitettu vieraille.



Kyllä mua ainakin ärsyttäisi myös jos joku vieras lapsi menisi kaappeja kaivamaan. Eivätkä omat lapseni ainakaan vielä ole edes hoksanneet sitä tehdä, mutta ovat tosiaan vasta 6-vuotiaita...



ap

Vierailija:

Lainaus:


Eikä varmasti ole kyse siitä, ettei olisi sanottu komentelemisesta. Joka ikinen kerta sanon, että minua et muuten komentele, mutta se tuntuu aina unohtuvan. Kyllä se jossain vaiheessa menee jakeluun. Niin se on mennyt meillä muillakin lapsilla.




Vierailija:

Lainaus:


Kaverin lapsi mm. kävelee meillä suoraan jääkaapille/kaapeille ja etsii herkkuja, joka meidän mielestä on tosi huonotapaista. Vai ollaanko me sit jotenkin tiukkoja?




En vaan pysty ymmärtämään?

Pidemmän aikaa olen epäillyt itsessäni olevan vikaa, kun ärsyynnyn huonosti käyttäytyvistä ja röyhkeistä lapsista. Näitä lukiessani uskoni vanhempieni ja isovanhempieni kasvatustapoihin tulee takaisin! Kiitos näistä ja toivottavasti tulee enemmänkin tämän kaltaisia keskusteluja, helpottaa oloa!

Mutta yleisemmin sitä nyt näkee esim. lapsia jotka komentelevat toisia lapsia. Harvemmin olen kohdannut lapsen joka komentelee AIKUISTA kuten tuossa perheessä. Siis jopa MINUA joka olen kuitenkin vieras! Minusta se on aika huonoa käytöstä. Tätä siis tekevät sekä 6- että 9-vuotias tuossa perheessä.



ap

tuo on toki totta,en vaan tajunnut mainita...

Meillä lapset ovat oppineet väkisinkin odottamaan esim puheenvuoroa ja toisen kunnioitusta kun heitä on viisi ja aikuisia kaksi...joten ei voi puhua päälle jos haluaa että asia tulee kuulluksi

Ja kahden teinin kanssa oltaisiin varmaan helisemässä jos olisivat saaneet pomottaa pienenä

t.4

Kävelee just jääkaapille ottamaan kysymättä jotain tai sanoo " mä otan nyt keksiä " tms. ja ottaa. Ei sano kiitos, vaan " näin vähänkö" , on aina " mulle, mulle ensin" ja muuta vastaavaa. Raivostuttava lapsi, mutta ei voi puuttua, kun välit sukuun menisi. Kyseessä kuitenkin jo kouluikäinen kersa eikä mikään tahtoikäinen 3-4-vuotias.







Vierailija:

Lainaus:


Kaverin lapsi mm. kävelee meillä suoraan jääkaapille/kaapeille ja etsii herkkuja, joka meidän mielestä on tosi huonotapaista. Vai ollaanko me sit jotenkin tiukkoja?




Omani on sellainen. Ja sillon kun olemme kaverin seurassa, jonka lapset on tosi levottomia, lapseni muuttuu todella hiljaiseksi, eikä oikein halua edes leikkiä. Kaverin lapset ovat koko ajan tönimässä, heittelemässä leluilla tai muuten vaan ovat äänekkäitä, ja telkkari tuhannella sadalla.

Heidän seurassaan saan käyttää tavallista enemmän aikaa lapseni lohdutteluun. Mielestäni lapseni ei jaksa huutaa kilpaa näiden lasten kanssa.

TOisaalta minulla on joskus sellainen olo, että kaverini ihmettelee kun oma lapseni on niin hiljainen.

Tuntuu, että jotkut ovat sellaisia, että heidän pitäisi saada kaikki huomio, keinolla millä hyvänsä. Silloin rauhallisemmat ihmiset vetätytyvät taka-alalle ja antavat toisten mesota.



Kaverin lapsi mm. kävelee meillä suoraan jääkaapille/kaapeille ja etsii herkkuja, joka meidän mielestä on tosi huonotapaista. Vai ollaanko me sit jotenkin tiukkoja?

oma-alotteisuus nujerretaan).

Joku kysyi miten lapsi saadaan kunnioittamaan. Siten että lasta ihan rehellisesti käsketään, eikä podeta siitä syyllisyyttä ja myös vaaditaan & vahditaan että käskyä totellaan.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat