Vierailija

vammainen lapsi ja äiti haluaa pitää hänet?

Sivut

Kommentit (80)

- luojan kiitos! Ei itsellänikään ole tänään samanlaiset ajatukset kuin seurusteluaikana ja ennen lapsia. Toivottavasti ei miehenikään ole jäänyt siille tasolle ;)



Eihän elämää ja tilanteita voi etukäteen suunnitella ja tietää, mitä missäkin tilanteessa tuntee. Ja omiin tunteisiin on jokaisella oikeus!

vaan " vähän" erilainen vaan vaikeasti vammainen lapsi on raskas koko perheelle.

Eikö naisen tule ajatella koko perheen hyvinvointia eikä vaan omaa haluaan synnyttää lapsensa? Jos jo etukäteen tiedetään että lapsi on hyvin sairas ja tulee vaatimaan kaiken vanhempien energian, huomion ja taloudelliset varat niin kuinka käy muiden sisarusten jotka jäävät väistämättä paitsioon? Onko lopenuupuneet vanhemmat joiden arki ei välttämättä koskaan helpotu niinkun terveiden lasten kohdalla, niin hyvä ettei sairasta lasta saisi abortoida? Moni ultralla todettava vamma aiheuttaa myös usein sen että lapsi kuolee hyvin nuorena. Olisitteko valmiita tramatisoimaan vanhemmat sisarukset, miehenne ja isovanhemmat tietäen etukäteen että lapsi kuolee muutaman vuoden ikäisenä?

On muitakin aspekteja kun äidin oikeus synnyttää lapsi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kun kuitenkin on paljon tilanteita, jossa nainen haluaa abortin ja mies ei. Eikö ole varsin sokeaa perustella asioita aina oikein päin naisnäkökulmasta?



vrt. jos nainen haluaa abortin, hänellä on oikeus se tehdä, koska keho on hänen ja hän voisi traumatisoitua vastentahtoisesta odotuksesta ja synnytyksestä, jos taas nainen ei halua aborttia, hänen on on saatava pitää lapsensa, ettei hän traumatisoidu abortista





ajattelen itse kyllä yllämainitusti, koska kyse on fyysisestä koskemattomuudesta, mutta miksi siihen pitää sotkea mies? Miksi miehen ajatukset olisivat jotenkin moraalittomampia kuin naisen, kun ne kuitenkin jää naisen ratkaistavaksi, tekee hän abortin tai ei. Kaiketi jokaisella saa olla mielipide ja jos se johdattaa naisen toimintaa niin sitten se niin tekee, eihän se mies sitä aborttia kuitenkaan tee vain nainen vastaa siitä itse. Ja varmasti moni nainen tarvitsee sen miehensä mielipiteen - ehkäpä ratsastaakseen toisen mielipiteellä ja puhdistaakseen näin oman " moraalittomuutensa" .



Aika miesvihamielisiä naisia

on moraalisesti kaikkia kohtaan parempi, että lapsi abortoidaan. Itse en tiedä olisiko minusta aborttiin. Meille ei siis ilmeisesti tule lapsia, jos yhteistä linjaa ei löydy :(



Miehellä on mielestäni oikeus päättää siinä missä naisellakin. Parasta miettiä etukäteen tällaiset kysymykset, muuten voidaan olla joskus todella vaikean tilanteen edessä...

Jos isä todellakin kokee olevansa siinä asemassa, että hän voi vaatia vastentahtoista puolisoaan lopettamaan lapsensa elämän, hänen pitäisi olla valmis hoitamaan asian itse käytännössä.

Minusta tuollaisessa tapauksessa isä pitäisi viedä ensin sairaalaan tutustumaan eri tapoihin ja käytännössä tutkimaan kaikki välineet ym. millä abortti suoritetaan. Sen jälkeen hänen olisi psykologin kanssa suunniteltava hoitosuunnitelma äidille, joka tulee melko varmasti kärsimään ainakin lievästä masennuksesta ym. oireista abortin jälkeen.

Lopuksi isän tehtävä olisi abortissa avustaa lääkäriä ja huolehtia sikiön jäännöksistä.



Mikäli prosessi todellakin olisi joku vastaava, uskon että muutamat ketjun vastaajien miehistäkin ajattelisivat asiaa hieman pidemmälle eivätkä vain hokisi " mää en haluu ja jos et tottele mua niin jätän sut!" lapsellisesti asioista mitään tajuamatta.

olen luvannut myötä ja vastoinkäymisissä, näistä täytyy selvitä pariskuntana, vaikka olisimmekin rajusti eri mieltä. Yhtälailla en voisi vaatia miestäni sitoutumaan koko loppuiäkseen lapseen, joka ei ehkä koskaan irtaudu lapsuuden perheestään. Tai jos mies lähtisi luotamme pois, jäisin yksinhuoltajaksi usealle lapselle, joista yksi olisi erityislapsi - se ei olisi kohtuullista muiden lasten kannalta

En pystyisi jatkamaan kanssaan jos hän vaatisi minulta tuollaista enkä halua elää pakko-suhteessa. Hyvä isä hän voisi olla lapsilleni sitten eron jälkeen.

se kasvaa kuitenkin naisen kehossa jolloin miehellä ei ole päätäntävaltaa.



Jokainen nainen joka rakastaa ja kunnioittaa miestään ottaisi kuitenkin miehen näkemyksen vakavasti ja mielestäni olisi itsekästä tuossa tapauksessa jatkaa raskautta. Ymmärrän ettei yli 20rv toivotun raskauden keskeyttäminen ole helppo asia, mutta kun ajattelee se on yleensä vuorokaudessa ohi ja pariskunnalle jää mahdollisuus hankkia uusia lapsia.



Jos taas nainen jatkaa raskautta eikä mies halua/pysty lähtemään suhteesta, mies joutuu lopunikänsä elämään ei-toivotun lapsen kanssa. Ja vaikka mies lähtisikin ja jättäisi naisen, elatusmaksujen lisäksi häntä seuraisi aina tieto siitä että hänellä on lapsi jossain.

Tottakai asiasta on hyvä keskustella ja huomioida kummankin mielipiteet, mutta mies ei voi aborttiin kuitenkaan pakottaa. Nainen on se joka tekee lopullisen päätöksen.

Siis vamma tulisi ilmi vasta syntymän jälkeen?



Vierailija:

Lainaus:


olen luvannut myötä ja vastoinkäymisissä, näistä täytyy selvitä pariskuntana, vaikka olisimmekin rajusti eri mieltä. Yhtälailla en voisi vaatia miestäni sitoutumaan koko loppuiäkseen lapseen, joka ei ehkä koskaan irtaudu lapsuuden perheestään. Tai jos mies lähtisi luotamme pois, jäisin yksinhuoltajaksi usealle lapselle, joista yksi olisi erityislapsi - se ei olisi kohtuullista muiden lasten kannalta




Ihanteellisessa maailmassa pariskunta pystyisi yhdessä päättämään mitä tehdään siinä tilanteessa, jos syntymättömällä todetaan vakava vamma. Usein näin ei kuitenkaan ole.



Naisella on tietysti viime kädessä oikeus päättää kropastaan eikä mies voi häntä aborttiin pakottaa, mutta kannattaa varmasti vakavasti miettiä, onko viimekädessä valmis vaikka kasvattamaan lapsen itsekseen.

Kannattaisi kuitenkin miettiä, että isällä on oikeus mielipiteeseensä. Mielestäni myös moraalinen oikeus, vaikka juridisesti en asiaa tunnekaan.

Mitä jos mies ei vaan pysty asian kanssa elämään, tilanne on hänelle liian tukala ja äiti jää yksin vammaisen lapsensa kanssa. Jaksaako äiti?





Jos toinen ei halua vanhemmaksi ja sitten vaatii eron tapahtuessa toista maksamaan elatusta.



Tähän väliin on turha itkeä että miksei isä huolehtinut ehkäisystä. Siitä ei ole kyse vaan lopputuloksesta. Entä jos mies haluaa isäksi ja nainen ei? Olisiko miehellä sanavaltaa tällöin?

Kyllä sanoisin että abortti oon aika paljon pienempi juttu kuin lapsen pitäminen. Siitä pääsee yli ja elämä jatkuu. Vammainen lapsi taas seuraa kokoajan mukana ihan konkreettisesti ja muuttaa koko perheen elämän.



Itsekkään äidin olisi hyvä ajatella miehen lisäksi muita lapsia ja sukulaisia joilta aikanaan kärtetään lapsenhoitoapua. Ei tarvi sitten itkeä miksi mummo ottaa sisko tytön hoitoon mutta ei meidän vammaista poikaa.

eihän koskaan tiedä jos vaikka ero tulee tai mies kuolee, elämä voi yllättää. Samoin terve lapsi voi sairastua tai vammautua, eli olen varautunut siihenkin.



Itse olen sitä mieltä että jos lapsen vammat todettaisiin niin vakaviksi ettei hänellä olsi edellytyksiä selvitä hengissä tai voidaan olettaa lapsella olevan suuria kipuja joita ei saada helpotettua, silloin olisin itsekin abortin kannalla. Mutta siis jos lapsella ei näy muuta kuin down, en sen perusteella pystyisi aborttia tekemään, olisi vastoin omaa ajatteluani. Ja mies joka minulta tuollaista vaatisi, ei olise se ihminen jonka kanssa pystyisin elämäni jakamaan muutenkaan, el ero olisi joka tapauksessa väistämätön.



Muuten tuo aiempi kommentti ettei vammaisen lapsen yh löydä uutta miestä kummastuttaa. Heti suoralta kädeltä muistan ainakin viisi naista jotka ovat kehitysvammaisen lapsen yksinhuoltajina löytäneet uudet miehet, jotka vielapä ottavat upeasti vastuuta lapsesta. Yksi meni ihan adoptoimaan lapsen omakseen.

että miehellä pitäisi parisuhteessa olla yhtäläinen sananvalta lisääntymistä koskeviin päätöksiin, ja ketäänhän ei voi pakottaa vanhemmaksi olosuhteissa, joissa ei niihin halua.



Nainen voi halutessaan keskeyttää raskauden, miehen vaihtoehdot kaventuvat joko pysymään perheessä ja kasvattamaan lapsi, tai jättämään kasvatusvastuun sitten yksin naiselle (joka siis tekee lapsen vastoin hänen tahtoaan) ja kävelemään kuviosta pois. Mielestäni siinä vaiheessa, jos ruvetaan tietoisesti tekemään lasta, on tällainen vammaisuuden mahdollisuus pitänyt jo hypoteettisesti käydä läpi! Ei niin, että jos sikiöseulonnoissa ilmeneekin lapsen olevan vammainen, tulee täytenä yllätyksenä ja yhteentörmäyksenä, että toinen haluaa pitää lapsen ja toinen ehdottomasti ei!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat