Uskonnon ja kirkossa käynnin välttelijät ovat jotenkin säälittäviä.

Vierailija

Jos kerran uskonto on pelkkää satua eikä sillä ole teille mitään merkitystä, niin miksi ihmeessä pelkäätte sitä niin hysteerisesti??



Luuletteko oikeasti lastenne elämän menevän pilalle, jos he sattuvat kuulemaan jossain puolivirallisessa tilaisuudessa ohimennen sanan "jeesus"?



Olette aivan käsittämättömiä, kerta kaikkiaan.

Kommentit (15)

En pelkää, mutta miks pitäis antaa jonkun kertoa satuja lapsille, kun ite ei oo samaa mieltä asioista kuitenkaan? Teidän ehdoton totuus ei oo mun mielestä totuutta nähnytkään, joten onneksi on olemassa vaihtoehto koulussakin huuhaa-oppien opettamiselle.

En koe olevani välttelijä jos en käy paikassa joka mua ei kiinnosta kuin arkkitehtonisesti - käyn ulkomailla ollessani ihailemassa kirkkoja rakennuksina en palvomassa jotain minkä olemassaoloon en usko. Kyse ei ole pelosta.



En myöskään käy diskoissa jos en halua tanssia (ja rakastan silti musiikkia) tai taidemuseoissa jos en halua nähdä taidetta (rakastan taidetta ja harrastan itsekin). Sekin perustuu vapaaehtoisuuteen, ei pelkoon



Enkä ole koskaan kieltänyt 4 lastani osallistumasta uskonnonopetukseen tai kirkossakäynteihin - ihan yleissivistyksen takia. Moniko "uskovainen" haluaa lapsensa tutustuvan ateismiin vastaavasta syystä?! Kuka nyt on ahdasmielinen?

Lapsesi törmää uskontoihin elämässään, ja suurella todennäköisyydellä hänelle tulee jonkinlainen uskonnollinen vakaumus elämässään olemaan. Säilyttääksesi lapsesi kunnioituksen, opettele osoittamaan kunnioitusta muillekin.

Itse olen uskonnoton, ateisti mielestäni jopa, mutta toinen lapsistani osallistuu uskonnon opetukseen, toinen päiväkodin uskonnollisiin tuokioihin. Saavat muodostaa itse käsityksensä, vanhempi kyllä tietää, että äiti ei usko, mutta hän voi niin tehdä. Enkä ahdistu siitäkään, että kirkossa käyn 2-3 kertaa vuodessa 'viran puolesta'.

Meidän lapset ovat kunnallisessa PK:ssa, jossa ei tuputeta mitään uskontoa kenellekään. Eikä suvussa ole uskovaisia, joten eipä tarvitse heidänkään missään juhlissaan kirkossa vierailla. Enkä koskaan ole kenenkään bileitä jättänyt välistä, vaikka ne olisikin kirkossa tai seurakunnan tiloissa vietetty (esim. työkaverin häät). Missä ongelma?

Meidän perheessä lapset opetetaan suvaitsevaisiksi ja avarakatseisiksi. Ei ole yhtä absoluuttisesti oikeaa uskontoa tai filosofiaa. Itse en kuulu kirkkoon enkä muuhunkaan uskonnolliseen yhteisöön. Jos lapsemme kuitenkin haluavat mennä vaikkapa riparille se on lapsen oma valinta. Veikkaisin että olen suvaitsevaisempi kuin moni uskova.

Kyllä meillä puhutaan tarvittaessa uskonnoista. Ovahan ne mielenkiintoisia massailmiöitä. Itse "uskosta" en tajua mitään, kun ei uppoa, niin ei uppoa. Puhukoot siitä ne, joille se on tärkeää. Meidän perheessä ovat muut asiat tärkeitä (esim. läheiset ihmiset, ihmiskunta). Miksi uskovaiset olettavat ateistien olevan kiinnostuneita juuri heidän uskostaan?

Eikö sitä satunnaista kirkossakäyntiä voi ottaa ihan yleissivistyksen kannalta? Vai pelkäättekö että lapsi pamahtaa uskoon ihan tuosta vaan jos joutuu kuulemaan jonkun saarnan?

ainakin minun uskovais ystäväni ahdistuvat jos esim heidän lastensa kuullen sanon olevani ateisti tai kerron jotain siitä mihin itse uskon.



kyllä muakin saa ahdistaa jos mun lapsille kerrotaan tuollaisia juttuja, koska lapset on niin herkkäuskoisia ja menevät helposti sekaisin, varsinkin jos esim vanhemmat sanoo toista ja isovanhemmat tai serkut toista.

itse olen saanut todella kristillisen kasvatuksen ja juossut kaikenmaailman pyhäkoulut, partiot sun muut jutut lapsena, pakotettu väkisin ei kyllä koskaan. Nykyään ajattelen noita uskontojuttuja vähän samanlaisena kuin joulupukkia, en nimittäin usko jumalan olemassaoloon sen enempää kuin joulupukinkaan. Mielestäni siis kyllä ne lapsetkin osaavat muodostaa oman käsityksensä asioista vaikka ne joskus joutuvatkin kirkkoon tai kuulevat jotain jostain jeesusksesta puhuttavan..

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat