Seuraa 

Tuli mieleen etten jaksa aikataulurumbaa ja sovittamista lapsen synttäreistä. Juuri yhden lapsen synttärit on juhlittu ja nyt olisi toisen lapsen synttäreiden vuoro. Mietin miksi tuo on minun hommani ja mitä jos en tekisikään asian eteen mitään ja odottaisin tajuaisiko mies että hänen pitäisi sopia ja järjestää juhlat...



Muuten onko muilla näiden juhlien järjestäminen samanmoinen rumba? Sopivana viikonloppuna miehellä on pikkujoulut (ja tietenkin krapula seuraavana päivänä) ja synttärisankarilla yksien harkkojen treenit ja toisena päivänä toisesta lajista pelit. Seuraavana viikonloppuna synttärisankarilla on molempina päivinä treenit ja itse haluaisin mennä käymään koiranäyttelyssä. Sitten iskeekin joulu. Kummeilta en ole kysynyt miten sopii. Mummoista suurinpiirtein tiedän. Kaverisynttäreitä ei jaksaisi pitää, se poikalauma kiristää hermot jopa synttärisankarilta itseltään. Mutta lapsi haluaa kuitenkin pitää synttärit ja vieläpä kotona, kun yritin ehdottaa että pitäisi muualla... Tekisi mieli jättää koko sumpliminen välillä miehen harteille.

Kommentit (5)

meidän kummallakin lapsella on synttärit toukokuussa, ja kun paikallinen huvipuisto sopivasti avaa silloin, olemme ulkoistaneet synttärit sinne, mikä on tosi iso helpotus.



ongelmia aiheutti aikoinaan toisen lapsen nimijuhla. ensimmäisen lapsen nimijuhla oli hillitön ponnistus minulta, koska tein kokolailla kaiken yksinäni. en edes muista ko. juhlista mitään, jonkun väläyksen loppupuolelta kun vieraita on lähdössä, mutta muuten koko show on mennyt multa ohi.



toisen lapsen synnyttyä en kyennyt järjetämään hänelle mitään. sanoin miehelle että koska järjestin ekalla kertaa kaiken yksin niin nyt olisi miehen vuoro tehdä ainakin koko suunnittelutyö, päättää ketä kutsutaan, koska juhlitaan ja mitä tarjotaan. että minä olen käytettävissä esim. leivonta-apulaisena, kunhan mies kertoo mitä leivotaan ja antaa mulle reseptin kouraan.



miehen mielestä ajatus oli ihan oikeudenmukainen ja hän suostui päävastuulliseksi. tämä nuorempi lapsemme on nyt 1,5-vuotias, eikä juhlia ole toistaiseksi järjestetty.

Tyttäreni on vasta ihan vauva, vielä ei ole ollut juhlia järjestettävänä mutta tulossa on kyllä suuren luokan sumplintaa, sillä asumme ulkomailla ja juhlat tulevat aina siis olemaan "jommassakummassa" maassa, ja paikalle pääsy vaikeaa/mahdotonta toisen puolen sukulaisilta. No, itsepähän olen tällaisen elämän valinnut ja onneksi toisessa vaakakupissa on ihana mies (ja hyvä isä lapselle) ja toinen kotimaa johon olen myös todella kiintynyt.



Joku kertoi kokemuksestaan "yhteissynttäreistä", se on minustakin hyvä idea. Ehkä et olekaan ainoa joka stressaa juhlaputkea? Yhdessä voisitte ehkä jopa pistää tarjoilurahat kasaan ja tilata kaiken valmiina pitopalvelusta?



Silmääni pisti muuten, insinööriäiti, että tiedät jo etukäteen miehesi olevan krapulassa tiettynä päivänä... Eikö se voi ottaa siellä pikkujouluissa senverran iisisti ettei seuraavana päivänä ole krapulaa? Vai onko se vaan niin ettei se suomalaisissa bileissä onnistu... Tätä bulimiajuomiskulttuuria en kyllä Suomesta kaipaa, eikä täällä Ranskassa silti todellakaan joudu kuivin suin juhlimaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä on kaksi lasta, joiden synttärit ovat kuukauden välein, nuoremman marraskuun lopussa ja vanhemman joulupäivänä. Ei kuullosta ehkä pahalta mutta ankean raskas on tämä joulukuu yleensä on, koska monen sukulaisen syntymäpäivät ovat myös marras-lokakuussa. Päivien sovittelemisessa on todella työtä. Tämän vuoden "sovellus" on se, että tyttäremme pitävät yhteiset sukulaissynttärit pari viikkoa ensimmäisen syntymäpäivän jälkeen, josta on siis pari viikkoa toisen syntymäpäivään ja jouluun. Tämä sen takia, että isoisä täyttää 80 v samana päivänä jolloin kuopuksemme täyttää 3 v. Isoisän synttärit ovat isot ja väkirikkaat, eivätkä päiväseltään kaukaa tulevat sukulaiset jaksa samana viikonloppuna meille - minkä ihan ymmärränkin. Sukulaissynttärin lisäksi molemmille lapsille pidetään kotona "kotisynttärit"ihan perheen kesken sinä ihka oikeana syntymäpäivänä, plus että esikoiselle kaverisynttärit joskus joulukuussa - jossa pikkujoulua ja joulujuhlaa riittää muutenkin aika monelle illalle. Perheenisän synttärit ovat pari päivää ennen esikoisen synttäriä. No, niitähän nyt ei niin juhlita. Mutta sitten kuvion sotkee myös jouluaatto.



Eniten ärsyttää lahjarumba. Monet sukulaiset haluavat muistaa tyttäriä sekä synttäreillä että jouluna jollain muovikrääsällä, ja sen takia meinaa äidin käämit palaa. Kukaan ei ole pitänyt toistaiseksi ehdotuksestani, että yhdistäisivät voimansa ja ostaisivat tytöille jotain kunnollista, vaikka olisi kalliimpaakin. Mutta jokainen haluaa antaa sen pakettinsa itse. Onhan sekin toisaalta ihan ymmärrettävää. mutta juhlapäivän iltana, kun yritän tunkea niitä brätzejä ja ikätasolle sopimattomia pelejä ja muovivemputtimia kaappeihin, ahdistun.



Meillä minä koordinoin oman sukuni ja mies omansa. Ja minä olen yhteydessä kavereiden vanhempiin. Kellähän oikeasti mies tekee sen?

Meillä on suvussa totaalinen vesimiesten valtakunta. Eli minun isäni, minä, kaksi kummilastani, enoni, tätini ja kolme tyttöämme ovat kaikki horoskoopiltaan vesimiehiä ja syntyneet 23.1. - 5.2. Aikamoinen synttärihässäkkä eikä mitään mahdollisuutta järjestää jokaiselle joka vuosi omia juhlia. Niinpä meillä on jo vuosia järjestetty yhdet suuret juhlat, joihin on sitten tehty kimpassa tarjottavat ja kutsuttu juhlimaan kaikki mahdolliset tahot samaan aikaan ja samaan paikkaan. Lapsille ja nuorille ovat omat tilat ja tarjottavat, aikuiset nyt ei niin kovasti ole juhlineet muuta kuin tasavuosina. Paras vuosi oli, kun juhlimme samoilla kekkereillä isosiäni 80-vuotisia, isäni ja enoni 60-vuotisia, tätini 50-vuotisia, itseni 40-vuotisia, kummityttärieni 20-vuotisia ja yhden lapsemme 10-vuotisia. Siinä oli juhlaa kerrakseen ja vieraita kävi kirkkoherrojen, marttojen, sotaveteraanien, sukulaisten, ystävien ja naapureiden kera lähes 150 henkilöä.

Mutta yhdellä kertaa monien juhlat ja päivä oli upea.

Nyt on kummit kutsuttu, tuloksena toiset eivät ole vastanneet (lähetin kutsun aikasen monta päivää sitten) ja toiset sumplivat aikataulua. Tuloksena että tulevat 10aamulla. Toivottavasti toisille sopisi sama päivä, mutta minulle sopii että tulevat vaikka illalla.



Mummoista minun äitini on kutsuttu ja onneksi sopi niin kuin ajattelimme. Miehen äiti pitänee vielä kutsua, kyllä mies kutsuu kunhan muistutan että kysyy- toisaalta jos näemme voin kysyä itsekin. Oletusarvoisesti mies saa sitten olla mummosynttärikunnossa krapulaltaan 15-16maissa iltapäivästä: Käsky siis käy hänelle. Ennen sitä olevan lapsen turnauksen voin minäkin hoitaa, lähtö aamupäivästä, mutta mies saa hoitaa sitten tuon 3v:n (ja 7v, jossa tosin ei niin hoitamista). Eli onneksi tuo turnauskin vaatii siis miehen panosta, ettei vaan synttärijärjestelyjen vuoksi joudu tsemppaamaan pikkujouluissa.



Enää puuttuu ne kaverisynttärit. Sitä täytyy sälyttää miehenkin harteille... Lapsi saa itse laatia kutsulistan ja kutsut. Ohjelma on sitten se ongelma, sitä tarvitaan paljon jos halutaan pitää se poikalauma kurissa. Alunperin ajattelin että pitäisi keilahallissa, mutta lapsi haluaakin kotona (kun muuten ilomielin lähtee mihin vaan ja kokeilee kaikkea uutta), eli kotisynttärit taitaa olla traditio.



Sen minkä on saanut jos sovittua, voi tosin odottaa vielä muuttuvan. Esim. viime vuonna kävi niin että kutsutut (kummien lapset) olivat kipeitä ja aikataulu pistettiin kokonaan uusiksi ja viimeinen synttärivieras taisi käydä aatonaattona. Silloin oli sellaista sumplimista kummien kanssa, kun heillä oli muita menoja (piti käydä joululahjoja viemässä sukulaisille tai harrastusmenoja yms.) että kypsähdin täysin ja ajattelin ilmoittaa tänä vuonna yhden ainoan synttäripäivän, eikä mitään valintamahdollisuuksia. Toivottavasti tänä vuonna säästyy tuolta sumplimiselta ja päivien venkslaamiselta.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat