Vierailija

Nuolee huuliaan, imeskelee vaatteitaan, kohauttelee hartioitaan.



Olisko kohtalotovereita ja osaatteko sanoa mistä omallenne johtuu.. Luulen että mun lapsella laukaisi yksi stressaava tilanne (riita) ja nyt en tiedä mitä tehdä. Meillä ei ole tapana riidellä kovin usein joten ehkä se oli herkälle lapselle liikaa. Tuntuu tosi pahalta.

Sivut

Kommentit (25)

Onko lapsen elämässä sattunut parin viime vuoden aikana jotain rankkaa? Monella lapsella ne oireet tulee melkoisella viiveellä, esim. 0,5-2v. Oletko esim. eronnut tai onko joku läheinen kuollut?

En halua syytellä sua... mutta varmaan kestää pitkään kun saat lapsen luottamuksen kunnolla takaisin. Yritä nyt ensin saada elämänne tasapainoon ja katsele sitten alkaako ticsit häviämään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja välillä on vähän masentanutkin. Mutta siitä huolimatta olen koettanut lapsen kanssa elää normaalia elämää. Kun ajattelen lapsen päiviä niin paljon on hassuttelua ja halauksia ja lapsi on innoissaan asioista. Lapsen kanssa oleminen on myös tosi piristävää, itseltä unohtuu murheet myös kun hänen kanssaan touhuaa. Tänään laskettiin mäkeä kun viimein on lunta ja kiljuttiin. Mutta kai lapsi sitten vaistoaa. En tiedä, teen parhaani enkä enempää voi tehdä! Tuota yhtä rajua riitaa en saa pois pyyhittyä :(. ap

Vaikea selittää. Lapsen kanssa ollessani olen parhaalla mielellä. Leikitään ja tehdään yhdessä kotitöitä ja kokataan ruokaa ja hassutellaan ja halataan ja luetaan kirjoja ja jutellaan. Miehes on tiestysti osa kuviota myös. Joskus meillä on miehen kanssa riitaa ja kireät välit hetken, mutta onko sellaisia perheitä joissa ei koskaan olisi. Siis pointtini on tässä kai se, että minusta meidän arki on sellaista, ettei siitä pitäisi saada mitään oireita! Vaikka mulla olisikin aikuisten huolia, joita sitten omalla ajallani murehdin. Enkä ole onneton, elämässä nyt vaan on kausia jolloin on huolia.

No jollei päivähoidon aloittamista lasketa n. vuosi sitten. Tuntuu vihtyvän hoidossa ihan ok. Kun lapsi täytti 3 vuotta (näillä tienoin meni myös päivähoitoon), todettiin miehen kanssa, että tapahtuu mitä tapahtuu myöhemmin, ainakin lapsen ekat kolme vuotta on ollu tosi onnelliset!

Että selvästi olen erehtynyt sen suhteen että lapsella on asiat ok.. Se tässä onkin pahinta, että kuvittelin että menee hyvin.. Asia olisi eri, jos voisi todeta että lapsi sai tic-oireet eikä mikään ihme..

Nykimishäiriö eli tic tarkoittaa äkillisiä, usein toistuvia ja tahdosta riippumattomia saman lihaksen kouristusmaisia nykäyksiä. Tavallisimpia liikkeitä ovat mm. pään ravistaminen, irvistys, kulmakarvojen kohottaminen, silmän iskeminen ja olan kohauttaminen.



Tic-oireet voivat olla myös äänellisiä, esimerkiksi huokailua, haukottelua, yskimistä tai niiskuttamista. Liikkeet ja äänteet ovat tarkoituksettomia ja toistuvia. Nykimishäiriöön liittyy usein paitsi oppimishäiriöitä myös muita käyttäytymisoireita kuten änkytystä ja pakko-oireita.



Oireiden syytä ei tunneta. Oireilu alkaa tavallisesti 4-15 vuoden iässä. Oireita hoidetaan lääkkeillä ja käyttäytymisterapialla. Vaikeaa kroonista nykimishäiriötä, jossa esiintyy sekä liike- että äänellisiä oireita kutsutaan Touretten syndroomaksi. Kroonista nykimishäiriötä esiintyy noin neljällä prosentilla ihmisistä

Nyt tuntuu aika synkältä kun noi omat murheet painaa 24/7 ja sit päälle vielä tämä. Mutta aamulla tuntuu varmasti paremmalta ja täytyy nyt koettaa relata ja pitää huolta siitä että elämässä on iloa.

on ruvennut puhumaan ö-ö-ö- (ja sitten puhuu ihan normaalisti) - ja taas ö-ö väliin. Ei siis mitään änkytystä. Tätä lukiessani äkkäsin, että jospa se onkin tic-oiretta.

Meidän pojalla oli n- 1½-vuotiaana sellaisia tahdosta riippumattomia pään ja silmien liikkeitä (niille lastenneurologi sanoi jonkin syndroomankin nimeksi), ne menivät muutamassa kuukaudessa ohi, mutta sanottiin, että saattaa esikouluiän paikkeilla tulla tic-oireita, joita ei tarvitse mitenkään selvitellä enempää, vaan kuuluvat tuohon pikkulapsuuden syndroomaan.

ollenkaan asiasta. Mutta hätä onkin siitä että miksi ihmeessä? Onko lapsi yhtäkkiä tai pitkäaikaisesti hirmuisen stressaantunut... Löysin netistä myös tämän:



" TS voi joskus ilmetä tai voimistua tulehdustautien, etenkin nielun bakteeritulehdusten seurauksena. Tällöinkin periytynyt yliherkkyys on todennäköisesti tärkeä tekijä" .



Lapsi oli tosi sairaana melkein viikon, sen jälkeen olen huomannut tic-oireet. Toisaalta tuo riita oli myös päivää ennen kun sairastui.

epäiltiin tourettea kun se oli n. 7vuotias. Oireita oli kaiketi jotain puoli vuotta ja sitten ne katosivat kokonaan.

Eli saattaa mennä ohi ajan kanssa, vaikka ne olisikin ihan selviä ticsejä!


Mieti itse asia toisin päin kuvitellen että sinulle joku tekisi samoin, jättiläinen joka olisi sinua monta kertaa suurempi ja vahvempi.



Miksi joku televisio-ohjelma menee lapsen ohi ja vielä verinen.

Jos tilanne vaatii niin tv kiinni ja muista lapsi on aina ykkönen.



Et ehkä kertonut kaikkea mitä tilanne piti sisällään. Voin kuvitella pienen ahdistuksen määrän etenkään jos et pyytänyt tekoasi heti anteeksi vaan aloit murjottamaan.



Sinä aikuisena pystyt eri tavalla ajattelemaan tuosta tilanteesta mutta lapsella ei ole keinoja - hän on järkyttynyt ja kenties pelokas että tilanne toistuu.



Ehkä yrittää nyt epätoivoisesti miellyttää sinua ja on ns. " varpaillaan" ja stressaantunut. Stressi voi pelkästään saada noita tic oireita esiin. Lapsi pelkää sisimmässään ja yrittää olla mielin kielin ettei äiti suutu.



Melkoinen taakka pienelle lapselle.



Mielestäni sinun on otettava asia puheeksi uudelleen ja pyydettävä käytöstäsi anteeksi ja kertoa että toimit väärin. Älä syyllistä lasta että esti sinun tv:n katselun.



Ylitit sellaisen rajan jota ei olisi pitänyt ylittää. Jos tilanne ei helpotu ota yhteyttä kasvatus- ja perheneuvolaan ja kerro tilanne rehellisesti siellä. Toivon että saatte apua.



En ole curling-vanhempi ja pidän lapsilla rajat. En siis tarkoita että lapsi päättää perheen asioista. Aikuisen pitää osata luovia tilanteesta toiseen pehemeästi ettei rajuja riitoja pääse syntymään.



Pahimmillaan suuri järkytys johtaa Posttraumaattiseen stressireaktioon (Post-traumatic Stress Disorder, PTSD)

Olin niin puhki kun koko päivä oli ollut hirveää häslinkiä. Telkkarista tuli ohjelma, jonka todella, todella kovasti halusin nähdä. En juuri koskaan edes katso telkkarista mitään erityistä, joten olin senkin takia ihan hajota kun lapsi ei suostunut menemään nukkumaan. Tuli aina ulos kämpästään ja telkkariohjelma oli tosi pelottava ja verinen, joten sitä ei voinut yhtään antaa katsoa. Lopulta sitten kilahdin, menin lapsen huoneeseen ja kamppasin lapsen takaisin sänkyyn ei kovin hellävaraisesti aina kun yritti pois. Pari kertaa pidin pakolla peiton alla, mitä häpeän eniten. Kun temppuilu vaan jatkui ja jatkui, käännyin poispäin lapsesta ja murjotin. Ala-arvoista temppuilua enkä koskaan ole käyttänytynyt lapsen suhteen tuolla lailla. Huudan lapselle hyvin harvoin enkä koskaan ole aikaisemmin käyttänyt fyysistä kajoamista tällä lailla. Joten lapsi taisi säikähtää. Ja kun päivä oli lapsen kannalta muutenkin ollut tavalista stressaavampi. Seuraavana päivänä pyysin anteeksi ja juteltiin asiasta perusteellisesti, mutta..

Mutta jos ne kestävät yli puoli vuotta päivittäin niin sitten voi olla kyse neurologisesta sairaudesta (TS).



Mun pojan kohdalla tilannetta seurailtiin paljon pitempään (vuosia), koska muuten kaikki asiamme olivat päin p:tä. Ja lapsen kohdalla on vaikea arvioida johtuuko ticsit psyykkisistä ongelmista vai neurologisesta sairaudesta.



Mutta oli syy mikä tahansa niin ei siinä itsesyytökset auta. Äitinä huomaat varmaan milloin lapsesi tarvitsee ammattiapua, jos tarvitsee.



Jos syyksi joskus varmistuu TS, niin sillekään et ole voinut itse yhtään mitään. Kannustusta kaipaatte vain siinä tilanteessa.



-TS pojan äiti

Toisaalta mulla on itsellä myös tapana sanoa samalla lailla eeee, olen ajatellut että matkii minua. Kamalaa. Luulin että meidän lapsi on hyvinvoiva ja iloinen pikkuvesseli. Tuon riidan/flunssan jälkeen ei ole ollut oma iloinen itsensä. Riidan jälkeen kävin kyllä lapsen kanssa läpi asian useampaan kertaan, lapsen aloitteesta ja omasta aloitteestani. ap

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat