Te jotka ette anna lasten mennä kirkkoon. Miten selvitätte tilanteen kun eskarissa

Vierailija

muut lapset puhuvat koulutielle siunaamistilaisuudesta ja oma lapsenne haluaa myös mukaan?

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Lapsen uskonnollisessa kasvatuksessa pitäisi aina muistaa avoimuus ja kunnioitus eri uskontoja kohtaan, vaikka oma uskonnollinen vakaumus olisi kuinka vahva.



Itse puhun eri uskonnoista tyyliin: jotkut uskovat noin, minä ja isä emme.

Vierailija

Lainaus:

Lapsen uskonnollisessa kasvatuksessa pitäisi aina muistaa avoimuus ja kunnioitus eri uskontoja kohtaan, vaikka oma uskonnollinen vakaumus olisi kuinka vahva.



Itse puhun eri uskonnoista tyyliin: jotkut uskovat noin, minä ja isä emme.




Oma tyylisi taitaa olla ahdasmielinen.



Itse pidän myös siunaamista aivan höpönä. Satuja luemme lasten kanssa iltaisin, se riitää heille. Jesse ja jumala ovat satuolentoja, kuten myös joulupukki.

Emme tunnusta mitään uskontoa, emme edes kuulu kirkkoon. Kunnioitan uskontoja, mutta oikeuteni on sanoa niitä höpöksi jos haluan.



t. ei-4

Vierailija

joku uskonto on "höpöhöpöä". Silloin leimaa sen kannattajatkin ihan höpöiksi. Parempi olisi sanoa, että ihmiset uskoo eri asioihin tms. terv ateisti

Vierailija

Itse emme heitä kirkkoon veisi, vaikka pyytäisivät, mutta jos haluavat koulun mukana mennä, niin siitä vaan. En pidä luterilaisuutta niin vaarallisena ideologiana, että lasta olisi siltä kynsin hampain suojeltava.



Enkä missään nimessä sanoisi kenekään uskontoa höpöhöpöksi. Jokaisella on oikeus vakaumukseensa (kunhan se ei vahingoita muita ihmisiä) eikä toisen vakaumusta pidä halventaa. Minä sanon lapsille, että en itse usko Jumalaan enkä Raamatun tarinoihin, mutta monet uskovat, ja jotkut taas uskovat muihin asioihin - ja jokainen saa itse päättää mihin uskoo. Tästä syystä en myöskään käytä me-muotoa, kun puhun uskonnosta vaan puhun vain itsestäni. Tuon yhden vastaajan lause "me emme usko sellaiseen" on tosiaan uskontunnustus sekin ja määrittelee kerralla koko perheen uskonnolliset näkemykset.

Vierailija

ainakin meidän ekaluokkalainen tahtoo joka päivä jonnekin/jotakin mitä ei saa. Hirveä valitus oli tänäänkin kun en päästänyt kaverille, kun on flunssainen.



Eskarista toi aikoinaan siunausesitteen (olivat antaneet hänellekin, vaikka tietävät ettei kuuluta kirkkoon). Minä kysyin kiinnostaisiko, eikä häntä kiinnostanut. Kävi päiväkodin kanssa kirkossa pari kertaa eikä tykännyt. Nyt on tyytyväinen kun saa jäädä koululle ET-ryhmän kanssa.

Vierailija

Se, että siunaus on höpöä, on yksi vakaumus muiden joukossa. Mitenkään sitä ei voi perustella sen enempää kuin siunauksen hyvyyttäkään (paitsi psykologista vaikutusta hyvyydestä, uskonnollisen vakaumuksen vaikutusksista on kyllä tutkimuksia)



Minusta toisen uskon sanomista höpöksi ei voi kutsua kunnioitukseksi, ja tosiaan itse pidän parempana sanoa, että me vain uskomme eri lailla. En tiedä miksi se olisi ahdasmielisempää kuin sanoa, että olemme fiksumpia kuin muut?

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat