Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Iski nyt illalla aikamoinen ahdistus kun rupesin miettimään kaikenlaista ahdistavaa.

Olin tällä viikolla ekassa ultrassa ja sydän sykki ja pieni sintti siellä oli.

Eli periaatteessa kaiken pitäisi olla nyt niin hyin kun mahdollista. Silti iski hirveä epävarmuus. Esikoista odotamme ja yksi keskenmeno taustalla viime vuonna (tuulimuna), joka varjostaa tilanteita..

Voisiko joku listata niitä positiivisia asioita miksi keskenmenoa ei ole todennäköinen tms...

Koitin netistä löytää ns. tilastotietoa keskenmenosta ja oloni ainoastaan paheni, enkä edes löytänyt mitään tilastoja..

Nyt siis positiiviset viestit olisi enemmän kuin tervetuleita!

Kommentit (4)

Ainakaan tuulimunaa (aikaisempi kokemuksesi) ei voi olla, kun sydän sykkii.



En tiedä lohduttaako se paljoa, mutta uskon kaikilla odottajilla olevan keskenmenon pelkoa. Ainakin itselläni oli molemmissa raskauksissa. Ja sitten kun viikkoja on niin paljon, että lapsi voisi jo selvitä ennenaikaisena, niin sitten sitä alkaa pelätä ennen aikaista synnytystä.

Kuuluu kai luonnollisena osana raskaana olemiseen...

Tuossa vaiheessa kuitenkin useimmiten asiat ovat hyvin ja niin varmasti sinullakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nämä ekan kolmanneksen viikot on kyllä piinallisen hitaita, kun miettii kaikkia kauheuksia, mitä voi sattua. Ja jos sattuu olemaan hyvä olo, niin siitäkin on huono olo, kun miettii, onko kaikki kunnossa... (; Itse odotan toista lasta 8+4 viikolla ja ihan yhtä paljon ei ehdi miettimään ja murehtimaan kuin esikoista odotellessa. Vallankin nyt, kun olen palaamassa töihin ja esikko menee hoitoon.



Itse kävin varhaisultrassa 7+3. Minulle lääkäri sanoi, kun kyselin keskenmenoriskistä, että " näillä (ultra)näkymillä" kaikki menee hyvin eli odotus jatkuu selvästi yli 90%:n todennäköisyydellä... (=



Kuulemma, jos keskenmeno on tullakseen, niin usein jo noilla viikolla sikiön koko on oletettua paljon pienempi, mittasuhteet jotenkin pielessä tai sydän sykkii tavallista hitaammin (" kuin viimeisillä voimillaan" oli lääkärin sanat).



Eli jos olet kerran käynyt ultrassa ja kaikki ok, eikä sinulla ole vuotoja, isompia kipuja tms. niin odottele rauhallisin mielin. Kaikki on SUURELLA TODENNÄKÖISYYDELLÄ ihan kunnossa.



Edellisestä odotuksesta tiedän sanoa, että ei se " jonkin pahan sattumisen pelko" mene varmaan kokonaan ohi koko raskausaikana (ainahan niitä kauhutarinoita kuulee...), mutta olo helpottaa kummasti ja raskaus tuntuu todellisemmalta, kun liikkeet alkavat tuntua (=



Eikä keskenmenoriski ole tasaiseen yhtä iso koko ekaa 12 viikkoa vaan suurin osa keskenmenoista tapahtuu hyvin varhaisilla viikoilla 4-7 ja riski pienenee koko ajan päivien ja viikkojen myötä. Isommillakin viikoilla todetuista keskenmenoista osa on sellaisia, että sikiötä ei ole ollutkaan tai se on menehtynyt jo viikkoja aiemmin, mutta sitä vaan ei ole ilman ultraa tiennyt (siis jos menee vasta 11-13 viikon niskapussiultraan). Eli taas palataan siihen, että kun ultrassa oli kaikki ok, niin se lupaa hyvää. Tämäkin oli samaisen lääkärin kertomaa noin vapaasti ulkomuistista.



Itse yritän ajatella niin, että eipä niitä keskenmenoja ja muita kamaluuksia kannata etukäteen surra. Ei etukäteen sureminen ja pessimismi pienentäisi surua yhtään, jos jotain oikeasti olisi sattuakseen. Yritetään siis nauttia joka odotushetkestä.



Kaikkea hyvää sinulle. <3

Hyvin suuri osa raskauksista johtaa ihan kaikessa järjestyksessä terveen lapsen syntymään. Se on hyvä pitää mielessä vaikka jotenkin tilastoissa aina jää tuijottamaan sitä keskenmeno-prosenttia.



Kuten aikaisemmat vastaajat ovat jo sanoneetkin, sydämenlyönnit ultrassa ovat hyvä merkki. Yritä vaan odottaa hyvällä mielellä. Ymmärrän kyllä tosin hyvin, että olet hermostunut. Epävarmuuden tunteita ei ehkä voi ihan kokonaan välttää vaikka tekisi mitä. Omalla kohdallani pieni jännitys kesti 13. viikolle ja väheni lopulta ihan ratkaisevasti raskauden puolivälin paikkeilla, vaikka toki silloin tällöin edelleen tulee ahdistuksen ja epävarmuuden hetkiä. Olen yrittänyt pysyä iloisella mielellä ja toisaalta ajatella, että ne synkemmätkin hetket kuuluvat tavallaan asiaan. Esikoista myöskin odottelen, nyt viikolla 27.



Ehkä on parempi olla etsimättä kovin niitä keskenmenotilastoja... Omalla kohdallani luulen, että tilastojen lukeminen ja tietojen hakeminen epämääräisesti netistä on ennemminkin ollut haitaksi kuin hyödyksi. Niissä kun tosiaan jotenkin jää helposti kiinni siihen negatiiviseen. Raskauden alkuaikoina keksin onneksi käyttää ajan sen sijaan tutkimalla netissä mitkä vaunut kannattaisi hankkia ja mitä kaikkea vauva tarvitsee. Vauva-asia oli kuitenkin kovasti mielessä mutta huomasin, että paremmalta tuntui, kun mietin iloisia asioita. Ja niiltä alkuajoilta on nyt tietokoneen muistissa aika kattava ostoslista :) eli aika ei todellakaan mennyt hukkaan.



Hyvää odotusta sinulle!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat