Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Olisin kiinnostunut kuulemaan millaisia kokemuksia teillä on, jotka olette yhdistäneet hakumatkaan myös muuta matkailua ja lapsen ensimmäiseen kotimaahan tutustumista? Onko uuden lapsen kanssa matkustaminen sujunut kivasti vai onko tullut tunne että olisi pitänyt ottaa vain lyhyimmän kaavan mukaan ja lähteä mahdollisimman pian kotia kohti? Kirjoitinkin jo toiseen avaukseen että olemme suunnitelleet pientä pyrähdystä jollekin ihanalle palmusaarelle toisen lapsen hakumatkalla, jotta esikoinen(ja me vanhemmat) näkisi vähän enemmän synnyinmaataan kuin pelkän pääkaupungin joka on melko ankea, ruuhkainen ja likainen kaupunki.



Mietityttää vain että mitenkähän matka olisi paras järjestää. Jos Suomesta käsin jo varaa lentoja ym. niin emme kuitenkaan voi olla varmoja minä päivänä saamme lapsen ja onko hän terve ym. Miten te muut olette hoitaneet järjestelyjä? Ilmeisesti pitäisi myös keskustella paikallisten sosiaalityöntekijöiden kanssa matkailusta, koska lapsi ei ole silloin vielä virallisesti meidän, joten en tiedä saammeko edes lähteä hänen kanssaan minne haluamme. Täytyy varmaan noista virallisista asioista kysyä pelalta tarkemmin sitten joskus kun aika koittaa. Nyt me vasta kituutellaan lautakunnan jonossa....

Kommentit (3)

Meillä ovat olosuhteet ja aikataulut hakumatkoilla meistä riippumattomista syistä valinneet puolestamme, että matkaan on liitetty myös ns. rantaloma. Eli kun hakumatka on jokatapauksessa tullut pitkäksi niin olemme valinneet viettää osan hakumatkaa muualla kuin kaupungissa. Esikoisen kanssa rantalomailu onnistuikin, mutta ns. nähtävyyksiä emme ottaneet tavoitteeksemme katsastaa. Oli vaan mukavammat puitteet odottaa adoption vahvistamista rantalomaillen osa aikaa, kuin pysytellä maan pääkaupungissa.



Kuopuksen hakumatka ei sitten millään tavoin muistuttanutkaan lomailua lapsen sairastamisen vuoksi ja jos olisi ollut meistä riippuvaa, olisimme matkustaneet kotiin niin pian kuin mahdollista. Me olimme kuitenkin lähteneet matkaan ja saaneetkin lapsen hoitoomme jo ennen virallisia paperihommia, joten odottelimme niitä virallisuuksia rantalomakohteessa. Oleilimme kyllä enimmäkseen hotellihuoneessa ja lääkärien vastaanotolla. Vähän pääsimme myös allasalueesta nauttimaan eli tälläkin reissulla olimme tyytyväisiä valintaamme lähteä pois pääkaupungista, mutta kaikkein mieluiten olisimme palanneet kotimaahan niin pian kuin mahdollista, jo senkin vuoksi, että esikoiselle ei olisi käynyt hakumatka niin rankaksi kuin nyt kävi koko perheen valvoessa hotellihuoneessa öitä.



Sinänsä olen kyllä sitä mieltä, että lomakohteissa on lapsen kanssa helpompaa olla kuin kaupunkiolosuhteissa, mutta jos vaihtoehto on tulla hakumatkalta nopeasti kotiin, niin ehkä valitsisin sen nykykokemuksillani. Olemme kyllä muuten lomailleet myöhemmin paljon lasten kanssa, mutta hakumatkalla kun ei yhtään tiedä esim, sitä osuuko sairastelua matkalle jne. Ja teilläkin on jo esikoinen eli sinänsä vastaava tilanne kuin meillä.

Lisääkin saa kertoa jos jollakulla on vielä kokemuksia. Taidetaan tosiaan tehdä niin että ellei toinen lapsemme tule joltain ihanalta palmusaarelta, niin matkustamme ensin pienen lomareissun ja menemme sitten vasta hakemaan uuden perheenjäsenen. Isoveli vaan voi olla hiukan levoton ja odottavalla mielellä. Mutta täytyy juksata ettei pientä voi vielä hakea syystä tai toisesta. Poiak oli tuossa viikonloppuna jo niin onneton siitä kun kaikilla muilla vain on sisaruksia ja hänellä ei, että meitä molempia jo ihan itketti. Kamalan pitkä aikahan tämä on 5 vuotiaalle odottaa, kun se on sitä aikuisellekin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kyllähän se pikkuinen matkassa mukana kulkee, ei siinä mitään; esikoisen kanssa ei ollut oikein muita vaihtoehtoja kuin käydä nähtävyyksiä katsomassa yhdessä. (Toisaalta ennen luovutusta olisimme olleet ihan liian tulisilla hiilillä pystyäksemme keskittymään mihinkään...) Kuopusta haettaessa pääsimme turisteilemaan ja shoppailemaan useamman päivän ennen tytön tapaamista, ja on sanottava, että se rauhoitti kyllä aikaa uutukaisen kanssa; ei ollut sellainen tunne, että *pakko* on lapsen kanssa käydä kun muulloin ei pysty vaan oli mahdollista toimia tilanteen mukaan. Meille olisi *voinut* tulla myös vaativa, valtavasti sureva ja ikävöivä lapsi; tai jopa karkaileva pikkuriiviö, joka ilmoittaisi vastaantulijoille olevansa kidnapattu... ;)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat